Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Suomeen toimeentulon perässä saapuvien ihmisten joukko on moninainen. Yksi ihmisryhmä kohtaa aivan erityistä marginalisointia ja stigmatisointia; siirtolaisromanien tarinat jäävät usein leimojen ja stereotypioiden varjoon. Löytyykö heille minkäänlaista toimijuuden tilaa ja vaihtoehtoista roolia luterilaisissa seurakuntayhteisöissä?
Vuoden 2020 pandemia tullaan muistamaan joka puolella maailmaa. Sen sairastuneet ja kuolonuhrit eivät unohdu. Toukokuun puolivälissä 2020 virallinen tieto on, että pandemiaan on sairastunut noin viisi miljoonaa ja kuollut yli 300 000. Tuntematon uhri saattaa kuitenkin unohtua.
Kirkko haluaa olla yhteiskunnallinen toimija, mutta politiikka halutaan pitää poissa. Kaikkien mielestä se ei ole täysin mahdollista.
Kristinusko on syntynyt ulossulkemisen pohjalta. ”Tule sellaisena kuin olet” ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, jos kirkon historiallisia käänteitä tarkastellaan.
Asun Hongkongissa ja työskentelen sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntijana Suomen Lähetysseurassa. Yhteistyökumppaneidemme avarakatseisuus Manner-Kiinassa sateenkaari-ihmisiä kohtaan on tehnyt minuun vaikutuksen.
’Sukupuoli’ sanana viittaa kaksijakoisuuteen – ja kahdesta puolikkaasta tulee kokonainen. Toiseen luomiskertomukseen pohjautuen rakennetaankin usein traditionaalista kristillistä sukupuoliajattelua. On mies ja miehen kylkiluusta luotu nainen.
Harva lähes 50 vuotta vanha teksti on kestänyt aikaa niin hyvin, että se on edelleen kiinnostava. Heimo Hatakan Juhani Rekolan kirjoituksista kokoamassa Kirkas mystiikka -kirjassa aikaa kestäneitä tekstejä on monia.
Vuosina 2018-2019 työskentelin kirkkohallituksessa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen kirkon toimintaohjelman parissa. Työ opetti paljon. Ehkä tärkein asia oli tämä: vain saavutettava kirkko on uskottava.
Uhkaako koronakriisi identiteettiäsi? Näetkö itsellesi vieraat ihmiset ja kansat entistäkin pelottavampina vaaroina ja kilpailijoina, jopa vihollisina?
Emerituspiispa ja eksegeetti Wille Riekkisellä on pääsiäisen alla kertoa ankaran koronakaranteeninsa keskeltä hyviä ellei erinomaisia uutisia: ”Jeesus elää!”
Pääsiäisen suuri sanoma tuntuu joskus ulkokohtaiselta. Onko sillä jotain oikeaa annettavaa tämän päivän ihmiselle?
Kristityksi kääntymisen voi olla turvapaikanhakijalle riski kahdella tavalla. Palautetut kristityt voivat olla uskontonsa takia vaarassa. Suomessa kääntyminen voidaan tulkita yrityksenä ottaa tietoisesti tämä riski, että lähtömaahan paluun vaara voitaisiin osoittaa.
Kristus kärsii. Tämä kuva on totta monessa taideteoksessa. Tänään Kristus sairastaa koronaa.
Mikä sai luterilaiset siirtämään pääsiäisen kelloa puoli vuorokautta aikaisemmaksi? Ja mihin katkeaa pääsiäisen leikki?
Korona-ajan Suomessa pidetään “sosiaalista etäisyyttä.” Sosiaalinen eristäminen ei kuitenkaan ole uusi ilmiö. Corona-viruskaan ei ole ensimmäinen pelkoa herättävä tarttuva tauti ihmiskunnan historiassa. Mistä puhutaan sairastamisen ja karanteenin teologiassa?