16.2.2020 /

Kirkolliskokousvaalit: Melkein uutinen vai epäuutinen

Kari Latvus
Jaa:

Kirkossa valittiin edustajat kirkon parlamentiksi kutsuttuun kirkolliskokoukseen. Se melkein ylitti uutiskynnyksen, kun Kotimaa24 ja Kirkko ja kaupunki uutisoivat asian muuta Helsingin sanomat ja Yle vaikenivat asiasta.

Somessa kirkon kuplassa puhetta riitti.
Miksi uutiskynnys ei ylittynyt?

Ison kuvan muutos

Meneillään on laaja muutosaalto, jossa ev-lut kirkko muuttuu kansakunnan virallisesta ykkösuskosta yhdeksi kansalaisyhteiskunnan sinänsä tärkeäksi uskonnolliseksi toimijaksi. Sen liikahdukset eivät ole enää sinällään uutisia, mutta ne nousevat esiin asiasisältöjen pohjalta. Kirkolliskokous, sen valinta tai ruokalista ei ole uutinen. Se, mitä kirkolliskokous päättää, voi olla uutinen.

Viimeisten vuosien aikana kirkolliskokouksesta heruneet uutiset ovat yhteiskunnallisen viestinnän näkökulmasta olleet kovin niukkoja ja alkaneet ”ei vielä” lauselmilla.

Radikaali kyllä-uutinen kirkon mission, pyhien toimitusten tai ihmisoikeuksien kohdalla odottaa vuoroaan.

Vaalin tulos?

Melkein merkittävä uutinen on se, että Kirkon tutkimuskeskuksen tutkijan Veli-Matti Salmisen mukaan kirkolliskokouksessa muutosvalmiit tahot saivat lähes 50% äänistä. Arvokonservatiivit saivat saman analyysin perusteella 11%. HTT:n eli hevosmiesten tietotoimiston tarjoaman tiedon mukaan arvokonservatiivien joukko on kuitenkin lähempänä 40% valituista,  siis 35-40%. Salmisen kaaviossa osaston ”maltilliset konservatiivit” saattavat olla enemmän konservatiiveja kuin maltillisia silloin, kun päätetään arvoja raapivista aiheista.

Lisäksi on hyvä muistaa, että Salmisen laskelmasta puuttuvat ilman vaaleja tulevat äänestäjät, kuten piispat. Sen vuoksi oman vaalituloskiekkonsa laatijoiden kannattaa täydentää “vakituisen kaluston” äänet mukaan luonnosteltuihin ryhmiin.

vaalit pidettiin ja muutosta tapahtui, mutta tulos selviää kahden vuoden päästä äänestyksessä

Tarkkaa ja mitattavaa tietoa muutosta aiempaan kirkolliskokoukseen verrattuna ei ole olemassa kahdesta syystä: viralliset tulokset ja äänimäärät selviävät vasta ensi viikolla (miksi muuten epävirallisia äänimääriä ja vertailukuja ei jaettu jo keskiviikkona?) ja toiseksi edellisten vaalien tarkkaa dataa eli valitsijaryhmien saamia äänimääriä ei voi verrata edellisiin vaaleihin, koska tieto ei ole helposti ja julkisesta saatavilla tai se on lähes mahdoton kaivaa esiin. Tarjolla ei siis ole julkisessa tietopankissa vielä nyt pidettyjä vaalituloksia, mutta ei myöskään enää edellisistä vaaleista saatuja äänimäärän tarkkoja tuloksia.

Olisiko siis uutisotsikoksi kelvannut Hesarissa se, että vaalit pidettiin ja muutosta tapahtui, mutta sen tulos selviää kahden vuoden päästä äänestyksessä?

Vielä: Uusi kirkolliskokous

Muutaman kerran on kirkkohallituksessa  kirkolliskokoukselle valmisteltu laaja uudistus ja se on kaatunut valtavan työn jälkeen lopulta parilla äänellä. Tämän taustana on se, että kirkolliskokouksessa valitsijayhdistykset eivät kunnolla muodosta selkeitä linjoja etsiviä ryhmiä. Muutoksen tuulet -ryhmä on aiemmin kokoontunut ja perinteisesti vanhoillislestadiolaiset ovat pitäneet omia palavereita. Hiippakunnittain pidettävät palaverit ovat sinällään hyviä, mutta eivät edistä yhteisen linjan löytämistä vaan aluepolitiikkaa.

Jos suuria hankkeita viedään eteenpäin, niin ryhmien kanssa ei voi neuvotella ja selvittää, miten valmisteluun suhtaudutaan. Salissa käydään lähetekeskustelu, josta ei voi paljon päätellä. Sen jälkeen valiokunta tuo asian saliin, siitä keskustellaan ja äänestetään, jolloin tulos on lopulta yllätys.

Tällainen prosessi kyllä valmistelee asian, mutta on myös arvaamaton.

Jotta kirkolliskokouksen työtä voisi edistää ja se voisi saada tukea starttiin luotettavan tahon, kuten Kirkon tutkimuskeskuksen, laatimasta taustakyselystä, jossa edustajien linjauksia ja kehitysideoita hahmotettaisiin. Kyselyn tulokset antaisivat viestin siitä, mikä on mahdollista, todennäköistä ja epätodennäköistä.