Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Norjan kirkon dokumentti ”Vapauttakaa sorretut” on hyvin laaja, mutta selkeä ja ymmärrettävä esitys, joka tuo oivaltavalla tavalla esille kirkon ajattelun itsestään selviä kytkentöjä ihmisoikeuksiin, osoittaa missä kristillinen etiikka menee ihmisoikeuksia pidemmälle, mutta myös nostaa esille ihmisoikeuksien ja kirkon välisiä vaikeita kipupisteitä: näihin palaan myöhemmin kommenttini lopussa.
Ja täytyy ihan ensin sanoa, miten hieno teksti on.
Kirkkohallituksen työryhmä Kirkko, työ ja työttömyys on saanut työnsä päätökseen. Työryhmä tarkensi tehtävän muotoilun seuraavasti:
– tehdä näkyväksi työttömyystilanteen ongelmallisuus ja vakavuus
– etsiä uusia ratkaisumalleja työllistämiseen
– edistää kirkon aktiivisempaa roolia työllistämisessä ja työttömien parissa työskentelyssä.
Työryhmän mukaan kirkon tulee panostaa tiedottamiseen ja toimia myös aktiivisesta välityömarkkinoilla työllistäjänä. Tavoitteena tulee olla 1001 uutta työmahdollisuutta.
Kirkkohistorian dosentti Esko M. Laineen mukaan työn arvoa korostanut yhteiskunta on unohtanut Lutherin opettaneen, ettei ihmisen tarvitse ansaita oikeuttaan olla olemassa.
Helsingin yliopiston Suomen historian professori Juha Siltala julkaisi vuonna 2004 Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun -kirjan.
– Jo silloin kirjani teemana oli työtä tekevän keskiluokan kriisi. Nyt se on tullut yleiseksi teemaksi populististen reaktioiden myötä, vaikka kirjani aikoihin työelämän kaikkinainen huononeminen haluttiin kiistää. On käynyt niin kuin varoitin: työmarkkinakansalaisuus ei enää entiseen tapaan tuota yhteiskunnallista integraatiota, jos toiset nääntyvät ja toiset tippuvat pois.
Tähän maailmanaikaan hiukankin yhteiskunnallista keskustelua seuraava voi aavistaa, että vuoden 2017 aikana alkaa poliittinen keskustelu sosiaaliturvan vastikkeellisuudesta. Aihetta on nostanut keskusteluun vuoden 2016 lopulla muun muassa kansanedustaja Ben Zyzkovicz ja hiljattain professoriryhmä Heikki Hiilamon johdolla. Osa päättäjistämme on käynyt tutustumassa Saksan sosiaaliturvan malliin ja myös Alankomaiden suuntaan tähytään. Keskustelu alkanee keväällä ja kiihtynee lähestyttäessä eduskuntavaaleja 2019.
Tutkivan journalismin lippulaivana tunnettu Longplay-lehti on tarttunut isoon asiaan: käytetäänkö työkokeilua ja kuntouttavaa työtä väärin ja pyritäänkö siitä vielä taloudellisesti hyötymään?
Armo ja arvot –symposiumissa tarkasteltiin työn, palkan ja armon suhdetta. Symposiumin loppukeskustelussa pohdittiin yleisökysymyksen myötä muun muassa kansalaispalkkaa: edustaako se luterilaisen työetiikasta ja sen perinteestä luopumista, edustaako se armollisuutta.
Kuka kuuntelee köyhää? -verkosto syntyi huhtikuussa 2008. Joukkomme halusi silloin ja haluaa edelleen nostaa keskusteluun köyhien asioita eri näkökulmista ja erityisesti antaa äänen köyhille itselleen. Ilman kokemusasiantuntijoita koko verkostoa ei olisi olemassa.
Maahanmuutosta vastaava ministeriryhmä (Paula Risikko, Jari Lindström, Pirkko Mattila, Juha Rehula) on tuottanut suunnitelman toimenpiteistä, joilla halutaan saada paperittomien Suomessa oleskelevien tila sekä totaalisesti kontrolloitua että tarpeen vaatiessa kriminalisoitua. Vainoa ja ahdinkoa paenneet ihmiset, joiden turvapaikka-anomus saa kielteisen päätöksen, voitaisiin siis sulkea vankeuteen. Ohjelmassa ei tarkemmin määritellä vankeusrangaistusten muotoa, sillä esitys on vasta valmisteilla oikeusministeriössä.
