15.3.2019 / Arjen politiikka

Enää ei ole aika vaieta

Julkaistu Kategoriat Arjen politiikkaAvainsanat
Jaa:

Taantuvan tasa-arvon kirkko on merkittävä kirja juuri tässä ajassa. Se sisältää ihmisen äänen, oman kokemuksen. Se sisältää latauksen sisua, jota on tarvittu kestämään kaikki koettu haavoittava.

Kirja-arvio

Kirja rajaantuu tasa-arvon kysymyksessään muutamaan peruslinjaan, joista keskeisimmät ovat kysymys naispappeudesta, homoseksuaalisuudesta ja siitä, miten sukupuoli ei ole binäärinen.

Anni Tsokkinen on onnistunut toimitustyössään hyvin, sillä kirjan muoto on vaikea. Se sisältää eri ihmisten osittain hyvinkin henkilökohtaisia puheenvuoroja. Tällaisen eletyn kokoaminen kirjaksi, joka kohoaa lukukokemuksena myös puolustamansa asian kärjeksi yhtenä rintamana, vaatii lukijaansa pohtimaan asiaa kahdella tasolla. Toinen taso on kertojan oma kokemus ja toinen asian laajempi konteksti. Osa artikkeleista onnistuu kontekstualisoimaan hyvin aihepiiriä laajempiin teologisiin virtauksiin.

Kirjan nimi herättää mielenkiintoa monella tasolla. Taantuva-sana saa odottamaan analyysiä siitä, missä kohdin ja milloin kirkko on taantunut tasa-arvossa. Tarkoitetaanko sillä kirkolliskokousta, kirkon somekuplaa vai mitä? Kirjoittajat ovat selkeästi osa kirkon kovaa ajattelevaa ydintä, joka ei missään mielessä edusta tätä taantumusta.

taantumus ilmenee inhimillisissä kohtaamisissa, jotka tapahtuvat uskonnollisen hierarkian patriarkaalisina ilmentymisinä

Henkilökohtaisissa kertomuksissa näyttäytyy maailma, jossa taantumus ilmenee inhimillisissä kohtaamisissa, jotka tapahtuvat uskonnollisen hierarkian patriarkaalisina ilmentymisinä. Itse kysymys miten ja milloin taantumus on saanut entiseen nähden enemmän voimaa jää tarkemmin määrittelemättä, mutta Satu Saarisen kirjoittama artikkeli nostaa esille kaksi terävää näkökulmaa. Viimeisimmässä arkkipiispan vaalissa oli ehdokas, joka ei hyväksy naispappeutta, ja eri puolille on syntynyt vanhaa virkakäsitystä edustavia messuyhteisöjä. 30 vuotta elänyt ponsi on kuvauksen mukaan alkanut elää omaa elämäänsä.

Kirjan selkeä valinta on tarkastella tasa-arvoa sukupuoliproblematiikan näkökulmasta. Tämä valinta on kirjan vahvuus ja sen heikkous. Tietyllä tavalla sukupuoleen liittyvä sorron mekanismi on tunnistettavissa ihmisten kokemuksissa, tutkimuksessa ja kirkkokuplan sisäisessä keskustelussa, mutta sitten voi olla toisia tasa-arvon kysymyksiä, joita ei juuri edes tunnisteta. Ne kysymykset ansaitsisivat oman kirjansa. Siinä kirjassa olisi todennäköisesti hyvin samankaltaisia ilmiöitä, mikä on häpeäksi yhteisölle, jonka pitäisi edustaa rakkautta.

Jos teoksesta pitäisi valita yksi kertomus luettavaksi, tehtävä olisi vaikea. Siksi onkin viisasta lukea jokainen artikkeli. Kuppia kahvia tai teetä ei ole kirjan kanssa pahitteeksi, sillä sen verran ajatuksia herää, että niitä on pysähdyttävä pohtimaan.

Anni Tsokkinen (toim.), Taantuvan tasa-arvon kirkko. 2019, Kustantamo S&S. 200 s.

Artikkelikuva: Sanna Krook

Juha Luodeslampi

 

Juha Luodeslampi toimii asiantuntijana Kirkkohallituksen toiminnallisella osastolla