päätoimittaja Latvus
29.10.2020 / Pääkirjoitus

Kirkon uudistumisen mahdottomuus

Jaa:

Tässä Maan suolan numerossa (lokakuu 2020) on esillä kirkon uudistuminen. On kaksi syytä, miksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon uudistuminen on jokseenkin mahdotonta ja siitä huolimatta on olemassa kaksi toivon merkkiä.

Este 1: Mennyt suuruus

Kuten Britanniassa ei ole vieläkään havaittu sen globaalin imperiumin loppumista, on kirkko edelleen menneisyyden vankina ja ylläpitää kankeita hallinnon ja päätöksenteon rakenteita kaikilla toiminnan tasoilla. Kirkko elää ikään kuin se olisi yksi hallinnollinen kokonaisuus, mutta kyse on yhdeksästä hiippakunnasta ja liki 300 seurakunnasta, jotka osittain elävät suvereenisti omassa todellisuudessaan. Siksi uusi, upea strategia on pulassa.

Este 2: Jarrutusvalta

Maksimoidakseen jäsenmääränsä suuruuden on kirkko tullut kykenemättömäksi käsittelemään esimerkiksi seksuaalisten vähemmistöjen hengellisten toimitusten ja palveluiden asianmukaista hoitamista. Kirkossa päätöksenteon jarrutusvalta on pienellä vähemmistöllä, noin 100 000–150 000 seurakuntalaisella, jotka eivät halua sallia muiden, noin 3,8 miljoonan seurakuntalaisen, kirkossa asianmukaisia muutoksia.

Toivo 1: Luovat yhteisöt

Paikallisella tasolla kirkon yhteisöt luovat uutta. Ideoita pursuaa koko ajan eri puolilla maata kirkon työntekijöiden ja seurakuntalaisten parissa aivan käsittämättömän paljon. Harvoin ideat syntyvät yksin, mutta usein yhdessä tekemällä.

Toivo 2: Heikkojen voima

Ensi sijassa Jumalan huolenpidon kohteena ovat heikot, puutteenalaiset ja alaspainetut. Epäonnistuessaan suuren roolissa, kirkolla on aina mahdollisuus löytää Jumalan antama luja toivo heikoille.

Kirjoittaja on Maan suolan päätoimittaja ja Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskunta -yksikön johtaja.