6.5.2021 / Artikkeli

Eläimet ovat osa elämän ja luonnon kiertokulkua

Julkaistu Kategoriat ArtikkeliAvainsanat ,
Jaa:

Luomulampurille eläimet eivät ole massaa vaan yksilöitä, joille tarjotaan mahdollisuus elää oman lajinsa mukaista elämää.

Maisema alkaa hiljalleen vihertyä. Töyhtöhyypät ja kurjet ovat lennelleet jo jonkin aikaa. Osa haukoista on palanut, ja siksi varpuset lentävät lampolan suojaan. Muutaman viikon sisällä ruskosuohaukka saapuu tutulle pesimäpaikalleen, jolloin sen saalistamat naakat katoavat muualle. Kohta kuuluu pullokaulushaikaran ääni ja sitten pääskyset palaavat pesiinsä. Luonnon oma kiertokulku on käynnissä.

Maatilalla, jossa elän, on ollut asutusta jo kivikaudesta alkaen, rautakautiset kalmistot kertovat pitkästä kulttuurihistoriasta. Olen osa tuota sukupolvien ketjua, joka on viljellyt ja varjellut näitä yli tuhat vuotta vanhoja peltoaukeita. Tämän alueen pitkässä historiassa, ympäristössä ja maisemassa ovat nähtävissä myös kotieläintalouden vuosisataiset perinteet.

Luonnon monisäikeinen vuorovaikutus

Meidän tilallamme kasvaa suomalainen alkuperäisrotu, suomenlammas. Sen historia ulottuu Suomessa 4 000 vuoden taakse. Alkuperäisrotutilana olemme sitoutuneet säilyttämään suomenlampaan perimän, jotta vuosituhantiset geenit ja niiden ainutlaatuiset ominaisuudet eivät katoa.

Olen valinnut tilamme tuotantosuunnaksi luomun. Luomulihan lisäksi tuotamme vuosista riippuen luomukauraa, luomusyysruista ja luomuhärkäpapua. Tärkeänä osana on nurmiviljely. Luomutuotanto perustuu kestävään tapaan kierrättää ravinteita pelolta pöytään. Pellot ovat kolme vuotta nurmiviljelyssä ja kaksi vuotta viljan viljelyssä. Nurmi, eli monipuoliset nurmikasvit, varastoivat kasvaessaan ravinteita maaperään, jonka viljakasvit käyttävät hyödykseen.

Eläinten lanta käytetään myös viljakasvien lannoitteena. Nurmi syötetään eläimille ja viljat myydään ihmisten ravinnoksi. Lammas märehtijänä muuttaa nurmen ihmiselle syötävään muotoon. Nurmi kasvaa myös huonoina viljasatovuosina.

Eläinten avulla voimme tuottaa ruokaa ilman kemiallisia lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Tämä kaikki mahdollistaa luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen.

Luomuviljelijänä olen osa luonnon kiertokulkua. Eläimet ovat tärkeä osa tätä kiertokulkua.

Luonto on monisäikeisesti vuorovaikutuksessa eri osiensa kanssa. Nurmea syövät laiduntavat eläimet sekä niiden tuottama lanta mahdollistavat erinäisten hyönteisten, lintujen ja kasvien olemassaolon. Ilman nurmiviljelyä maaperä lieroineen ja mikrobistoineen köyhtyisi. Ilman eläinten lantaa olisi viljan tai kasvisten viljely riippuvainen kemiallisista lannoitteista ja siten kaivosteollisuuden varassa. Maaperä altistuisi köyhtymiselle ja eroosiolle, mikäli viljeltäisiin ainoastaan yksivuotisia kasveja.

Viljely- ja laidunkierron avulla pystymme tuottamaan mahdollisimman puhdasta ja kemikaalivapaata ruokaa. Luomuviljelijänä olen osa luonnon kiertokulkua. Eläimet ovat tärkeä osa tätä kiertokulkua.

Oman lajin mukaista elämää

Suomen uhanalaisista lajeista 23 prosenttia elää perinnebiotoopeilla eli vanhoilla laidun- ja hakamailla. Niiden hoitaminen ihmisen omin avuin on mahdotonta. Meidän lampaamme laiduntavat sekä omilla perinnebiotoopeillamme että Metsähallituksen omistamalla suojelualueella. Siellä ne mahdollistavat valkoselkätikalle ympäristön, jossa tämä voi elää ja lisääntyä.

