Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa monet asiat ovat hyvin, mutta syrjäytyminen monissa muodoissaan on jatkuva uhka sille, että ihminen voisi kokea olevansa arvokas. Kokonaan ei sovi unohtaa sitäkään, että ihmisarvonsa voivat kokea uhatuksi myös sellaiset kansalaiset, joilla asiat ovat ulkoisesti kunnossa.
Joitakin viikkoja sitten Twitterissä käytiin keskustelua syrjinnästä suomalaisilla työpaikoilla. Kiihkeään keskusteluun osallistuivat muiden muassa SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta, kansanedustaja Juhana Vartiainen ja tämän kirjoittajakin.
Miksi tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset sitten ovat merkittäviä kirkossa? Miksi niistä pitää puhua siitäkin huolimatta, että jotkut niistä ahdistuvat? Ensinnäkin kyse on seurakuntaopista, ekklesiologiasta. Mikäli ymmärrämme seurakunnan Kristuksen ruumiina, sen yhtenä tuntomerkkinä on moninaisuus. Kirkko ei voi olla miesten johtama naisyhteisö, vaan paikka, jossa eri sukupuolet, eri-ikäiset ja eri elämänkokemusta kantavat ihmiset tulevat näkyväksi.
Reformaatio ja sitä seuranneet vuosisadat eivät järkyttäneet perinteisiä sukupuolirooleja. Miehen ja vaimon tai miehen ja naisen erilaiset roolit luterilaisissa kodeissa tai seurakunnissa, saati sitten julkisessa elämässä, säilyivät Suomessakin olennaisilta osin ennallaan.
”Arkkipiispan viran näkökulmasta jonkinlainen varjo – jos sitä nyt voi varjoksi sanoa – on valtiollisen hierarkian paino. Samaan aikaan on tapahtunut patriarkaalisen ja papiston vallan hidas murentuminen 1900-luvulla. Sen aikana on opittu katsomaan elämää omien silmien tasolla.” Näin kuvaa arkkipiispa Kari Mäkinen kirkon suurta muutostrendiä.
Myöhempi hyvinvointivaltiotutkimus on kutsunut pohjoismaista hyvinvointivaltiota naisten liittolaiseksi,. Sodanjälkeiset kirkonmiehet suhtautuivat orastavaan hyvinvointivaltiopolitiikkaan kuitenkin ristiriitaisin tuntein ja vetosivat kriittisissä näkemyksissään usein juuri kotien ja perheiden tarpeisiin.
Syvimmillään työttömyys on kuitenkin työttömän kriisi. Vaikka koko kylä olisi täynnä työttömiä, minun putoamiseni on minun putoamiseni. Aalto, joka lyö ylitseni, lyö juuri minun ylitseni. Minä olen se, joka pelkää hukkuvansa.
Poliittinen keskustelu on vuosien varrella, ja erityisen näkyvästi vuoden 2015 aikana, keskittynyt rajojen turvaamiseen ja kontrollin tehostamiseen, pyrkien ihmisten saapumisen estämiseen EU:n alueelle. Epätoivoisesti turvapaikan tarpeessa olevat ihmiset kuitenkin yrittävät matkantekoa, vaikka heillä ei olisikaan laillista väylää käytössään
Martin Luther on niitä hahmoja, joiden vaikutus näkyy julkisessa keskustelussa vielä vuosisatojen jälkeen. Ajatus maallisen ja hengellisen hallintavallan erottamisesta on nostettu esille myös esimerkiksi silloin, kun kirkko on esittänyt huolensa tuloerojen kasvusta tai osallistunut turvapaikkakeskusteluun. Useimmissa tapauksissa regimenttiopin esille nostamisella on haluttu välittää kirkolle viesti: suutari pysyköön lestissään ja kirkko hengellisen hallinnon alalla.
Sata vuotta sitten itsenäisyys oli rohkean askeleen päässä ja kaikkea muuta kuin selvä. Uskonpuhdistusjuhlavuoden yleisön mielessä oli isänmaan kohtalo, johon sanoma piti sovittaa.