Juhani Rekolan varhaisista kirjoituksista koottu Herääminen pimeään (Kirjapaja 2016) on jännittävä katsaus suuren teologin varhaisten kirjoitusten maailmaan, aikaan jolloin hän ei ollut vielä Hän. Rekola on myöhemmin tunnettu esseisti, jonka sanat avaavat ajatusten ahtojäätä niin, että lukijalle jää tilaa myös omille ajatuksilleen.
Kuluneet kaksikymmentä vuotta osat osoittaneet, että Samuel P. Huntington osui oikeaan, kun kirjassaan Kulttuurien kamppailu ja uusi maailmanjärjestys (1996) näki maailman kehityksen sivilisaatioitten kamppailuna eikä demokratian jatkuvana voittona.
Vuodet 1979-1980 muistuvat kyllä allekirjoittaneenkin mieleen eräänlaisena käännekohtana. Silloin alkoi virtaus takaisin Neuvostoliiton ja oikeaoppisen kommunismin ihailusta ”uusfilosofiaan”. Utopian umpikuja oli viimeinkin ymmärretty jopa maamme älymystön piirissä.
Suomalaisen terveysalan myllerrys toi esiin keskiviikkona (23.11.2016) julkaistun suunnitelman diakoniataustaisen Diacorin fuusiosta lähinnä kansainvälisten sijoittajien omistamaan Terveystaloon. Diacorin pääomistaja on Helsingin Diakonissalaitos (HDL), siis yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on edistää diakoniaa osittain terveysliiketoiminnasta saaduilla rahoilla.
”Yhden maailman loppu…” oli otsikkona Helsingin Sanomien koko aukeaman mittaiselle Heikki Aittokosken esseelle (13.11.2016, B1-3), joka koski Donald Trumpin vaalivoittoa. Jos ei aivan maailmanlopusta, niin vähintään aikakauden päättymisestä puhuivat monet muutkin.
Englannissa Brexit-äänestys ja Yhdysvalloissa Donald Trumpin valinta presidentiksi. Britanniassa brexitpuoli voitti vaalit, ja Trumpin valinta Yhdysvaltojen presidentiksi on erittäin mahdollista. Vaikka erilaiset kyselyt povaavat Hillary Clintonille voittoa, niin moni asia viittaa siihen, että yllätystuloksena Trump voi voittaa vaalit. Jos näin käy, niin siirrymme vuonna 2016 arvaamattomaan aikakauteen.
Monet pitivät Donald Trumpin tuloa mukaan Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin huonona pilana. Jos kukaan ei pitänyt Trumppia varteenotettava poliitikkona tyylin, työkokemuksen tai epävakaan luonteen vuoksi, niin vielä vähemmän kukaan uskoi menestysmahdollisuuksiin. Tästä huolimatta 8.11.2016 lähes koko maailma pidättää hengitystään äänestystulosta odottaessaan.
Viimeistään nyt on syytä paneutua siihen, kuka Donald Trump on ja mistä kansansuosiossa on kysymys.
Tutkimuksessa kysyttiin esimerkiksi sitä, voiko joitakin ihmisryhmiä pitää muita alempiarvoisina tai siinä asemassa, jossa he ovat nyt.
Vuoden aikana sosiaalisessa ja perinteisessä mediassa lähes jatkuvaksi otsikkoaiheeksi on noussut rasististen ryhmien nousu. Julkaistun tutkimuksen perusteella voi todeta, että ilmiön laajuutta on väärin perustein luultu huomattavasti laajemmaksi.
Tarina kertoo naisesta, joka kohtasi vuosia sitten jossakin tukholmalaisen Slussenin sissin, asunnottoman alkoholistin. Nainen tuli maininneeksi, että hän tunsi Juhani Rekolan. Tämän kuultuaan mies polvistui ja suuteli naista kädelle, kunnioituksesta Rekolaa kohtaan.
