8.3.2019 / Arjen politiikka

Jeesuksen ruokavalio pelastaa

Ilmastoahdistus painaa ja terveellisestikin pitäisi syödä. Mitä Jeesus tekisi tässä tilanteessa?  Olisiko parin vuosituhannen takainen ruokavalio ihanteellinen? Pelastaako Jeesuksen ruokavalio ilmaston?

Galilean ruokavalio

Raamattu näyttää kelpaavan kaiken muun ohella myös ravinto-oppaaksi, jos tutustuu siihen kirjallisuuteen ja loputtomiin verkkosivustoihin, joissa suositellaan seuraamaan Raamatun ohjeita myös ravinnon osalta.

Välimeren ruokavalio on ollut vuosia yleisterminä suositellulle ruokavaliolle. Jeesus eli Välimeren pohjukassa. Hän ei kuitenkaan seurannut nykyisten ravintosuositusten mukaista ruokavaliota, sillä Välimeren alueen ruokavalio on muuttunut aikojen myötä. Vaikka jotkut peruselementit, kuten oliiviöljyn käyttö, on pysynyt samana, ei varhaisempina aikoina ollut tarjolla esimerkiksi samanlaista kasvisten runsautta kuin nykyään.

Evankeliumien mukaan Jeesus vietti lapsuuttaan Nasaretissa, kunnes siirtyi Gennesaretinjärven maisemiin. Hän ei ollut varakas, joten voimme olettaa, että hän söi, kuten valtaosa Galilean juutalaisista asukkaista ensimmäisellä vuosisadalla.

Vilja, viini ja oliiviöljy ravinnon perustana

Alueen ruokavalion perustan muodosti kolme ruoka-ainetta: vilja, viini ja oliiviöljy. Energiasta yli puolet saatiin viljasta, lähinnä vehnästä, jonkin verran myös ohrasta. Viljasta valmistettiin leipää, mutta myös suurimopuuroa. Ravintorasvana toimi oliiviöljy. Siitä ja oliiveista saatiin mahdollisesti kymmenesosa päivittäisestä energiasta. Juomana oli viini ja vesi. Ei ole varmaa, kuinka usein viini oli tapana laimentaa vedellä, varsinkin kun heikkolaatuinen arkiviini oli jo melko laimeaa.

Leivän lisäksi päivittäiseen ruokavalioon kuuluivat erityisesti linssit, herneet ja pavut, kuten härkäpapu. Niitä täydensivät vihannekset sekä pieni määrä hedelmiä. Vihannesten kasvattamisen haasteena oli kasteluveden riittävyys, minkä vuoksi vihannestarhat olivat yleensä pieniä. Yleisimpiä vihanneksia olivat kurkut, sipulit ja meloni. Hedelmät olivat jotain mitä me nyt sanoisimme herkuksi – jälkiruokaa, mutta kuivattuna myös energiapitoista matkaevästä. Hedelmistä yleisimpiä olivat rypäleet. Niiden lisäksi syötiin granaattiomenia ja viikunoita sekä taateleita. Energiaa saatiin myös manteleista ja pähkinöistä. Makeuttamiseen käytettiin hunajaa.

Varsinkin köyhät täydensivät leipään painottuvaa ruokavaliotaan keräämällä villivihanneksien lehtiä, villeinä kasvavien hedelmä- ja pähkinäpuiden satoa, erilaisia syötäviä juuria, sipuleita ja sieniä. Alueen ilmasto sallii kaksi viljan satokautta vuodessa, joten satokauden onnistuessa ravintoa oli tarjolla, jos siihen oli varaa. Ravitsemuksellisesti suurimpana haasteena oli vähäinen A-, C- ja D-vitamiinin ja joidenkin mineraalien saanti. Esimerkiksi raudanpuuteanemia ja riisitauti olivat yleisiä.

