15.7.2017 / Yleinen

Terroristit ja kirkko

Julkaistu Kategoriat YleinenAvainsanat
Jaa:

Pääkirjoitus

Tänään räjähtänyt pommi on vaatinut useita kuolonuhreja. Järkyttävää tekoa pidetään terroristisena iskuna.

Vastaavia uutisotsikoita on julkaistu viime vuosien aikana niin usein, että vaara turtumiseen on suuri. Vastaavia tekoja tapahtuu tällä hetkellä viikoittain esimerkiksi Lähi-Idän maissa ja varsin tiheästi myös läntisessä Euroopassa. 1970-luvun poliittisten ja separatististen liikkeiden toiminta on valitettavasti palannut osaksi myös eurooppalaista maisemaa ja tilanne voi jatkua pitkäänkin.

Terrorismi, radikalisaatio ja uskonnot nousivat esille kesäkeskusteluissa myös Porin SuomiAreenassa. Niissä korostettiin erityisesti tarvetta asioiden syvällisempään ymmärtämiseen, jatkuvan dialogin ylläpitämiseen ja monipuolisen kuvan muodostamiseen tilanteesta.

Tässä keskustelussa kirkon kannattaa jatkossakin etsiä aktiivista roolia. Kysymys on osaltaan myös uskonnonlukutaidosta. Monet terroriteot ovat olleet uskontoon liitettyjä, mutta niitä ei tule pelkistää vain uskonnollisiksi teoiksi, sillä uskonto liittyy ja liitetään vaikeisiin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin korosti hiljattain (IS 14.7.2017) yksilön vastuuta. Samalla hän kyseenalaisti Helsingin piispan Irja Askolan huolen asioiden laajemmasta yhteiskunnallisesta asiayhteydestä (HS 20.6.2017):

Askolan mukaan terrorismin uhassa ”meidän pitäisi kuulla globaalin epäoikeudenmukaisuuden huutavan isoin kirjaimin”. Se on käsittämätön lausunto monin tavoin.”

Piispa Askola ei lyhyessä HS-kommentissa tuominnut itse tekoa ehkä juuri siksi, että sitä ei tapahtunut Temppeliaukion kirkossa. Kyse oli kuitenkin vakavasta uhkasta.

Kysymys terrorismista on monimutkainen ja sitä on tarpeetonta asettaa vain joko yksilön tai yhteiskuntarakenteen teemaksi. Kysymys on molemmista. Yksittäisestä terroriteosta on vastuussa yksittäinen henkilö. Selkein sanoin on Ulla Appelsinin tavoin yksittäiset iskut syytä tuomita väärinä ja asettaa yksilöt vastuuseen teoistaan. Tämä ei kuitenkaan tyhjennä pajatsoa. On käsittämätöntä tyytyä vain yksilön tai yhteiskunnan vastaan korostamiseen. Yksilön vastuun näkökulma jää Appelsinin kommentissa ensisijaiseksi.

Ennen jako yksilön ja yhteiskunnan vaikutuksesta jakoi poliittisen linjan oikeiston ja vasemmiston välillä. Tämä jako on kuitenkin syytä unohtaa, sillä ongelmat ovat usein globaalisti lännen ja idän tai pohjoisen ja etelän välillä.

Sen vuoksi on edelleen kysyttävä myös sitä, miten globaalisti toteutuu oikeus ja kohtuus. On kysyttävä myös sen perään, että miten yhtiöiden ja kansojen tuottamat tulokset mahdollistavat sen, etteivät lapset kuole nälkään tai alaikäisiä tyttöjä kaapata terroristien orjiksi.

Kari Latvus

Terrorismissa on kysymys myös kansainvälisestä oikeudenmukaisuudesta, kuten Irja Askola toi esiin. Samalla kun kirkossa ja muussa yhteiskunnassa on syytä tuomita terrorismi selvin sanoin, on hyvä edistää oikeudenmukaisuutta ja jokaisen ihmisen arvokkaan elämän toteutumista.