15.2.2017 / Yleinen

Kansalaispalkka on luterilainen idea

Julkaistu Kategoriat Yleinen
Jaa:

Armo ja arvot –symposiumissa tarkasteltiin työn, palkan ja armon suhdetta. Symposiumin loppukeskustelussa pohdittiin yleisökysymyksen myötä muun muassa kansalaispalkkaa: edustaako se luterilaisen työetiikasta ja sen perinteestä luopumista, edustaako se armollisuutta.

Dosentti Esko M. Laineen mielestä kansalaispalkan peruslähtökohdasta on löydettävissä luterilainen ajatus.

– Kansalaispalkka vapauttaisi ihmisen tekemään jotain hyvää. Tavoitteena ei ole passivoida ihmistä. Tämän ei kuitenkaan tarvitse hankkia koko toimeentuloaan, vaan hänellä on joku turva lähteä tekemään jotain. Tämä tulee lähelle sitä Lutherin ajatusta, että periaatteessa ihminen työskentelee kiitollisuudesta tai Jumalan palveluksesta, eikä pitääkseen itsensä jotenkin elossa.

Kysymys on siitä, ajatellaanko ihmisen luuseriksi, jolle annetaan rahaa, mutta joka ei tee mitään. Vai onko kansalaispalkka luottamuksen osoitus, joka mahdollistaa paljon.

Teologian tohtori, pastori Panu Pihkalan mukaan kansalaispalkassa on merkittävällä tavalla kysymys ihmiskuvasta.
– Kysymys on siitä, ajatellaanko ihmisen luuseriksi, jolle annetaan rahaa, mutta joka ei tee mitään. Vai onko kansalaispalkka luottamuksen osoitus, joka mahdollistaa paljon. Luterilaisuus on näppärää teologista sekä-että -koulukuntaa. Ihmiset ovat samaan aikaan syntisiä ja vanhurskaita. Voidaan todeta, että aina on korruption vaara. Samalla ihmisessä on kykyä paljon hyvää ja sitä pitää vahvistaa.

Pihkala totesi, että yleinen ilmapiiri ei vaikuta kovin toiveikkaalta.
– Tarvitaan eteenpäin menemistä ja ihmisiin luottamista.

Suomen Lähetysseuran varatoiminnanjohtaja ja ulkomaantyön johtaja Rolf Steffansson totesi, että usein keskustelua käydään palkkatyöstä.

– On kuitenkin paljon muutakin työtä, jota yhteiskunta ei ehkä koe arvokkaaksi, mutta joka voi viedä yhteisöä eteenpäin. Ehkä kansalaispalkka vapauttaisi ihmisiä toimimaan yhteisen hyvän puolesta.

Porvoon piispa Björn Vikström muistutti, että kansalaispalkan ja perinteisten tukimuotojen eroa ei pidä korostaa liikaa. Molemmissa kysymys on yhteiskunnan antamasta tuesta.

– Kansalaispalkan avulla voitaisiin kuitenkin välttyä välillä aika nöyryyttävältä tilanteelta, jossa ihminen joutuu uudelleen ja uudelleen selittämään, miksi hän on avun tarpeessa. Kansalaispalkka voisi tuoda tähän armollisemman järjestelmän.

Luterilaisessa Maailmanliitossa ekumeenisten asioiden apulaispääsihteerinä toimiva Kaisamari Hintikka muistutti, että Suomi ei ole ainut paikka, missä kansalaispalkkaa kokeillaan.

– En tiedä missä kaikkialla sitä kokeillaan, mutta ainakin kansalaispalkka on toisessa vahvasti luterilaisessa maassa eli Namibiassa. Näin ollen tämä ei ole pelkästään eurooppalainen tai pohjoismainen kokeilu. Mielenkiinnolla seuraan, miten kansalaispalkka lähtee toimimaan näissä kahdessa hyvin erilaisessa kontekstissa.

Tilaisuus järjestettiin 19. tammikuuta ja pidettiin Helsingissä Lähetyskirkossa. Päivä on Suomen Lähetysseuran syntymäpäivä. Tapahtuma liittyi reformaation merkkivuoteen. Suomen Lähetysseuran lisäksi tilaisuuden järjestäjänä toimi Agricola-opintokeskus.

 

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Kytkin Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: