”Kukaan ei ole ravittu, elleivät kaikki ole ravittuja”

Maailmassa näkee nälkää noin 700 miljoonaa ihmistä. Pandemia kasvattaa määrää noin 100 miljoonalla per vuosi. Tällä menolla vuoteen 2030 asetettuja köyhyyden poistamistavoitteita ei saavuteta. Suunnan muuttamiseen tarvitaan valtioiden globaaleja sitoumuksia, mutta ratkaisijan roolissa ovat yksittäiset ihmiset.

Globaalin oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat olleet olennainen osa Eeva Kemppi-Revon kaikkia työtehtäviä – ulkomaantoimittajana, Kirkkojen maailmanneuvoston lehdistöpäällikkönä ja Suomen Lähetysseuran viestintäjohtajana. Ytimessä on aina ollut kysymys, miten luoda omasta vakaumuksesta käsin oikeudenmukaisempaa maailmaa.

Nyt pandemia uhkaa häivyttää oman huolemme taakse sen, mitä maailmalla laajasti tapahtuu.

– Tekee kipeää edes ajatella, mitä korona saa aikaan matalan tulotason maissa, joissa jo ennestään nähdään nälkää eikä kyetä huolehtimaan ihmisten terveydestä. Mutta sekin pitäisi uskaltaa ottaa osaksi omaa maailmankuvaa, hän painottaa.

– Vaikka meillä on suuri huoli omasta terveydestä, työllisyydestä, sosiaalisista vaikeuksista, on muistettava, ettei turvattomuutta aiheuta vain pandemia vaan epävakauden ja epäoikeudenmukaisuuden tila.

– Maailmamme on yksi. Kukaan meistä ei ole turvassa, elleivät kaikki ole turvassa. Voisi sanoa niinkin, ettei kukaan ole ravittu, elleivät kaikki ole ravittuja.

Vastuu on meillä

YK:n selvitykset tarjoavat isoja murheenaiheita: Maailman nälkätilanne parantui vuoteen 2014 saakka, mutta sen jälkeen tapahtui käännös huonompaan. Nyt nälkää näkee noin Euroopan väestön kokoinen joukko.

Silti toivoakin on näkyvissä.

– Taistelusta köyhyyttä vastaan on tullut entistä monisyisempi. Nyt nähdään yhteydet kasvatukseen, koulutukseen, maailmankauppaan, ilmastovaikutuksiin – ja kuluttajakäyttäytymiseen, Eeva Kemppi-Repo muistuttaa.

– Tietoisuus on lisääntynyt ja erilaisten ohjelmien taakse löytyy yksimielisyyttä. Hallitukset ovat sitoutuneet YK:n kehitystavoitteisiin nälän poistamiseksi. Mutta on muistettava, että poliitikkoja ohjaavat kansalaiset. Meistä kenenkään ei pidä tuudittautua siihen, että joku muu antaa vastauksia.

Samoin kuin arkipäiväisistä ja banaaleista motiiveista tehdyt pahat teot, myös tietoisesti tehdyt hyvät valinnat muuttavat globaalia todellisuutta.

Erityisen ilahduttavana Kemppi-Repo pitää sitä, että laadittaessa Agenda 2030:n tavoitteita vuonna 2015 Maailmanpankki kutsui mukaan uskonnolliset yhteisöt – ”koska niitä tarvitaan hengellisen ja moraalisen vetoomuksen aikaan saamiseksi”. Mukaan lähti yli 30 tahoa.

– Tässäkin tehtävänä on kunkin omista hengellisistä lähteistä ja oman uskon ytimestä käsin kasvattaa ja aktivoida jäseniä synnyttämään alhaalta käsin poliittista painetta päättäjiin.

Myös Kirkkojen maailmanneuvosto ja Luterilainen maailmanliitto ovat tehneet omat ohjelmansa siitä, miten osallistua tehokkaasti YK:n kestävän kehityksen agendaan.

KMN:llä on uskontojen välinen vetoomus oikeudenmukaisesta talousjärjestelmästä, jolla korjattaisiin kaupan ja ulkomaanvelan tuottamia vääristymiä. Ne tuottavat rakenteellista epäoikeudenmukaisuutta ja estävät matalan tulotason maita parantamasta omaa taloudellista tilannettaan.

– LML:llä on ekumeeninen seurakuntien ja kirkkojen aktivointiohjelma ”Jättiläisen herättäminen”. Itse ajattelen, että tuo jättiläinen olemme me, rikkaat teollisuusmaat ja niiden kristityt, jotka pitää nyt herättää, Kemppi-Repo pohtii.

Myös Suomen ev.-lut. kirkon strategiasta löytyy selkeitä tavoitteita, joilla ohjataan jäseniä toimimaan arjessaan globaalin oikeudenmukaisuuden edistämiseksi.

– Kirkon ja seurakuntien tehtävä on spiritualiteetin pohjalta vahvistaa näkyä, näyttää suuntaa yhdessä maailmassa elämisestä ja planeettamme ekosysteemin säilyttämisestä. Mutta kaikki lähtee yksittäisestä kristitystä.

– Voisimme ottaa oppia köyhien kirkosta, jossa ei kysytä instituutiolta toimintamallia. Siellä luetaan tilannetta ja otetaan sen pohjalta vastuuta, Kemppi-Repo korostaa.