Kalaa ja maitotuotteita kohtuullisesti

Gennesaretinjärvi on tunnettu erityisesti pienistä ruokakaloistaan. Koska opetuslapsista useammankin kerrotaan olleen kalastaja, voimme olettaa Jeesuksen syöneen myös tuoretta, ei vain kuivattua kalaa tai kalakastiketta. Juutalaisena hän todennäköisesti jätti syömättä äyriäiset ja simpukat. Maitotuotteista yleisimpiä olivat erilaiset lampaanmaito- ja vuohenjuustot, sillä eläimistä kasvatettiin ennen kaikkea lampaita sekä vuohia ja vain vähän nautoja. Eläinten luiden tutkimus viittaa siihen, että eläimet teurastettiin yleensä melko vanhoina, eli niitä pidettiin ensisijassa maidon vuoksi. Urospuolisia teurastettiin nuorempina, lähinnä juhlaruoaksi. Kyyhkyslakat ovat yleisiä löytöjä alueella, joten kyyhkysiä ja ilmeisesti myös kanoja on kasvatettu sekä munien että lihan vuoksi. Varakkailla oli varaa lihaan ja erilaisiin tuontiherkkuihin, mutta tavalliselle kansalle linnunliha oli parempaa ruokaa ja lammas erityistä juhlaruokaa.

Onko Jeesuksesta esimerkiksi ravintoasioissa?

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos yrittää sitkeästi opettaa suomalaisille mikä on tutkimuksiin pohjautuva suositusruokavalio. Viimeisimpien ohjeiden mukaan:

”Terveyttä edistävä ruokavalio sisältää runsaasti kasvikunnan tuotteita eli kasviksia, marjoja, hedelmiä, palkokasveja ja täysjyväviljaa. Se sisältää myös kalaa, kasviöljyjä ja kasviöljypohjaisia levitteitä, pähkinöitä ja sieme­niä sekä rasvattomia ja vähärasvaisia maitovalmisteita. Tunnetuin ja eniten tutkittu terveyttä edistävä ruokavaliokokonaisuus on perinteinen Välimeren ruokavalio (Fogelholm 2014, 14).

Näiden suositusten valossa Jeesuksen ruokavalio näyttää varsin hyvältä. Positiivista ovat kokojyvävilja, hyvät rasvat oliiviöljyn muodossa, pavut, herneet, vihannekset, hedelmät, mantelit ja pähkinät. Kalaa, lintuja ja viiniä nautittiin kohtuullisesti. Erot tulevat esille ruokapyramidin suositusmääriä verrattaessa.  Suomalaisen ruokapyramidin perustana ovat monipuoliset kasvikset, marjat ja hedelmät, kun taas Jeesuksen ajan perustan muodostivat viljat. Kasviksia ja varsinkin marjoja olisi siis ollut hyvä syödä monipuolisemmin, mutta minkäs sille voi, että esimerkiksi tomaattia ei Jeesuksen aikana ollut tarjolla puhumattakaan ravintorikkaista suomalaisista metsämarjoista.

Entä oliko Jeesuksen ruokavalio ekologisesti kestävä? Pääosin kyllä. Alueella syötiin ensisijassa kasvispitoista lähiruokaa. Lihaa syötiin harvoin ja se oli vain poikkeustapauksessa hiilijalanjäljeltään suurinta, eli nautaa. Myös maitotuotteita oli tarjolla vain rajoitetusti.

Jeesuksen maallinen vaellus on tuottanut päänvaivaa monille varhaisille teologeille, jotka pohtivat, tarvitsiko hän ylipäänsä ravintoa vai elikö pelkästä Pyhästä Hengestä, ja jos söi, oliko hänellä tarve ulostaa vai ei. Askeetti Jeesus ei vaikuta olleen – joidenkin syytösten mukaan päinvastoin syömäri ja juomari (Matt. 11:19).  Jeesuksen ajan maailmassa syötiin yleensä jonkinlainen aamupala, kevyt lounas työn ohessa sekä tukevampi päivällinen. Uudessa testamentissa kuvataan monia ateriointitilanteita ja niistä välittyy vahvasti syömisen sosiaalinen luonne: ruoka nautittiin yhdessä. Päivällinen syötiin pimeän jo laskeuduttua, ja silloin oli aikaa puhua ja tarinoida.

 

Fogelholm, Mikael ym.: Terveyttä ruoasta: Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014 (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014), s. 14.

Artikkelikuva viikunapuusta: Kirsi Valkama

 

Kuva: Veikko Somerpuro

 

Kirsi Valkama on VT:n eksegetiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopistossa