Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
– Suurvallat ja moni muukin maa on häikäilemättömien johtajien käsissä. Populismi on maailmanlaajuinen ilmiö. Ehkä ihmiset kaipaavat vahvoja johtajia, kun maailma – ja sitä myötä ihmisten oma elämä – on epävarmassa tilanteessa, kirjailija, ohjaaja ja näyttelijä Pirkko Saisio pohtii.
1960-luvulla luvulla elettiin monessa maassa demokratian murroskautta. Miten on nyt? Mikä murtuu, mitä se synnyttää yksilössä ja yhteiskunnassa? Maan suola pyysi asiaan näkökulmaa neljältä vaikuttajalta.
Kirkkoon tarvitaan lisää yhteiskunnallista keskustelua ja yhteiskunnassa tarvitaan kirkkoa keskustelijaksi yhteiskunnallisiin kysymyksiin.
Anarkisti Suvi Auvinen luopuisi ensimmäiseksi siitä, missä kirkko toimii vain itseään varten, ja valjastaisi sitten kirkon suuren koneiston korjaamaan sitä, mikä maailmassa juuri nyt on vaarallisesti rikki.
Pohjoismainen yhteiskuntamalli on ollut kuin hengitysilmaa: siihen reagoi vasta, kun se vähenee. Tutkija Mikko Majanderin mukaan politiikan maineen pelastaminen voisi alkaa käytöstavoista.
Israelin parlamentti äänestää heinäkuun ensimmäisenä päivänä Jordanjoen laakson liittämisestä Israeliin. Niille, joille Israel-Palestiina –konfliktin perusasiat eivät ole aivan selvillä, lienee hyvä aluksi selittää mistä tässä on kyse. Jotta konteksti tulee ymmärretyksi, on mentävä ajassa yli 50 vuotta taaksepäin. Vuoden 1967 kuuden päivän sodassa Israel miehitti tuolloin Jordanialle kuuluvan Länsirannan. Geneven sopimuksissa vihollisalueen väliaikainen miehittäminen tunnustetaan … Jatka lukemista “Kuullaanko kirkossa palestiinalaisten hätä?”
Saarna 2. sunnuntai helluntaista 14.6.2020 Luuk. 12: 13-21 Muuan mies väkijoukosta sanoi Jeesukselle: ”Opettaja, sano veljelleni, että hän suostuisi perinnönjakoon.” ”Mitä?” kysyi Jeesus. ”Onko minut pantu teidän tuomariksenne tai jakomieheksenne?” Hän sanoi heille kaikille: ”Karttakaa tarkoin kaikenlaista ahneutta. Ei kukaan voi rakentaa elämäänsä omaisuuden varaan, vaikka sitä olisi kuinka paljon tahansa.” Ja hän esitti heille … Jatka lukemista “Uskontoa ja politiikkaa pitää sekoittaa. Saarnavuorossa Miika Ahola”
Suomeen toimeentulon perässä saapuvien ihmisten joukko on moninainen. Yksi ihmisryhmä kohtaa aivan erityistä marginalisointia ja stigmatisointia; siirtolaisromanien tarinat jäävät usein leimojen ja stereotypioiden varjoon. Löytyykö heille minkäänlaista toimijuuden tilaa ja vaihtoehtoista roolia luterilaisissa seurakuntayhteisöissä?
Vuoden 2020 pandemia tullaan muistamaan joka puolella maailmaa. Sen sairastuneet ja kuolonuhrit eivät unohdu. Toukokuun puolivälissä 2020 virallinen tieto on, että pandemiaan on sairastunut noin viisi miljoonaa ja kuollut yli 300 000. Tuntematon uhri saattaa kuitenkin unohtua.
Kirkko haluaa olla yhteiskunnallinen toimija, mutta politiikka halutaan pitää poissa. Kaikkien mielestä se ei ole täysin mahdollista.
Kristinusko on syntynyt ulossulkemisen pohjalta. ”Tule sellaisena kuin olet” ei missään tapauksessa pidä paikkaansa, jos kirkon historiallisia käänteitä tarkastellaan.
Asun Hongkongissa ja työskentelen sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden asiantuntijana Suomen Lähetysseurassa. Yhteistyökumppaneidemme avarakatseisuus Manner-Kiinassa sateenkaari-ihmisiä kohtaan on tehnyt minuun vaikutuksen.
’Sukupuoli’ sanana viittaa kaksijakoisuuteen – ja kahdesta puolikkaasta tulee kokonainen. Toiseen luomiskertomukseen pohjautuen rakennetaankin usein traditionaalista kristillistä sukupuoliajattelua. On mies ja miehen kylkiluusta luotu nainen.
Harva lähes 50 vuotta vanha teksti on kestänyt aikaa niin hyvin, että se on edelleen kiinnostava. Heimo Hatakan Juhani Rekolan kirjoituksista kokoamassa Kirkas mystiikka -kirjassa aikaa kestäneitä tekstejä on monia.
Vuosina 2018-2019 työskentelin kirkkohallituksessa YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksien sopimuksen kirkon toimintaohjelman parissa. Työ opetti paljon. Ehkä tärkein asia oli tämä: vain saavutettava kirkko on uskottava.