Luomutuotannossa eläinten oloja säädellään monilla eri tavoilla. Kerran vuodessa ulkopuolinen tarkastaja tutkii luomutilan pellot, eläimet ja toimintaan liittyvät paperit. Syntyneet karitsat vieroitetaan emistään kolmen kuukauden iässä, jolloin ne tulevat sukukypsiksi. Tuolloin pässikaritsat ajavat jo emiään ja siskojaan takaa pukkiakseen niitä. Karitsat ulkoilevat ympäri vuoden, ja niiden emät ja siitospässit ovat ulkona huhtikuun lopusta lokakuun loppuun. Laidunkauden alku- ja loppuvaiheessa laitumilla on katokset, joissa on tarjolla lisäruokaa.

Tärkeintä on, että annamme eläinten elää lajinsa mukaista elämää. Tämä on mahdollista, kun huolehdimme niiden oloista, ruoasta ja hoidosta.

Olen seitsemänä päivänä viikossa, ympäri vuoden, lampaideni kanssa vuorovaikutuksessa. Tiedän ja tunnen hyvin, miten ne käyttäytyvät, millaisia sosiaalisia suhteita niillä on, milloin ne ovat tyytyväisiä, pelokkaita, miten ne kutsuvat minua tai toisiaan sekä milloin ne tarvitsevat apua. Ilman ihmisen huolenpitoa ne eivät selviäisi.

Minulle eläimet eivät ole yhtä massaa. Ne ovat yksilöitä, jotka käyttäytyvät laumaeläimen tavoin ja tarvitsevat laumansa ympärilleen. Luonnossa toimivat luonnon lait ja eläimillä on omat tapansa elää. Tärkeintä on, että annamme niiden elää lajinsa mukaista elämää. Tämä on mahdollista, kun huolehdimme niiden oloista, ruoasta ja hoidosta.

Vien lähes kaikki pässikaritsat noin kymmenen kuukauden ikäisinä teurastamolle. Haluan tehdä sen itse, jotta ne tulevat tutun ihmisen kanssa, tutulla vaunulla läheiselle pienteurastamolle.

Pässit ovat tuolloin noin 50-kiloisia isoja eläimiä. Niiden elämäntehtävä on täyttynyt. Ne ovat saaneet elää lajilleen tyypillisesti muiden lajitoveriensa kanssa vapaasti. Elämänsä aikana ne ovat mahdollistaneet monen muun eliön ja kasvin elämän lannoittamalla ja huolehtimalla luonnon biodiversiteetistä. Lopulta tällaisen eläimen talja antaa lämpöä, luut ja liha käytetään arvostavasti ihmisten ja toisten eläinten hyväksi. Niiden villasta tehdyt vaatteet maatuvat aikaan osaksi luontoa. Lampaat ovat osa elämän ja luonnon kiertokulkua.

Ei joko tai vaan sekä että

Suuri uhka ihmiselle on mielestäni kemikaalien lisääntyvä käyttö. Kemikaalien lisääntyminen ravinnossa ja kaikkialla ympäristössämme ei voi olla kestävää kehitystä. Meillä on jo nyt viitteitä sellaisista haitoista, joita tämä kehitys saa ihmisessä ja ympäristössä aikaan. Osa haitoista selviää kolmannen sukupolven jälkeen. Joidenkin kemikaalijäämien poistuminen vaatii viisi ihmissukupolvea.

Meillä on myös esimerkkejä kemikaaleista, jotka aikanaan esiteltiin ”uusimman” tiedon valossa vaarattomina; totuus selvisi vasta myöhemmin.

Ruoantuotannon kysymykset ovat monimutkaisia. Ongelmattomia eivät myöskään ole elintarviketeollisuudessa keinotekoisilla aineilla korvattavat eläinperäiset aineosat.

Itse ajattelen, että aito ja puhdas elintarvike on aina parempaa kuin kemiallisesti tai keinotekoisesti tuotettu. Mielestäni kysymys siitä, mitä ja miten tuotettua ruokaa täällä pitäisi syödä, ei ole ”joko tai”- vaan ”sekä että” -asia.

Kirjoittaja on akaalainen maatalousyrittäjä, luomulampuri ja pappi.

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Maansuola Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: