Arkkipiispa Tapio Luoma
5.3.2020 / Artikkeli

Arkkipiispa Luoma: Evoluutio avaa näkemään uutta

Evoluutio ei ahdista kirkossa, vaan avaa uusia näkökulmia. Pikemminkin keskustelussa on heräämässä uusi vaihe evoluution teologisesta tulkinnasta: evoluutio haastaa myös teologiaa hahmottamaan todellisuutta uudella tavalla.

Piispat: ”Kristillinen usko ja tieteellinen tutkimus sopivat yhteen”

Kristinuskon ja tieteellisen tutkimuksen yhteinen matka on ollut pitkä. Yhtäältä tieteellinen tutkimus on kehittynyt kirkon tukemana ja toisaalta erityisesti luonnontieteiden monet tulokset ovat synnyttäneet kiistoja ja jännitteitä kirkossa. Tätä eivät ole helpottaneet tieteelliseen tutkimukseen lähtökohdat, joissa Jumala ei mahdu metodiin mukaan. Näissä Jumalan vaikutuksella ei voi selittää historian kehityskulkua tai evoluution kehitystä.

Usko ja uskontojen tulkinnat maailmasta voivat kuitenkin täydentää kokonaiskuvaa samoin kuin erilaiset taiteet voivat vangita jotakin olennaista elämäntulkinnasta ilman tieteellisen tutkimuksen välineitä.

Tieteiden ja kristillisen uskon myönteistä vuoropuhelua on pyrkinyt edistämään myös piispojen hiljattain julkaisema kirjanen Tieteiden lahja. Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa.

Arkkipiispa Tapio Luoman mukaan julkaisu liittyy myös ajankohtaiseen keskusteluun ”vaihtoehtoisista” totuuksista. Tässä keskustelussa piispat haluavat muistuttaa jatkuvan uuden oppimisen tärkeydestä.

– Tieteet voidaan nähdä lahjana, joka opettaa meille yhä enemmän todellisuudesta, jossa elämme.

Kirjasen kirjoittamisessa näkyy halu torjua viholliskuvien syntyminen tai kehittyminen. ”Kristillisen uskon ja nykyaikaisen tieteen välillä ei vallitse väistämätöntä ristiriitaa, saati vihollisuutta, joka yleisissä mielikuvissa tähän suhteeseen joskus liitetään”, toteaa arkkipiispa Luoma.

Nykyajan kristityn ihmisen ei tarvitse tinkiä tieteestä

Tarvitseeko ajattelevan ihmisen jättää vertauskuvallisesti aivonsa narikkaan, kun hän menee kirkkoon? Tämä kysymys on ajoittain herännyt niin raamatuntutkimuksen kuin evoluutiobiologian tulosten yhteydessä.

Arkkipiispa haluaa kuitenkin edistää aikuisen uskoa, siis myönteistä vuoropuhelua osana ajattelevan aikuisen asennetta. Kysely, keskustelu ja avoin vuoropuhelu ovat osa kristityn elämää.

– Tieteellinen tieto antaa ainekset ihmisen maailmankuvaan, kristillinen usko hänen maailmankatsomukseensa. Jokaiselle on hyväksi ottaa tieteellinen maailmankuva vakavasti.

Kysymykseen elämän tarkoituksesta ei oikeastaan mikään tiede voi vastata, koska kysymys ja vastaus ovat aina luonteeltaan maailmankatsomuksellisia.

Ilman vuoropuhelua tieteen kanssa uskonnollisuus käpertyy sisäänpäin

Vastakkainasettelun sijaan arkkipiispa Luoma haluaa korostaa positiivista vuoropuhelua tieteen ja uskon välillä.

– Ilman vuoropuhelua tieteen kanssa uskonnollisuus käpertyy sisäänpäin, eikä kykene enää puhuttelemaan niitä, joiden maailmankuva rakentuu lähtökohtaisesti tieteen tuloksille.

– Luonnontieteiden tulokset tai teoriat on saatettu kokea uhkana, jonka on pelätty kaventavan Jumalan mahdollisuuksia ja nakertavan uskon perusteita. Tämä on kuitenkin tarpeeton pelko. Tieteen tulokset voivat parhaimmillaan syventää ja vahvistaa kristityn henkilökohtaista uskoa, kun ne auttavat huomaamaan, miten hienosti Jumala on tämän todellisuutemme luonut.

Arkkipiispa muistuttaakin, että kirkon mission ja sen sanoman puhuttelevuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää pysyä kosketuksissa tiedemaailman kanssa.

Haaste Raamatulle ja teologialle

Raamatun avulla on toisinaan laskettu maailman iäksi noin 6000 vuotta. Silloin Raamatun alkukertomukset on otettu konkreettisena historian kuvauksena. Tällaiset puheet ovat tieteiden kanssa käytävässä keskustelussa menettäneet merkityksensä, kun evoluutiotutkimuksen tulokset ovat osoittautuneet kestäviksi.

Arkkipiispa Luoma toteaakin, että Raamatun kuvaus maailman synnystä ei voi toimia varsinaisena lähteenä tieteen kuvauksille.

“Siinä mielessä Jumala luo kaiken aikaa uutta, myös huomenna. Siinä meidän toivomme on”

Mikä sitten on evoluution tutkimuksen merkitys teologialle, esimerkiksi käsitykseen syntiinlankeemuksesta?

– Raamatun syntiinlankeemuskertomuksessa kuvataan kehitystä, jossa ihminen tulee tietoiseksi hyvästä ja pahasta siten, että hän tajuaa oman moraalisen vastuunsa.

Evoluution tietyssä vaiheessa ihmislajin itseymmärrys saavutti pisteen, jossa ihminen alkoi tarkkailla itseään, pohtia tekojaan ja niiden seurauksia. Siitä lähtien ihmisyyteen ovat kuuluneet vastuuntunto ja pyrkimys toimia oikein, ja sen myötä myös tunne omasta moraalisesta rajallisuudesta ja sen aiheuttama eksistentiaalinen syyllisyys.

Onko luominen kesken?

Evoluutio on jatkuva kehitysprosessi. Jos evoluution tutkimuskielestä siirrytään teologiselle kielelle, niin onko siis sanottava, että luominen on kesken tai Jumala luo myös huomenna?

– Luominen ei varsinaisesti ole kesken, mutta luominen jatkuu edelleen.

Arkkipiispa Luoma muistuttaakin, että teologiassa tunnetaan sellainen käsite kuin creatio continua, jatkuva luominen. Se kertoo siitä, että kaikki oleva tarvitsee edelleen Jumalaa olemassaolonsa perustaksi.

– Kaikki se, mikä tulee olemaan, on riippuvaista Jumalasta. Siinä mielessä Jumala luo kaiken aikaa uutta, myös huomenna. Siinä meidän toivomme on.

Kari Latvus on Maan suolan päätoimittaja

Arkkipiispan kuva: Kirkon kuvapankki /Aarne Ormio

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Kytkin Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: