Kahvikupillisen hinta

Maapallolla etenevä elinympäristöjen ja yhteisöjen tuhoutuminen on oire syvemmästä kriisistä. Vanhan testamentin tekstien näkökulmasta kyse on ideologisesta, eettisestä ja hengellisestä kriisistä.

Viime elokuussa ajoin yhtenä päivänä Haminasta Liperiin ja takasin. Kävin ostamassa maatiaisrukiin siementä. Siemenkanta oli tuotu 1930-luvulla Sortavalasta ja säilynyt yksittäisen talon laarissa ne vuosikymmenet, joina vanhat kotoperäiset ruislajikkeet jäivät viljelyssä syrjään satoisampien ja suurijyväisempien lajikkeiden alta.

Menomatkalla tie kulki monen autioituneen taajaman, aution liikehuoneiston ja pusikoituneen pellon ohitse.  Vasta Liperin laaja viljelyaukio muodosti poikkeuksen maaseutumaisemassa. Sinne on keskittynyt sekä alkutuotantoa, yritystoimintaa että palveluja.

Torstai-iltana 17. tammikuuta vanhassa navetassamme kuusi vuotta asunut kanaparvi muutti toiselle puolen kylää, ystävän tyhjillään olevaan navettaan. Se tapahtui ennen kireitä pakkasia. Seitsemän kanaa ja kaksi kukkoa ovat vanhaa maatiaiskantaa. Ne ovat väritykseltään kirjavia. Kukko näyttää samanlaiselta kuin kansakoulun ensimmäisen luokan aapisen kansikuvassa.

Lapsuusvuosien jälkeen maatiaiskanojen kannat melkein katosivat parempituottoisten tieltä. Kotikanalat, lampaat, possut ja pienet lypsykarjat ovat käyneet harvinaisiksi. Kotikyläni useimpien talojen pihapiirissä seisoo tyhjä navetta. Muutamat pitävät hevosia.

Varhain lauantaina 19.1. olen lähdössä Kirkon ulkomaanavun koulutusryhmän mukana Ugandaan. Täytyy matkustaa Helsinkiin jo edellisenä iltana. Asematunnelin Picnicissä kahvipönikän kupeessa huomaan kyltin, jossa lukee: ”pehmeä sekoitus ugandalaista kahvia”. Kuka omistaa Ugandan kahvipensaat ja maan? Voiko ugandalaista kahvia juoda hyvällä omallatunnolla?

Kuka omistaa Ugandan kahvipensaat ja maan? Voiko ugandalaista kahvia juoda hyvällä omallatunnolla?

Vanhassa testamentissa suhde maahan on tekstien läpi kulkeva teema tavalla, joka on länsimaisessa raamatuntutkimuksessa jäänyt osin huomaamatta. Maa on vertauskuva ihmisen katoavuudelle, mutta samalla se on Jumalan luomaa ”hyvää maata”. Kiinnostus maahan ja sen kasvuun tulee esille jo Raamatun ensimmäisessä luvussa. Kirjoittajan mielenkiinnon kohteena ovat siementä tekevät kasvit ja hedelmäpuut, ”jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä”.

Kukoistukseen vai tuhoon?

Historiallisesti suuntautuneet tutkijat ovat kyllä tunnistaneet sen tärkeän roolin, joka maan omistuksella on Vanhassa testamentissa. Vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että teksteistä heijastuu paikoin vahva yhteys Jumalan ja hänen tahtonsa seuraamisen ja koko elonkehän kukoistuksen, ja toisaalta Jumalan unohtamisen ja luomakunnan tuhoutumisen välillä. Mielestäni professori Elken L. Davis on oikeassa, kun hän kirjassaan Scripture, Culture and Agriculture: An Agrarian Reading on the Bible (2009) päättelee, että Vanhan testamentin tekstien takaa heijastuvat vahvat siteet agraarikulttuuriin.

Esimerkiksi kuningaspsalmissa 72 rukoillaan, että kuningas toteuttaa Jumalan omaa oikeutta. Kun kuningas toteuttaa oikeutta ja kansa rukoilee siksi kuninkaan puolesta, myös maa kukoistaa: ”niin maa kasvaa viljaa yltäkylläisesti, vainiot lainehtivat vuorten harjanteilla asti, laiho on sankka kuin Libanonin metsä ja lyhteet lukuisat kuin ruoho maassa” (j. 16).

Toisaalta Jumalan hylkäämisen seurauksena myös maa ja kaupungit autioituvat, esimerkkinä Jeremian kirja luku 4: ”– Minä katselin maata — se oli autio ja tyhjä, ja taivasta — sen valo oli sammunut. Minä katselin vuoria — ne järkkyivät, ja kaikki kukkulat vapisivat. Minä katselin ympärilleni — ei yhtään ihmistä, taivaan linnutkin olivat lentäneet pois. Minä katselin puutarhaa — se oli pelkkää aavikkoa, kaupungit oli revitty maahan. Tämän kaiken oli saanut aikaan Herran hehkuva viha” (j. 23-26).

Ugandan pääkaupungissa Kampalassa tapaan miehen, jolta kysyn, voinko juoda ugandalaista kahvia hyvällä omallatunnolla. Mies työskentelee KUA:n palveluksessa ja tuntee hyvin ugandalaisen kahvin tarinan. Kahvi lähtee raakapapuina ulos maasta. Sen jalostavat kansainväliset elintarvikejätit. Pientuottaja saa pavuistaan noin 50 senttiä kilo. Hänen koko vuoden ansionsa kahvipensaistaan on 100-250 euroa. Kertomuksessa on jotain tuttua paljon lähempää.

Uhattu elonkehä

Suomalaisen maaseudun autioituminen esitetään usein välttämättömänä seurauksena kaupungistumisesta ja maatalouden rakennemuutos sopeutumisena vapaan maailmankaupan vaatimuksiin. Ongelmana on se, että näiden globaalien muutosten vaikutuksesta koko maapallon elonkehä on uhattuna. Toki jo esihistoriallisena aikana ihmispopulaatiot aiheuttivat laajoja luonnontuhoja, mutta nyt ihmisen vaikutus yltää kaikkialle maapallolla.

Muutoksen tulee kohdistua koko spiritualiteettiimme, ja kansainvälisen agribisneksen epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin.

Vanhan testamentin kertomusmaailmasta ammentava saattaa todeta, että lajien kirjon romahtaminen, maaperän köyhtyminen, eroosio, Euroopassakin ilmitulleet tuotantoeläinten julma kohtelu, ruokaväärennökset, ilmastonmuutos ja yhteisöjen hajoaminen sekä pakolaisvirrat maan käytyä elämälle vihamieliseksi ovat perimältään oireita maapallon laajuisesta ideologisesta, moraalisesta ja hengellisestä kriisistä.

Jos jätän ostamatta seuraavan kahvikupillisen ugandalaista kahvia, en sillä saa hyvää omaatuntoa. Kahvintuottaja tarvitsee pienetkin tulonsa. Muutoksen tulee kohdistua koko spiritualiteettiimme, ja kansainvälisen agribisneksen epäoikeudenmukaisiin rakenteisiin. Jonakin päivänä muutos tulee.

PS. Kirjoitus poiki kommentin: Poikkeuksena Ugandan kahvintuotannnon kokonaiskuvaan Picnicin ugandalainen kahvi tuotetaan vastuullisesti sekä tuottajien että ympäristön tarpeita huomioon ottaen. (lisätty 3.2.2019)

Haminan seurakunnan kirkkoherra Juha Tanska kotitilallaan Haminassa 1. syyskuuta 2014.

 

Juha Tanska
Kirjoittaja työskentelee Haminan seurakunnan kirkkoherrana ja sivutoimisena pienviljelijänä.