Kuka Raamatun hahmoista voisi tänään olla Suomen kirkon poliittinen, ekologinen ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja? Kuka ylipäätään edes haluaisi olla idoli maailmassa, jossa ydinaseista ei puhuta pelotteena vaan avoimesti puhutaan jopa niiden käytöstä?
Kuka pystyisi luomaan keskinäistä kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta uskonnollisten, kulttuuristen ja etnisten ryhmien välille?
Monille tulee mieleen tietenkin itse Jeesus, mutta pakolaisena hän tuskin saisi turvapaikkaa, vaan vaeltaisi paperittomana maasta toiseen.
Ponnistelujen jälkeen löysin Vanhasta testamentista Jaakobin pojan Joosefin, joka on edelleenkin laajasti tunnettu, sillä Joosefista kirjoitetaan niin Raamatussa, Koraanissa kuin juutalaisten Toorassakin.
Joosef oli aikaansa edellä. Tarina kertoo varhaisesta pyrkimyksestä integraatioon eli ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen yli kansallisten rajojen, mutta erityisesti ihmisen sisäisestä kypsymisestä ja kasvamisesta sekä vapautumisesta ihmisen heikkouksista kuten kateudesta.
Joosef oli aikaansa edellä. Tarina kertoo varhaisesta pyrkimyksestä integraatioon eli ihmisten hyvinvoinnin turvaamiseen yli kansallisten rajojen.
Joosefin tarinaa kerratessani palautui mieleeni John Rawlsin oikeudenmukaisuusteoria ja yhteiskuntasopimuksen käsite. Sen mukaan moraalisista, poliittisista ja uskonnollisista mielipiteistä huolimatta ihmiset voivat ja ihmisten pitää sopia oikeudenmukaisuuden periaatteista.
Rawlsin ja Joosefin mukaan kansakunnat, jotka edustavat erilaisia perinteitä ja arvoja, voivat päätyä sopimukseen siitä, miten niiden kanssakäyminen voidaan oikeudenmukaisesti järjestää. Tämä ajattelu on konkretisoitunut YK:ssa ja EU:ssa ja ilmenee ajatuksena sääntöihin perustuvasta maailmanjärjestyksestä, joka on nyt uhattuna.
Joosef oli myös visionääri ja talouspoliitikko. Hän näki unen ”talouden sykleistä” eli seitsemästä lihavasta ja seitsemästä laihasta vuodesta. Pitkän talouskasvun jälkeen maailmantalous on jälleen kerran hiipumassa.
Joosefin uni oli myös ekologinen hätähuuto. Ilmastonmuutos on dramaattinen seuraus lihavista vuosista, joiden päätepiste on näkynyt jo kauan. Ruotsin piispat varoittivat jo vuonna 1978, että maapallo ei kestä ruotsalaisten elintasoa eikä toista maapalloa ole saatavilla.
Joosefin visio talouden käänteistä oli käänteentekevä. Joosefin kyvyistä kertoo myös, että häneen uskottiin. Hän onnistui taivuttumaan aikalaisensa keräämään ja säästämään viljaa tulevan varalta.
Mitä Joosef tekisi tänään?
Ensimmäisenä hän komentaisi kirkkonsa tarttumaan maahanmuuttopolitiikkaan ja ennen kaikkea ihmiskauppaan, sillä ihmiskauppa on saavuttanut muinaista orjuuttakin laajemmat mittasuhteet. Jokainen päivä tuhansien tyttöjen ja naisten kohtalo on ihmiskauppiaiden käsissä. Ihmiskauppa ei kohdistu ainoastaan naisiin ja tyttöihin, myös miehiä rahdataan halpatyövoimaksi kurjiin olosuhteisiin.
Ihmisoikeuksistaan ylpeilevä Euroopan Unionikin joutuu Joosefin kirkon kriittiseen tarkasteluun. Hän ei sietäisi sitä saamattomuutta ja eripuraisuutta, jolla Eurooppa antautui Syyrian sodan aiheuttaman maahanmuuttokriisisin edessä. Joosefin kirkko voisi myös auttaa Euroopasta tulevia romanikerjäläisiä.
Joosefin tarina voisi olla kenen tahansa ihmisen tarina.
Joosefin tarina voisi olla kenen tahansa ihmisen tarina. Poikkeavaa Joosefissa kenties oli vain se, että hän pysyi uskollisena omalle sisäiselle äänelleen eikä antanut periksi houkutuksille, ei aineelliselle eikä henkiselle lahjonnalle.
Kansojen ja uskontojen väliset suhteet eivät paljon eroa ihmisten arkipäiväisestä kanssakäymisestä. Samat tunteet: viha, kateus, koston ilmapiiri ja valtataistelu ovat myös tänään jokapäiväistä leipää.
Joosefin tarinan vahvin viesti on anteeksiantamus. Joosef olisi voinut kostaa veljilleen, jotka möivät hänet, mutta antamalla heille anteeksi, hän herätti veljiensäkin omantunnon.
Kirjoitus on osa Maan suolan Kirjeitä kirkossa -sarjaa
Liisa Jaakonsaari on Euroopan parlamentin jäsen