Vaalien alla lähes kaikki kiinnittivät huomionsa puolueisiin ja niiden lupauksiin ja keskittyivät valitsemaan oman puolensa. Ilmastoasiat olivat pinnalla, mutta väärällä tavalla. Hienoa oli huomata ihmisten tietoisuus ongelmasta, mutta ratkaisu on vielä kaukana.

Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tässä artikkelin nostan esiin niitä piirteitä, mitä Rekolan kirjoituksilla on yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja pohdin mitä annettavaa Juhani Rekolalla on nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

umalan läsnäolon kokeminen on yksilölaji. Meitä saattaa seistä siinä kaksi vieri vieressä, mutta toinen tuntee Jumalan syvää poissaoloa, toinen hänen lämmintä läheisyyttään.

Vaikka maallistumista ei käy kieltäminen, eletään tämän päivän läntisessä maailmassa pääasiassa yhä ikään kuin kristinusko olisi totta. Me saatamme kyllä kieltää Jumalan olemassaolon ja kaiken tuonpuoleisen todellisuuden. Samalla me kuitenkin tarraudumme suorastaan uskonnollisella vimmalla ihanteisiin, joita maallistunut maailmankuvamme ei pysty kunnolla kannattelemaan.

Keskipäivä paistaa kuin hakkaava nyrkki Bidibidin pakolaisasutuksen yllä, korkealta  ja kovaa. Teinitytöt ovat vedenhakumatkalla – ehkä tämän päivän toisella? Kenelläkään ei ole kenkiä eikä päähineitä, mutta jokaisella on vähintään kaksi kanisteria. Kanisteri Hoikka neiti on keksinyt sitoa pari astiaa vyöllensä. Siinä ne keikkuvat tyhjinä joka askeleella, joka vie polkua ylöspäin kohti vesipistettä. Minua kiinnostaisi nähdä, … Jatka lukemista “Kanisteri, koti ja koulu – kolme kuvaa Ugandasta”

Helatorstaina Mestari lähti, eikä uusia mestareita ole luvassa. Tarjokkaita kyllä on. Kuka meitä johtaa ja mihin suuntaan? Mestari, näytä meille tie! Vahvan johtajan kaipuu tuntuu olevan sisäänrakennettu siellä, missä kaksi tai kolme on koolla. Asiat ovat monimutkaisia, elämä on monimutkaista. On niin paljon helpompaa, jos joku toinen ottaa vastuun vaikeista päätöksistä ja kertoo, miten pitää … Jatka lukemista “Mestari meni – mitä nyt?”

Eurooppa on syntynyt taistelujen, sotien ja kansanmurhien maaperälle. Euroopassa oli mahdollista järjestelmällisesti tuhota kuusi miljoonaa juutalaista ja satoja tuhansia romaneja, vammaisia tai seksuaalisiin vähemmistöryhmiin kuuluvia. Toisinajattelevia kuoli miljoonia Josef Stalinin aikana Neuvostoliitossa, Suomen naapurissa. Vielä 1990-luvulla Jugoslavian valtion hajottua syntyi etnisiä puhdistuksia, jotka jatkuivat vuoteen 1999 asti. Sivistyneessä, vanhassa Euroopassa on ollut tapana tappaa muita … Jatka lukemista “Pääkirjoitus: Kodit, uskonnot ja isänmaat”

Jeesus katsoo taakseen, toinen jalka maassa, toinen ilmassa. Mitä Jeesus sanoisi maan ja taivaan rajalla?

EU:n jäsenmaiden on kautta historian ollut vaikea löytää yhteistä säveltä integraatioprojektin suuntaviivoista. Etelä-Euroopassa liittovaltiolliselle unionille on usein ollut vahvempaa tukea kuin Britanniassa tai Pohjoismaissa, joissa valtiosuvereniteetin rooli on vahva. Tämä ja monet muut EU:n kehittämiseen liittyvät periaatteelliset näkemyserot palautuvat hieman yllättäen jakolinjoihin kristinuskon kulttuuriperinnössä.

Puheenjohtaja Katri Korolainen on kutsunut kokoukseen Jeesuksen. Mihin Suomen kirkon pitäisi nyt keskittyä? Mitä Jeesus sanoisi?

Pastorin ja taiteilijan Ilkka Sariolan työhuoneen nurkassa seisoo keskeneräinen krusifiksi. Se on Sariolan toinen. Ensimmäisen hän oli tehnyt kuuluisan, 1100-luvulla maalatun San Damianon krusifiksin pohjalta. Juuri San Damianon ristin edessä kerrotaan Franciscus Assisilaisen kuulleen Jumalan äänen: ”Mene ja korjaa minun taloni.” Sariolan maalamaa Hiljaisen lauantain krusifiksia voi nykyisin kuunnella Kallion kirkossa. Taiteilijaa itseään puhuttelee nyt toisen näköisen Kristuksen ääni.

Tämä on se yö, joka loistaa valoa, jota pimeys ei ole saanut valtaansa. Yö päivää kirkkaampi. Yö jonka merkitys kirkastuu meille vasta vähitellen. 

Piispa Kaisamari Hintikan mukaan elämme murroskautta, joka houkuttelee kääntymään sisäänpäin ja hakemaan yksinkertaisia ratkaisuja. Parasta kuitenkin olisi, ettei kirkko keskittyisi oman etunsa ajamiseen, vaan etsisi uusia mahdollisuuksia rakkautena vaikuttavalle uskolle.