Pääkirjoitus: Kirkon perhekäsitys on laaja

Yhteiskuntarakenteiden kadotessa pakolaisiksi joutuneet lapset aidataan, saarretaan, ympäröidään vierailla ihmisillä. Monien vapaaehtoisten mielestä muuttuviin olosuhteisiin tarvitaan lääke- ja ruokajakelun lisäksi leikkiä.

Kirkkoon kuuluu paljon erilaisia ihmisiä, mutta vain rajattu joukko uskaltaa astua kirkkoon sisälle. Moni kokee, ettei ole tervetullut kirkkoon, jonka pitäisi olla kaikille avoin. Mistä tämä johtuu?

Asuuko teilläkin räjähtelevä murkku – ja myös kilareita saava murrosikäisen äiti? Kamalat äidit -vertaistukiryhmissä jaetaan vinkkejä ja keskustellaan samassa tilanteessa olevien äitien kanssa. Suosittuja NNKY-liiton koordinoimia vertaisryhmiä on tänä vuonna jo noin 40 eri puolilla Suomea.

Joidenkin arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia erityislasten vanhempien parisuhteista päätyy eroon. Erityislapsiarki on kuormittavaa ja syö vanhempien voimavaroja. Onnellinen parisuhde erityislapsiperheessä on kuitenkin mahdollista.

Kirkon Aamenesta Öylättiin sanastosta (evl.fi/sanasto) ei löydy selitystä sille, mikä luterilaisessa kirkossa tekee perheestä perheen. Esimerkiksi perhemessu ja perheneuvontatyö sanastossa kyllä selitetään. Onkohan tämä niin itsestään selvää, että määrittelylle ei ole nähty tarvetta? Vai kertooko tämä siitä, että kirkossa ei ole tarpeellista lukita perheen määritelmää?

Olipa kerran kuningas joka Jumalan armosta hallitsi yksinvaltiaana maataan kaukana, kaukana täältä. Kuninkaalla oli ahkeria alamaisia, jotka viljelivät, kasvattivat, paimensivat ja tuottivat monenlaista hyvää. Vaan kuningas tottui helppoon elämäänsä, laiskistui ja kävi aina vain mukavuudenhaluisemmaksi. Kuninkaan vaatimukset kävivät kohtuuttomiksi. Hän nosti jatkuvasti veroja ja käytti varat kansansa hyvinvoinnin sijaan omiin …

Seurakuntien valtuustot ja riparit voisivat olla uuden kansalaisuuden dynamoita

Ovatko kaupungit syntisen elämän pesäpaikkoja vai Jumalan innovatiivisen luomistyön tulosta? Kristityt ovat suhtautuneet eri aikoina vaihtelevasti kaupunkien olemassaoloon ja kehittymiseen.

Mistä pyhä löytyy? Pitääkö se etsiä piilosta vai onko se läsnä ja näkyvillä arjessa? Missä sinun pyhyytesi pitää majaa? Viisi ihmistä vei valokuvaajan mukanaan kolmeen eri kaupunkiin pyhiksi kokemilleen paikoille – katsomaan, löytyisikö suomalaiselle pyhää muualtakin kuin metsästä.

Rikkirevityn Hämeenkadun rotvallilla istuu Jeesus. Hän matkustaa totta kai ratikalla. Hän tulee viereen ja tarttuu käteen.

Lukuisat kiristykset ulkomaalaislainsäädännössä ovat synnyttäneet Suomeen jopa tuhansien henkilöiden joukon, joka elää paperittomina ilman laillisia oikeuksia. Tarvitaan pikaisia toimia, ettei maahamme synny varjoyhteiskuntaa.

– Suomesta on tulossa yhä eriytyvämpi yhteiskunta, sanoo aluekehittämisen konsulttitoimistossa MDI:ssä asiantuntijana työskentelevä valtiotieteen tohtori Timo Aro.

Viimeinen leivänkannikka lojuu leipälaatikossa. Vanhempi ei ole se turvallinen aikuinen, jonka syliin voi juosta, kun pelottaa. Nälkä kipristää pientä vatsaa, mutta vanhempi ei herää, vaikka mitä yrittäisi. Tätäkin on arki lapsen silmin.