Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Ihmislajin on onnistunut levittäytyä kaikkialle maapallolla. Nyt ihmisen kasvuvoima on maailman suurin ongelma. Miltä maailmanloppu mahtaa näyttää? Evoluutiopaleontologi Mikael Forteliuksen mukaan on mahdollista, että se näyttää suunnilleen siltä, mitä ympärillä näkyy.
Ihmiskuntaa ravistelee poikkeuksellinen virustauti, pandemia. Sen seurauksena on kaikkialla maailmassa jouduttu kysymään kaksi kysymystä: ”miten arvokas on ihmiselämä?” ja ”onko kaikkien elämä yhtä arvokas”?
Evoluutio ei ahdista kirkossa, vaan avaa uusia näkökulmia. Pikemminkin keskustelussa on heräämässä uusi vaihe evoluution teologisesta tulkinnasta: evoluutio haastaa myös teologiaa hahmottamaan todellisuutta uudella tavalla.
Luomisen teologian sijasta pitäisi puhua evoluution teologiasta. Evoluution Jumala puhuu evoluution kieltä. Evoluution teologia on puhetta Jumalasta luonnontieteellisen maailmankuvan viitekehyksessä. Jos Jumala toimii maailmassa evoluution kautta, mitä teologisia johtopäätöksiä siitä olisi syytä tehdä?
Kirkossa käytiin neljännesvuosisata sitten tiiviistä keskustelua kreationismista. Sen mukaan Raamatun alkukertomukset voitaisiin lukea kuvauksena maailman alkuhistoriasta. Elääkö kreationismi kirkossa edelleen?
Kristinusko kehittyy eteenpäin evoluution tavoin, näkee Olli Valtonen.
– Meidän on luotava nahkamme, rikottava kangistuneet kaavat ja säädettävä vanhentuneet järjestelmät uusiksi. Kirkon uudistukset rakentuvat vanhan päälle. Mitään ei synny tyhjästä.
Kirkko ei ole yhteisö vaan kirkollisverojen hallinnointi- ja käyttöyksikkö.
Niinkö ajattelet?
Kari Kopperin mielestä seurakuntalaisten tulee olla jatkossa aiempaa enemmän toiminnan subjekteja.
Kirkolla ei ole johdonmukaista tapaa käsitellä eettisiä kysymyksiä. Kirkon kannanotoissa Raamattua ja kirkon aiempaa opetusta tulkitaan luovasti ja tilannesidonnaisesti, toteaa viime marraskuussa väitellyt Lopen kirkkoherra Tuomas Hynynen.
Seurakuntien toiminnassa viestinnän merkitys on jatkuvasti kasvanut viime vuosikymmeninäa. Samaan aikaan yhteiskunnassa on ollut käynnissä valtava murros, jossa digitalisaatio, kirkon aseman heikkeneminen ja moniarvoistuminen saattoivat kirkon uuteen tilanteeseen. Pääkaupunkiseudulla kirkon asema valtaväestön tavoittavana kansankirkkona ei ole enää selviö, kun kirkkoon kuuluu vain noin puolet väestöstä.
Kirkko on sekä sensuroinut että palkinnut virsiä. Näin tapahtumia muisteli pastori ja virsirunoilija Pekka Kivekäs.
Ihminen on parvieläin. Kuten linnut, mekin tarvitsemme yhteisyyden ilmavirtaa siipiemme alle. Yhteisen hyvän eteen toimiminen kokoaa, kanavoi ja tuottaa energiaa.
Teologian tohtori Pauliina Kainulaisen Suuren järven syvä hengitys (Kirjapaja, 2019) jatkaa hänen pitkäaikaista pyrkimystään silloittaa alkuperäiskansojen ja kristinuskon ajattelua. Samalla se on keski-ikäistyvän ekoteologin kertomus yrityksestä vetäytyä enemmän syrjään.
Joulun alla uusi Jeesus -kirja sai julkistamiseen vetoapua parista lehtiartikkelista. Niissä nostettiin esiin Henrik Wikströmin pieni kirja Mitä Jeesus tekisi? Kirkko ja 2000-luvun kapina (Gummerus). Lehtijutut synnyttivät kiivasta keskustelua somessa myös niiden parissa, jotka kirjaa eivät olleet lukeneet.
Omaehtoisuus ja asiakkuusajattelu haastaa kirkon, joka on perinteisesti määritellyt jäsentensä roolin. Millaiset mahdollisuudet yhteisöllisyyden puolesta puhujalla on yksilöllisyyden aikana?