25.11.2016 / Yleinen

Herääminen pimeään, epätoivoon ja marraskuuhun

Julkaistu Kategoriat Yleinen
Jaa:

heraaminen-pimeeanJuhani Rekolan varhaisista kirjoituksista koottu Herääminen pimeään (Kirjapaja 2016) on jännittävä katsaus suuren teologin varhaisten kirjoitusten maailmaan, aikaan jolloin hän ei ollut vielä Hän. Rekola on myöhemmin tunnettu esseisti, jonka sanat avaavat ajatusten ahtojäätä niin, että lukijalle jää tilaa myös omille ajatuksilleen. Kirjoittaja ei osoita jään reunoja, ajatus on vapaa kulkemaan.

Teos alkaa lyhyellä elämänhistorian kuvauksella, joka antaa perspektiivin siihen, miten ihminen kulkee kohti ajatustensa kiteytymistä. Arka, orpo poika, sodan kauhun nähnyt mies, horjuva itsetunto ja perhe-elämän haasteet ovat tekijöitä, jotka paaluttavat tietä, jolla matka tehdään. Kirjan tekstit ajoittuvat aikaan, jolloin Rekola alkaa julkaista kirjoituksia laidasta laitaan. Kaikessa näkyy, että hän on lukenut todella paljon. Aika siihen on löytynyt julkisen liikenteen armosta jokapäiväisillä työmatkoilla. Kirjan toimituksellinen ratkaisu jakaa tekstit neljään johdannolla varustettuun aihealueeseen on hyvä linjaus, mikä jäsentää runsasta tekstimassaa. Kaiken hienostuneen kulttuurin tuntemuksen keskellä Rekola on Slussenin sissien pikkuveli.

Herääminen pimeään on erityisen kiinnostava siksi, että on pakko kysyä, miten teksti on kestänyt aikaa. Kirjoittamisajankohtana ne ovat olleet lehtikirjoituksia ajankohtaisista aiheista. Vanhojen irrallisten kirjoitusten lukeminen on sinänsä kiinnostavaa, koska niistä voi sivuuttaa päivänpoltteen ja koittaa löytää universaalia kaiken takana. Tietyt poliittiset kriisit ja taiteen kysymykset tosin eivät ole juuri muuttuneet 50 vuoden kuluessa

Ajalle ominaista on varmaankin ollut liittyminen ”niin myös hengellisessä elämässämme”- retoriikkaan, mutta sen Rekola tekee huikean taitavasti. Jokaisessa kirjoituksessa on jokin syvä teologinen slogan tai meta-ajatus, vaikka teemana olisikin jokin arjen tavallinen ilmiö. Kiteytyksistä saisi helposti koottua meditaatiolauseiden oppaan. Tällaisia fundeerattavia lauseita ovat esimerkiksi seuraavat kolme

1)      Keskellä loppuunkulumista tulee joulu.
2)      Jeesuksella ei ollut mitään tekemistä Betesdan väkevien kuohujen kanssa, mutta hän kävi sen yksinäisen luo , jolla ei ollut yhtään esirukoilijaa
3)      Viimeisen pasuunan puhaltaessa, niin uskon, nämä slussenilaiset tulevat nousemaan ensimmäisinä. Heillä on vähiten pelättävää. Jolle mitään ei ole annettu, siltä ei myöskään mitään vaadita.

Teos on monenkirjavuudessaan raskas luettavaksi muutamana iltana. Pieni pala kerrallaan, rauhassa, makustellen kirjoitusten ketju alkaa aueta. Siihen kannattaa käyttää aikaa.