6.11.2016 / Yleinen

2016, Brexit ja Trump

Julkaistu Kategoriat YleinenAvainsanat , ,
Jaa:

Vuoden 2016 alussa hahmottelin ulkoisia uhkia kirkon yhteiskunnallisen työn tulevaisuutta pohtiessani. Listaan mahtui yhteiskunnallisen hajaannuksen kasvu ja sen tunnuksena nousi yli muiden kaksi konkreettista asiaa. Englannissa Brexit-äänestys ja Yhdysvalloissa Donald Trumpin valinta presidentiksi. Britanniassa brexitpuoli voitti vaalit, ja Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi on erittäin mahdollista. Vaikka erilaiset kyselyt povaavat Hillary Clintonille voittoa, niin moni asia viittaa siihen, että yllätystuloksena Trump voi voittaa vaalit. Jos näin käy, niin siirrymme vuonna 2016 arvaamattomaan aikakauteen.

Karnevalismin alku on faktojen loppu

Brexitäänestys näyttäytyi outona piirileikkinä, jossa totuutta vääristeltiin oman poliittisen agendan tarpeiden mukaan. EU kuvattiin byrokraattisena, kasvottomana rahareikänä – mikä joiltakin osin pitää myös paikkansa, mutta vääristää kokonaisuuden. Sen sijaan ei sanottu, miten asiaa voisi parantaa tai mikä olisi todellinen vaihtoehto.

Brexitpopulismi saattaa viedä brittejä ojasta allikkoon ja seuraukset ovat arvaamattomat. Vasta tulevat vuodet näyttävät, mikä on lopputulos. Kansanäänestyksen iso viesti oli kuitenkin siinä, että asiat, perustelut ja selkeät poliittiset linjat jäivät propagandan, vääristelyn ja puolitotuuksien alle. Brexitäänestys julisti asiapolitiikan loppua ja karnevalistisen politiikan alkua.

Tämä kaikki oli kuitenkin vain pientä alkusoittoa Yhdysvaltojen presidentinvaalille, jossa on poljettu jalkoihin asiallinen politiikan tekeminen, kunniallinen poliittinen keskustelu, yhteiskunnallisten asioiden analyysi ja yhteisen hyvän hakeminen.

Laura ja Saska Saarikosken kirja Trump, Mies kuin Amerikka kuvaa häkellyttävästi Donald Trumpin henkilökuvan, joka ei jätä mitään arvailujen varaan. Sairaalloisen kilpailuvietin ajama, narsistinen ja julkisuuden nälkäinen playboy, jolta puuttuu vaadittava asioiden tuntemus ja persoonan vakaus on nousemassa Yhdysvaltojen presidentiksi. Asioiden ja poliittisten linjojen sijaan on tullut reality-show, jossa totuudella ei ole ole oikeastaan enää mitään merkitystä, sillä olennaista on viihde. Karnevalismi on voittanut politiikan. Italialaista poliitikkoa Silvio Berlusconia arvosteltiin politiikan viihteellistämisestä ja kaupallistamisesta, mutta se oli vain alkusoittoa, sillä Trump on politiikkaviihteen todellinen mestari. Se mitä hän lopulta tulee ajamaan poliittisesta, on arvoitus ja epäolennaista. Tavoitteena on olla esillä, olla keskipisteenä ja pitää show elossa ikuisesti.

Moni kuitenkin toteaa mielessään: Tämä ei voi olla totta. Milloin surrealistinen painajainen loppuu?

Politiikan käänne

Trumpin poliittinen agenda keskittyy protektionistiseen linjaan, jossa keskitytään omaan taloudelliseen menestykseen ja unohdetaan muut. Tämä merkitsee talouden globalisaation hidastumista, viholliskuvien kasvattamista ja oman idealistisen valkoisen Amerikan rakentamista. Kuvaan eivät mahdu latinot, muslimit tai muut valkoisen Amerikan sekoittajat.

Toisaalta Trump lupaa ajaa duunareiden työmahdollisuuksia ja vähäväkisten sosiaali- ja terveydenhuollon edistämistä. Tämä osoittaa kuinka perinteinen poliittinen jako oikeiston ja vasemmiston välillä on menettänyt merkitystään vaalin aikana.

Kuka Donald Trump?

Trumpin henkilöhistoria nostaa esiin asuntobisneksellä vaurautensa hankkineeseen perheeseen syntyneen bisneksen tekijän. Talousosaamiseen on sisältynyt myös pahoja virheitä, sillä 1990-luvun väärät laskelmat veivät Trumpin lähes vararikkoon. Pankit eivät kuitenkaan päätyneet perimään miljoonavelkoja vaan suostuivat velkojen osittaiseen leikkaamiseen.

Toinen paha epäonnistuminen liittyy koulutussektoriin. Trump University –niminen laitos tarjosi talousalan kursseja kovia maksuja vastaan. Laitos ei ollut kuitenkaan nimestään huolimatta yliopisto tai muutenkaan kriittisen arvion kestävä laitos. Viranomaiset sulkivatkin Trump Universityn, ja sen jälkipyykkiä pestään edelleen oikeudessa, sillä monet kokivat tulleensa huijatuiksi.

Donald Trump on playboy ja naisaddikti. Tämä on tullut monin eri tavoin esiin vaalitaistelussa. Se, millä Trump aiemmin kerskui, on nyt vaalissa taakka naisäänestäjien kohdalla.

Donald Trump on playboy ja naisaddikti. Tämä on tullut monin eri tavoin esiin vaalitaistelussa. Se, millä Trump aiemmin kerskui, on nyt vaalissa taakka naisäänestäjien kohdalla.

Ehkä kaikkein selkeimmin Trump on kuitenkin julkisuuden nälkäinen henkilö, joka hinnalla millä hyvänsä haluaa olla kaikkien mielenkiinnon keskipiteessä. Television realityohjelmien myötä kansan suureksi suosikiksi noussut Trump löysi foorumin, jolla viihtyi, saa kasvavaa julkisuusaikaa ja näkyvyyttä.

Onkin suuri arvoitus, miksi Diili-ohjelman keisarina esiintyminen ei riittänyt Trumpille vaan hänen oli pakkomielteenomaisesti siirryttävä taloudesta ja viihteestä ohi poliittisen työn suoraan presidentinvaaliin. Ehkä kysymys on lopulta narsistisesta luonteesta, kilpailuvietistä ja näyttämisen halusta. Halusta olla suurin ja merkittävin. Halusta varmistaa, ettei kukaan voi epäillä sitä, kuka on suurin.

trump_mainos

Jäähyväiset faktoille ja totuudelle, tervetuloa viihteelliset valheet

Politiikassa tulee pitäytyä faktoihin ja totuuteen, sillä kriittinen media ja poliittiset vastustajat repivät rikki kaiken muun. Trump on onnistunut kääntämään väitteen päinvastaiseksi. Silloin kun puheet eivät ole enää loogisia kokonaisuuksia vaan realityshowta, on lupa vääristää, epäillä, syyttää ja suorastaan valehdelle.

Trumpille tyypillistä on epäillä presidentti Obaman syntyperää, mutta valehdelle omista sukujuuristaan. Trump on jäänyt kiinni jatkuvasti valehtelusta ja vääristellyn totuuden toitottamisesta. Kun aiemmin vastaavat virheet olisivat kaataneet ehdokkaan, niin Trumpin kohdalla niillä ei ole merkitystä.

Trump on vienyt politiikan pois faktoista ja totuudesta kohti jatkuvaa viihdeohjelmaa, jossa voidaan sanoa mitä halutaan, jotta saavutetaan päämäärä ja se on Donald Trumpin olo kaiken kaiken keskipisteenä. Siitähän tässä on kysymys.

Seuraukset vuodesta 2016

Vuosi 2016 tulee piirtymään historiaan suurten järistysten vuotena. Saarikoskien kirjan loppuluvussa ennakoitiin (heinäkuussa 2016), että kyse on suuresta vuodesta sarjassa 1848, 1968 ja 1989. Arvio voi hyvinkin osua kohdalleen.

Tänä vuonna politiikka, siis yhteiskunnan yhteisten asioiden hoitaminen, ja demokratia ovat saaneet kylkeensä melkoisia kolhuja. Esimerkiksi Mikael Junger ehti julistaa kansanäänestykset epäkelvoiksi politiikan välineiksi. Mitä sanotaankaan Yhdysvaltojen presidentinvaalin jälkeen?

Tällä hetkellä myös globaalin kapitalistisen talousjärjestelmän yhteyteen piirretään kysymysmerkkejä. Trump on kanavoinut politiikkaansa voimaa globalisaatiossa hävinneen alemman keskiluokan tyytymättömyydestä ja ajanut paluuta protektionistiseen aikaan.

Samalla tavoin katse on kääntynyt kohti omaa valtiota myös Britannian brexitpäätöksessä.

Passintarkastusmuuri on syntynyt jopa Tanskan ja Ruotsin väliin. Vuosi 2016 on muurien vuosi.

Vuosi 2016 on muodostunut vuoden 1989 vastakohdaksi, sillä tuolloin kaadettuja muureja pystytään ja suunnitellaan nyt kiivaaseen tahtiin. Muuripuheesta on tullut poliittista perusjargonia niin Trumpin politiikassa kuin itäisen Euroopan puskurivaltioiden kohdalla. Passintarkastusmuuri on syntynyt jopa Tanskan ja Ruotsin väliin. Vuosi 2016 on muurien vuosi.

Talouden globalisaatio ja internetin vallankumous ovat edistäneet keskiluokan kasvua Aasiassa ja Afrikassa. Osittain niiden hedelmänä syntyi myös arabikevään demokratia-aalto, joka ajoi monia Välimeren alueen maita kaaokseen. Tällä hetkellä arabikeväästä maksetaan aivan liian korkeaa hintaa niin Aleppon, Mosulin kuin monen muunkin katkeran taistelukentän raunioissa. Demokratia on astunut monta askelta taaksepäin myös näissä maissa.

Häviäjät

On vielä ennenaikaista arvioida prosessin lopputulosta tai vuoden 2016 pysyvämpiä seurauksia. On kuitenkin luultavaa, että voittajien joukkoon eivät kuulu sodan jaloissa olevat siviilit, pakolaisina muihin maihin epätoivoisesti yrittävät ihmiset tai ylipäänsä näiden ihmisoikeudet.

Häviäjiä ovat myös Euroopan sisäiset siirtolaiset, joiden oven Brexit sulkee. Häviäjiä ovat Turkkiin valtaviin pakolaisleireihin jääneet miljoonat ihmiset. Häviäjiä ovat myös maltilliset uskontoryhmien edustajat, joihin lyödään surutta kielteisiä leimoja.

Talouden protektionismia seuraa kantapäillä myös kulttuurin ja kansallisuuden protektionismi.

Häviäjiä olemme kaikki, koska yhteyden ja yhteistyön sijaan halutaan yhä useammin tarjota oman ryhmän edun tavoittelua.

Vuoden 2016 yhteiskunnallinen ja kulttuurinen arviointi haastaa myös kirkkoa mukaan keskusteluun ekumeniasta ja uskontodialogista. On tärkeää hoitaa yhteyksiä kristillisen kirkon sisällä ja edistää ekumeniaa, jossa näkyy selviä edistysaskeleita. Samalla tulee muistaa varoa sitä, ettei uskontodialogi jää ekumenian varjoon.

Kirjoituksessa on käytetty Laura ja Saska Saarikosken kirjaa Trump. Mies kuin Amerikka. HS-kirjat 2016. Lue arvio.

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Kytkin Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: