13.7.2016 / Yleinen

Ihmisen ääni: kuka kuulee kertomuksemme?

Julkaistu Kategoriat YleinenAvainsanat , ,
Jaa:

Porilaiset työttömät ja mielenterveyskuntoutujat järjestivät yhdessä arkkipiispa Kari Mäkisen kanssa SuomiAreenaan osallistuville vaikuttajille uudenlaiset etkot Keski-Porin kirkossa.
Tilaisuudessa kerrotiin monta pysäyttävää tarinaa.

Olen nykysysteemin väliinputoaja. En ole saanut opintotukea, koska olen ollut masennukseni takia liian huonossa kunnossa. Lääkärin mukaan olen työkyvytön, sossun mukaan minun on haettava töitä, koska olen palaamassa syksyllä opiskelemaan.

Olen käynyt läpi monenlaisia hoitomuotoja, mutta kuntoutumiseni lähti vuosien jälkeen kunnolla käyntiin vasta RAY:n tukeman Valtaajat-projektin aikana. Ensimmäistä kertaa lähdettiin liikkeelle siitä mikä minua itseäni kiinnostaa ja toiminta on ollut polku kohti omaa tekemistä.

Nyt kouluun paluuni on mahdollistunut. Toivon systeemin muuttuvan siihen suuntaan, että ihmiseen ei heti tungettaisi vain lääkkeitä. Pitäisi saada keskusteluapua. Byrokratiaa on muutettava inhimillisemmäksi. Jos minä, jolla on sosiaalialan koulutus, en ymmärrä Kelasta tulevaa päätöstä, niin kuka niitä voi ymmärtää?

Ei voi olla vain yksilön itsensä vastuulla tuntea täysin systeemi voidakseen saada apua, tai kyetä masentuneena vaatia itselleen hoitoa, kun voimia ei ole. – Meeri 27

Ei voi olla vain yksilön itsensä vastuulla tuntea täysin systeemi voidakseen saada apua, tai kyetä masentuneena vaatia itselleen hoitoa, kun voimia ei ole

€€€

Kyllä sitä miettii sellaisia asioita, että minulla olisi energiaa tehdä töitä ja varmasti annettavaa, mutta meitä on paljon ihmisiä tässä samassa tilanteessa. Hirveä resurssi laitetaan hukkaan, kun sitä ei pystytä hyödyntämään. Tuntuu, että muita resursseja osataan hyödyntää paremmin kuin ihmisiä.

Minulla on korkeakoulutus ja teen päivittäin asioita, jotka edistävät työnsaantiani. Jumitus ruokkii itseään, mutta niin ruokkii tekeminenkin Ajattelen niin, että jos ei ala pian töitä löytyä, niin minun on tehtävä asiat paremmin, niin että varmasti löytyy. En enää etsi vain koulutustani ja työkokemustani vastaavaa työtä. – Mika, 30

€€€

Olen akateemisesti koulutettu työtön. Hävettää sanoa, että olen työtön. Byrokratiaviidakon navigointi on jopa minulle haastavaa ja turhauttavaa. Minun tukeni yhdistettynä riittää hädin tuskin vuokraan pääkaupunkiseudulla.

Olen hakenut töitä jatkuvasti. Hallitus ylläpitää ja vahvistaa politiikallaan kuvaa laiskasta työttömästä, eikä ota tämän mielikuvan luomisesta vastuuta, vaan oikeuttaa sillä kurjistamistoimia.

Työttömyyteen liittyvä stigma, työnhaun tuloksettomuus ja voimia vieviä byrokratinen säätäminen vievät työttömiltä itsetuntoa ja altistavat huonolle itsetunnolle ja vaikeuttavat jaksamista. – Kaisa 28, Helsinki

Hallitus ylläpitää ja vahvistaa politiikallaan kuvaa laiskasta työttömästä, eikä ota tämän mielikuvan luomisesta vastuuta, vaan oikeuttaa sillä kurjistamistoimia.

€€€

Olen 4 lapsen yksinhuoltajaäiti. Yksi lapsista on kehitysvammainen, joten olen myös omaishoitaja. Olen osa-aikatyössä, käteen jää kuussa alle 1000€. En koe olevani syrjäytynyt, mutta väillä tuntuu, etten jaksa. Etenkin, kun meidän kotikunnassamme nostettiin terveydenhuoltomaksut ihan tappiin ja minä olen ainoa, joka perheessä täyttää papereita ja lomakkeita ja hakee tukia.

Päätökset eivät tunnu inhimillisiltä. – Pohjois-Karjala

€€€

TE-toimiston kanssa asioiminen tuntuu täysin Kafkalta. Työttömyystukeni lakkautettiin, kun lähdin työttömyysaikana perheeni kanssa viikon matkalle. En siis ollut toimiston mukaan työmarkkinoiden käytettävissä. Matkan jälkeen minun piti käydä fyysisesti toimistossa näyttäytymässä, että olen taas käytettävissä. Olin siis vuoden lomautettuna, enkä saanut koko aikana TE-toimistosta yhtä ainoaa yhteydenottoa työtarjousmielessä, mutta tuo viikon ajanjakso oli heidän mielestään niin olennainen, että tuki piti katkaista. – Maria, 33

 

Tilaisuuden järjestelyissä olivat mukana myös Mielenterveyden keskusliitto ja Tatsi ry.