Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Rauhan ja turvallisuuden teemaa on tärkeä lähestyä oikeudenmukaisen rauhan, inhimillisen turvallisuuden ja ihmisoikeusnäkökulman kautta – valtiokeskeisen turvallisuusajattelun sijaan. Käytännössä keskeistä on aito vuoropuhelu ja kumppanuus eri toimijoiden kanssa.
Sanalla kirkko on monia tasoja ja ulottuvuuksia. Sen samastaminen yhteen kansalliskirkkoon on teologisesti tarkasteltuna oikeastaan aika ongelmallista.
Rakkaus murtaa kaikki maantieteelliset ja eksistentiaaliset rajat. Toisaalta todellinen universaali rakkaus on mahdollinen vain jos arvostan omaa kulttuuriani ja traditiotani, paavi Franciscus painottaa teologisessa kiertokirjeessään.
– Kun yhdenvertaisuus toteutuu kirkossa, ihmiset kokevat turvallisuutta sukupuolesta, etnisestä ja hengellisestä taustasta sekä seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Silloin kaikki voivat paremmin, sanoo Turun tuleva piispa Mari Leppänen.
Afrikassa elämän yllätyksellisyys näyttäytyy kaikilla elämän aloilla. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yhteiskuntia ei ole rakennettu ylläpitämään kansalaisten hyvinvointia.
Verisistä yhteenotoista voidaan päästä rauhaan, jos onnistutaan siirtymään koston kierteeltä kohti sovintoa, uskoo tutkimusprofessori Antti Pentikäinen.
Tiernapoikaperinne kaipaa uudistamista, jotta se voi säilyä.
Suomen ja Nigerian kertomukset ovat erilaiset, mutta voimme oppia niistä.
Länsimaisilla ihmisillä on kelloja, mutta afrikkalaisilla on aikaa, sanotaan. Kulttuuriemme käsitys ajasta on totaalisen erilainen.
Minkälainen rukous sopii juuri tähän tilanteeseen ja näille ihmisille? Mikä sanottaa sanomatonta tässä hetkessä? Mihin tahtiin me elämme ja hengitämme Jumalassa juuri nyt? Näihin kysymyksiin etsitään tuoretta näkökulmaa tekeillä olevassa uusien rukousten koosteessa.
Lamavuosina käynnistynyt seurakuntien ruoka-aputoiminta on tullut jäädäkseen. Avun lähtökohtana on tasapuolisuus. Tuoreen Diakonibarometrin mukaan yhteisöllisyyteen halutaan panostaa. Toisaalta on ajauduttu kauaksi ajoista, jolloin “orja ja vapaa” istuivat yhteiseen pöytään.
On kaksi syytä, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudistuminen on jokseenkin mahdotonta ja siitä huolimatta on olemassa kaksi toivon merkkiä.
”Uskon, mutta en niin kuin kirkko opettaa”. Tiivistyykö tähän gallupeista tuttuun määritelmään “kirkon irrallisten usko”? Siis joukon, joka kuuluu kirkkoon, mutta joka miettii lähteäkö vai jäädäkö. Kirkon irrallisia on niin seurakuntalaisissa kuin työntekijöissä.
Matkalla islamilaisessa Suomessa on vetävästi kirjoitettu, rikassisältöinen ja täynnä henkilöiden tarinoiden kautta mielenkiintoisesti esiin nostettua laajempaa historiallista ja yhteiskunnallista tietoa.
Kuopiolaista kirkkoherraa ja helsinkiläistä järjestöaktiivia yhdistää unelma kirkosta, jossa etsittäisiin pelottomasti oikeudenmukaisempaa elämäntapaa ja yhteiskuntaa.