peukalo osoittaa ylös ja peukalo osoittaa alas
5.12.2019 / Artikkeli

Auttajan vallankäytön paha ja hyvä

Diakoniatyössä valta on läsnä työn luonteessa, rakenteissa ja erityisesti suhteessa avuntarvitsijoihin. Miten vallankäyttö näyttäytyy työntekijän ja diakoniassa asioineen näkökulmasta? Entä miten voidaan tukea kohdatun ihmisen valtautumista?

Valtaan ja vallankäyttöön liittyvät kysymykset ovat aina läsnä auttamistyössä, vaikka niitä ei tulisi arjessa aktiivisesti mietittyä. Diakoniatyössä vallankäytön muodot koskevat työn rakenteita ja luonnetta sekä diakoniatyöntekijän ja avuntarvitsijan suhdetta.

Diakonian kehittäjä Veera Walleniuksen huomio on kiinnittynyt negatiivisiin vallankäytön kysymyksiin, kuten siihen, kuka ylipäänsä löytää diakonian avun ja kuka sitä apua saa, eli kenen asioihin paneudutaan. Diakoniatyön luonne on nykyisin hyvin virkamiesmäinen ajanvarauksineen ja avustuskäytäntöineen. Nämä asiat helpottavat ja yhtenäistävät työtä, mutta toisaalta tällaiset rakenteet ovat vallankäytön muotoja, joihin diakonian asiakkaiden on suostuttava saadakseen apua.

Kokemusasiantuntija Jaana Saikkonen puolestaan nosti ensin esille positiivisen näkökulman diakoniatyöntekijöiden hyvästä vallasta: ”Kun ihminen on niin voimaton, että ei itse pysty ajattelemaan, on hyvä, että diakoniatyöntekijä sanoittaa selkeästi ja suoraan mitä pitää tehdä ja mitä siitä seuraa, jos niin ei tee. Tai vaikka varaa ajan lääkärille, jos ihminen ei siihen itse pysty.”

Vallan puutteesta valtautumiseen

Diakoniatyössä kohdattujen ihmisten taustat ja tuen tarpeet ovat hyvin moninaisia. Köyhyys on yksi esille nouseva teema. Köyhyys on moniulotteinen ilmiö, joka voidaan nähdä syvällisemmin vallan puutteena. Taloudellisen niukkuuden lisäksi ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi ei ole mahdollista, sillä hänen toimintatilansa on rajoittunut eikä hänellä ole mahdollisuuksia toteuttaa tai tavoitella päämääriä köyhyyden rajaamien mahdollisuuksien ulkopuolelta. Tällöin elämä kutistuu pärjäämiskamppailuksi.

”Huonoimpina aikoina tiesin mitä minun pitäisi tehdä, mutta ei vaan ollut voimia. Tuntui, että kukaan ei nähnyt avuntarvettani. Mietin, enkö osaa sanoittaa hätääni” , Jaana kuvaa. Vallankäyttöä voidaan myös ajatella kykynä hallita omaa elämäänsä. Kun ihminen nousee edellä kuvatun kaltaisesta toimijuutta rajoittavasta köyhyydestä, tapahtuu valtautumista. Valtautuminen (voimaantuminen) edellyttää mahdollisuutta tehdä valintoja. Ihmisen on itsensä myös sisäistettävä se, että hänellä on oikeus käyttää valtaa.  Muut ihmiset, kuten diakoniatyöntekijät voivat edistää valtautumista, vaikka se lähtee aina ihmisestä itsestään.

Valtautumiseen tähtäävässä toiminnassa tärkein tekijä on luottamus. Se rakentuu arvostavan kohtaamisen kautta. Ihmisen tulee itse määritellä ne päämäärät, joita haluaa tavoitella. Hänen toimijuutensa tunnustamalla ja sitä tukemalla alkaa tapahtua muutosta parempaan.

Valta-asetelmasta kohti tasa-arvoista toimijuutta

Luottamusta ei synny silloin, kun diakoniatyöntekijä puhuu asiakkaan ohi. Jaanalla on omakohtainen kokemus nöyryytetyksi tulemisesta diakoniatyöntekijän vastaanotolla. Tilanteen vähättely, vertaaminen toisten asiakkaiden ”vielä isompiin murheisiin”, syyllistäminen ja empatian puute saavat apua hakevan ihmisen tuntemaan entistä enemmän häpeää omasta tilanteestaan. Jaanalla tällainen kokemus jäi pitkäksi aikaa mieleen kaivertamaan ja aiheutti itsesyytöksiä. Myöhemmin hän rohkaistui selvittämään asiaa johtavan diakoniatyöntekijän kanssa.  Tämä kohtaaminen käynnisti Jaanan kohdalla hyvien asioiden ketjun. Nyt hän toimii kokemusasiantuntijana ja ohjausryhmän jäsenenä myös Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projektissa, jota tehdään yhteiskehittämällä.

Vallankäyttöön liittyy aina vastuu. Diakoniatyöntekijän tärkein työväline vastuulliselle, rakentavalle ja eettisesti kestävälle toiminnalle on empatia. Empaattisen kohtaamisen lisäksi voidaan miettiä muita valta-asetelmaa lieventäviä asioita. Entä jos diakoniatyötä suunniteltaisiin ja kehitettäisiin yhdessä asiakkaiden kanssa? Voisiko diakoniatyöntekijän työparina työskennellä omista kokemuksistaan valtautunut kokemusasiantuntija, joka toimisi tukena samankaltaisessa elämäntilanteessa apua hakevalle ihmiselle?

Kirjallisuus:

Hallamaa, Jaana. 2017. Yhdessä toimimisen etiikka. Helsinki: Gaudeamus.
Jokela, Ulla. 2011. Diakoniatyön paikka ihmisten arjessa. Diakonia-ammattikorkeakoulu A Tutkimuksia 34. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.
Väisänen, Katariina. 2014. Köyhyys vallan puutteena. Pro Gradu –tutkielma, Helsingin yliopisto.

Veera Wallenius

Veera Wallenius, diakonian kehittäjä Malmin seurakunnan Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena –projektissa . Kuva: Tanja Puhakka

Jaana Saikkonen

Jaana Saikkonen, kokemusasiantuntija, EAPN-Fin Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto ja Malmin seurakunnan Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena –projektissa

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Kytkin Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: