Bolivian alkuperäiskansojen naisille tarjottu käsityökoulutus paitsi tukee unelmaa ammatista myös lisää ymmärrystä omista oikeuksista.
Latinalaisesta Amerikasta on viimeisen vuoden aikana kantautunut paljon huolestuttavia uutisia, joista koronapandemian vaikutukset ovat vain yksi huolenaihe lisää. Maanosan syvät elintasokuilut eivät ole suinkaan uusi asia, mutta koronapandemia on alleviivannut elintasoeroja ja epätasa-arvoa entisestään.
Bolivian talouden jaman on sanottu olevan synkin 40 vuoteen, ja monet perheet kärsivät entistä pahemmista toimeentulo-ongelmista. Monien bolivialaisten toimeentulo rakentuu katukaupustelun kaltaisten ulkona liikkumista edellyttävien elinkeinojen varaan, joten kotiin jääminen ei ole vaihtoehto – jos koti ylipäätään on.
”Kun lapsillasi on nälkä, et enää pelkää koronaa. Jos et lähde ulos, et syö”, Suomen Lähetysseuran hankkeita koordinoiva pastori Emilio Aslla kertoo Bolivian todellisuudesta.
Koronarajoitukset ovat lisänneet perheväkivaltaa myös Latinalaisessa Amerikassa, jonka maat ovat jo entuudestaan olleet väkivaltatilastojen kärjessä. Tilastot puhuvat puolestaan: Latinalaisessa Amerikassa kuolee joka päivä keskimäärin yhdeksän naista väkivallan seurauksena. Taustalla nähdään Latinalaisessa Amerikassa edelleen vahvoilla oleva patriarkaatti ja machokulttuuri. Heikoimmassa asemassa ovat alkuperäiskansoihin kuuluvat naiset.
Toimeentuloa ja tietoa oikeuksista
Työnsarkaa naisten oikeuksien toteutumisen saralla Boliviassa siis on, mutta toivottomaltakin näyttävän tilanteen keskellä näkyy kuitenkin myös toivonpilkahduksia. Suomen kehitysyhteistyövaroin tuettu Lähetysseuran ja Bolivian luterilaisen kirkon kehitysyhteistyö pyrkii parantamaan haavoittuvassa asemassa olevien alkuperäiskansayhteisöjen elinoloja ja edistämään tasa-arvoa.
Bolivian luterilainen kirkko on vahvasti alkuperäiskansojen kirkko, ja suurin osa sen jäsenistä ja myös työntekijöistä kuuluu aimara- ja ketšua-kansoihin. Kirkko on siis avainasemassa sukupuolten välisen oikeudenmukaisuuden edistämisessä alkuperäiskansayhteisöissä.
Naisten asemaa ja taloudellista itsemääräämisoikeutta pyritään vahvistamaan muun muassa järjestämällä vuoristokylissä käsityökoulutuksia sekä auttamalla naisia myymään käsitöitään ja yhdistymään muiden käsityötuottajien kanssa. Näin heitä voidaan tukea sekä toimeentulon parantamisessa ja itsemääräämisoikeuden vahvistamisessa. Samalla naisten tietoisuus heidän omista oikeuksistaan lisääntyy, kuten myös valmiudet puolustaa niitä.
”Hankkeen avulla olemme ymmärtäneet, että meillä naisilla on oikeuksia, voimme unelmoida ja tulla ammattilaisiksi”, kertoo Boliviassa Hyvä elämä -hankkeemme toimintaan osallistunut 18-vuotias Delia Mamani Moyapampa-yhteisöstä.
”Nyt kurssien avulla tunnemme oikeutemme, ja monet yhteisön siskot jo tietävät, että he voivat edistyä ja päästä eteenpäin omin voimin. Muiden ihmisten ei tule myöskään antaa hyväksikäyttää toisten ihmisten oikeuksia. Ennen kukaan ei kertonut, että on olemassa syrjinnän kieltäviä lakeja, mutta nyt jo tiedämme.”
Kohti toivoa
Opiskelun merkitystä ja varsinkaan tyttöjen kouluttamista ei monissa yhteisöissä aina arvosteta, tai siihen ei ole varaa.
”Vanhempani eivät tue minua opiskelussa, sillä he sanovat sen olevan kuluerä”, Delia suree. Nyt päättäväinen nuori nainen pyrkii kohtaamistaan ennakkoasenteista huolimatta opiskelemaan opettajaksi omien säästöjensä avulla ja saamaan siten ammatin.
Myöskään Delian Qullpani-yhteisössä asuvaa ikätoveria Rosmery Lipaa ei kannustettu kotona opiskelemaan, sillä yhdeksänlapsinen perhe oli vähävarainen, ja Rosmeryn äiti pelkäsi tyttärensä tulevan koulussa miesten ahdistelemaksi. Rosmery koulutie päättyikin kolmanteen luokkaan.
Viime vuosina hän on kuitenkin osallistunut aktiivisesti käsityökursseille.
”Olen onnellinen, että tekemäni sormikkaat käyvät kaupaksi ja saan siten tuloja kotiini”, Rosmery iloitsee. ”Käsitöiden oppimisen lisäksi pidän oikeuksiemme oppimisesta, joka on meille naisille erittäin tärkeää.”
Myös lukutaidon merkitys omien oikeuksien toteutumisessa on selkiintynyt Rosmerylle, jonka lukutaito oli ruostunut koulunkäynnin lopettamisen jälkeen.
”Olin unohtanut miten lukea, joten ilmoittauduin lukutaitokurssille. Jos Jumala suo, saan koulun suoritettua ja pääsen opiskelemaan jotain.”
Sanoin äidillenikin, että on tärkeää osata lukea, sillä muuten meille voidaan valehdella.
Koulutuksiin osallistuneet tekevät itse usein ruohonjuuritason vaikuttamistyötä omissa perheissään ja yhteisöissään, eikä Rosmery ole poikkeus.
”Sanoin äidillenikin, että on tärkeää osata lukea, sillä muuten meille voidaan valehdella. Miehet luulevat, että me naiset olemme heidän omaisuuttaan. Tiedän, että on lakeja ja ettei kukaan voi pakottaa meitä, mutta on vaikeaa saada vanhempamme ymmärtämään.”
Muutosta kuitenkin tapahtuu. Kuten kolmen lapsen äiti Teodora sanoo: ”Haluan paremman elämän lapsilleni: että he opiskelevat ja että tyttäreni ymmärtävät, ettei heidän pidä sietää miestä, joka lyö. Ja että poikani oppisi kunnioittamaan naisia.”
Toivoa paremmasta huomisesta siis on.
Kirjoittaja toimii asiantuntijana Suomen Lähetysseurassa.
