Enää ei ole aika vaieta

Taantuvan tasa-arvon kirkko on merkittävä kirja juuri tässä ajassa. Se sisältää ihmisen äänen, oman kokemuksen. Se sisältää latauksen sisua, jota on tarvittu kestämään kaikki koettu haavoittava.

Sairas terveysbisnes

Epäily kuolemantuottamuksesta Kristiinankaupungissa ja lukuisat työntekijöiden kriittiset palautteet johtivat yksityisen hoivayksikön sulkemisen ja kaupungin väliin tuloon.
Suomeen on tarjolla raju muutos sosiaali- ja terveysalan toteutukseen: maakunnat vastuuseen ja terveyskeskukset kilpailemaan asiakkaista. Ratkaisu on iso ja seurauksena voi olla kohtalokas virhe, jos kilpailun seurauksena syntyy kovaa taloudellista tulosta tekevää, mutta tasoltaan kyseenalaista sote-tuotantoa.
Tällaistako on Suomen tulevaisuus?

Palkansaajan kiirastuli

Juha Siltalan mukaan hyvinvointivaltion – ja keskiluokan vakauden – taustalla on ollut historiallisesti kaksi keskeistä tekijää: vahva ammattiyhdistysliike ja valtion tulonsiirrot hyvinvointipalveluiden kohdalla. Näiden seikkojen varaan on rakentunut aiempina vuosikymmeninä niin yhteiskunnallinen vakaus kuin myös henkilökohtainen luottamus työn ja asumisen tarjoamista peruspilareista.
Samojen seikkojen kohdalla tällä hetkellä on ilmassa myös suuria kysymysmerkkejä.

Eurooppalaiset takapihat

Tutkimus kansainvälistä suojelua koskevista päätöksistä osoittaa, että viranomaispäätöksiä ohjaavissa tulkinnoissa on tapahtunut kiristymistä vuoden 2015 jälkeen. Tutkimustulos vahvistaa sen näkemyksen, joka kirkoille on käytännön tilanteiden pohjalta muodostunut. Erityisen suuri muutos näyttää olevan uskonnon perusteella arvioitavassa kansainvälisen suojelun tarpeessa.

Muutos vastaa poliittisen ohjauksen edustamaa linjaa.

Seksuaalinen häirintä, ihmisoikeudet ja kristillinen etiikka

#metoo-kampanja ja sen synnyttämät muut kampanjat ovat tehneet seksuaalisen häirinnän, ja varsinkin sen laajuuden, näkyväksi. Monen muun toimijan tavoin myös kirkko on tullut haastetuksi. Seurakuntien työyhteisöjen ja seurakunnallisen toiminnan tulisi olla turvallisia, tasa-arvoisia ja erilaisuutta kunnioittavia ympäristöjä. Ikävä kyllä aina näin ei ole ja silloin ihmiset ovat syystä pettyneitä.

Eikö nimenomaan kirkon tulisi puolustaa jokaisen yksilön oikeutta ihmisarvoiseen kohteluun? Eikö kirkossa kunnioiteta ihmisoikeuksia?

Ihmisen arvo Vanhassa testamentissa

Yksilön oikeuksia turvaamaan pyrkivän ajattelun taustalla vaikuttavat jo antiikin Kreikasta lähtöisin oleva luonnonoikeudellinen ajattelu, ja toisaalta vuonna 1789 käynnistyneen Ranskan suuren vallankumouksen vaikutushistoria, joka usein tiivistetään iskulauseeksi ”vapaus, veljeys ja tasa-arvo”.
Entä sitten ihmisoikeuksien ja ihmisarvon juuret juutalais-kristillisessä perinteessä? Niitäkin löytyy.

Arkkipiispa, patriarkaalisen vallan varjo ja arjen näkeminen

”Arkkipiispan viran näkökulmasta jonkinlainen varjo – jos sitä nyt voi varjoksi sanoa – on valtiollisen hierarkian paino. Samaan aikaan on tapahtunut patriarkaalisen ja papiston vallan hidas murentuminen 1900-luvulla. Sen aikana on opittu katsomaan elämää omien silmien tasolla.” Näin kuvaa arkkipiispa Kari Mäkinen kirkon suurta muutostrendiä.

Kirkon ihmisoikeusagendaa selkeytettävä

Ensi näkemältä globaalit ihmisoikeudet ovat hyvällä tolalla. Näin voi sanoa erityisesti silloin, kun tarkastellaan monen vuosisadan tai -tuhannen isoa kehityskaarta, jossa näkyy vahva kehitysprosessi, siis eräänlainen evoluutio. Ihmisoikeudet ovat käyneet läpi historian eri vaiheissa prosessin, joka heijastaa monella tavalla myös kulttuurin ja etiikan evoluutiota. Kehitys ei ole ollut suoraviivaista vaan edistysaskelia on seurannut surkeita vaiheita, joissa on jouduttu todistamaan ihmisoikeuksien polkemista maahan ja jopa kokonaisien laajojen yhteisöjen totaalista tuhoamista, kansanmurhaa.

Ihmisen hyvä teologian, politiikan ja talouden yhteisenä kysymyksenä

Eurooppaa on luonnehdittu Aasian mantereen läntiseksi niemekkeeksi, jossa asuu alueen kokoon nähden poikkeuksellisen monia kansallisuuksia. Kristinuskon ja kirkkojen keskeisen historiallisen roolin näkökulmasta on mitä luontevinta, että kirkoilla on edelleen intressiä maanosamme tulevaisuuteen liittyviin asioihin.
Siksi taloudesta on keskusteltava myös kirkossa.

Muutos, köyhät ja rakenteet. Yhteiskunnallinen visiopaperi (Gal 2:9-10)

Onko kirkolla ja sen toiminnalla erityinen ja tietoinen suunta suomalaisen yhteiskunnan keskellä? Mihin kirkon työ tähtää? Tämän perusteella Suomen ev-lut. kirkossa diakonian ja yhteiskuntatyön linjaukset päättyivät kuitenkin vuoteen 2015, eikä tällä hetkellä ole yhteisesti päätettynä ja julkaistuna mitään suuntaviittoja. Siksi juuri nyt tarvitaan keskustelua siitä, mihin tähtäämme nyt. Tarvitaan vahva kirkon työn visio yhteiskunnassa, koska muutokset ovat suuria. Reilusti on kysyttävä: mitä merkitsevät kristillinen usko ja luterilaisuus yhteiskunnassa?
Tähän Paavalillla on näkökulma.

Pääkirjoitus: Kirkon uusi julkinen tila

Luterilaisella kirkolla ja suomalaisella hyvinvointivaltiolla on erikoinen suhde. Monien tutkijoiden mielestä luterilaisuuden voi nähdä jopa pohjaismaisen hyvinvointivaltion äitinä.
Kirkon asema julkisessa tilassa on kuitenkin muutoksessa.