Valinnat muuttavat maailmaa

Teollisuusmaissa, joissa maailman ravinnosta käytetään jatkuvasti enemmän kuin oma osuus olisi, on pohdittava myös syyllisyyttä niin ruuantuotannon kuin kuluttajakäyttäytymisen osalta.

– Tuotamme väistämättä osaltamme globaalin todellisuuden haasteita. Se ei kuitenkaan ole vain ahdistavaa todellisuutta. Meidän käsissämme ovat myös muutokset – valinnoissa, joita me teemme, Eeva Kemppi-Repo muistuttaa.

Hän lainaa uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström esiin nostamaa ajatusta syyllisyydentajusta pandemian levittämisessä: Kun toimii tietoisesti vastoin sitä, minkä tietää oikeaksi ja jonka seuraukset muille ihmiselle ymmärtää, pitääkin tuntea syyllisyyttä. Tilanne on toinen, jos on tietoinen omista valinnoistaan ja siltä pohjalta valitsee sen, mikä on itselle mahdollista ja minkä kokee oikeaksi.

Kyse on Kemppi-Revon mukaan ”perhosen siiveniskujen spiritualiteetista” – niiden vaikuttavuudesta koko maailmaan.

– Samoin kuin arkipäiväisistä ja banaaleista motiiveista tehdyt pahat teot, myös tietoisesti tehdyt hyvät valinnat muuttavat globaalia todellisuutta. Noita perhosen siiven iskuja voivat olla vaikkapa arkiset kauppareissumme tai hävikkiruuan hyötykäyttö.

Paratiisi hoidettavana

Eeva Kemppi-Repo kertoo vaalivansa mielessään kuvaa paratiisista luomisen aamuhämärässä – joka on tavallaan kadotettu niin epäoikeudenmukaisuuden ja riiston, kuin myös pessimismin, välinpitämättömyyden, kyynisyyden myötä.

– Kutsuessaan ihmiset, eläimet, kasvit olemassaoloon, Jumala muistutti, että olemme kaikki Hänen lapsiaan, joiden yhteinen koti planeettamme on. Mutta vaikka toimimme väärinkin, häivähdys paratiisista on edelleen säilynyt meissä kutsuna toimia veljemme vartijana.

Kristillisten kirkkojen tehtävä on kutsua ihmisessä näkyviin tuota häivähdystä.

– Uskoessamme Jumalan todellisuuteen ja Jeesuksen pelastustyöhön, paratiisi pilkahtaa esiin kaikessa, jossa unohdamme oman itsekkyytemme ja ahneutemme ja toimimme Jumalan tahdon mukaan: toteutamme oikeudenmukaisuutta ja pyrimme rinnakkaineloon, jossa jokaisella on sama ihmisarvo.

Yhdessä syömisen vallankumouksellinen voima

Paratiisin pilkahduksena voi pitää myös sitä, että ”köyhien massa” muuttuu joukoksi ihmisiä, joista jokaisen Jumala loi omaksi kuvaksensa. Tästä Eeva Kemppi-Revolla on konkreettinen esimerkki vuoden 1985 Perusta, jossa hän tutustui toimittajana köyhien kirkkoihin ja vapautuksen teologiaan.

Vierailukohteena oleva slummi keskellä hiekkaerämaata koostui laudoista kyhättyistä peltikattoisista hökkeleistä. Huomion kiinnitti kaiken keskellä hieman vinksallaan oleva tiilitalo, jonka ympärillä hääräsi joukko iloisesti porisevia naisia.

Nämä naiset tiesivät, mitä on, kun lapsille ei riitä ruokaa. He elättivät perhettään, josta miehet olivat teillä tietämättömillä tai alkoholisoituneet. Pieneenkään viljelyyn ei ollut mahdollisuutta. Ainut elinkeino oli käsitöiden tai rihkaman myynti.

Mutta heillä syntyi idea: jos ruokatarpeet hankitaan yhdessä ja yksi nainen tekee ruuan 15 perheelle, säästyy muilla aikaa rahan hankintaan. Puuttui kuitenkin riittävän suuri kattila.

Kirkon ja alueella toimivien Luterilaisen maailmanliiton työntekijöiden tuella kattila saatiin, ja ”katukeittiö” käynnistyi.

Kattilasta tuli myös ongelma: slummissa se tarkoitti rahaa. Ettei sitä varastettaisi, jonkun oli aina nukuttava sen vieressä. Rakennusta, johon sen voisi lukita, ei saanut pystyttää ilman lupaa.

– Yhteisestä hankkeesta voimaantuneena nämä koko yhteiskunnan arvottomiksi leimaavat naiset voimaantuivat niin, että rohkenivat lähteä Liman kaupungin puheille hankkimaan kattilalleen suojaa, Eeva Kemppi-Repo kertoo.

Kun LML vielä järjesti naisten yhteisötaloon tiilet, syntyi lisää energiaa ja uusia visioita: entä jos rakennuksessa olisi yksi isompi huone, jossa voisi pitää lukutaitoluokkaa aikuisille naisille, jakaa terveysvalistusta ja tietoa ravitsevasta ruuasta, kutoa yhdessä ja pohtia tuotteille oikeaa hintaa.

Rakentamisvaiheessa paikalle ilmaantui miehiäkin, jotka olivat valmiita ottamaan projektin johtaakseen. Heille tehtiin selväksi, että naiset selviävät tästäkin yksin.

– Ja he selvisivät. Onhan talo vähän hauskannäköinen, mutta sen lisäksi rakentui yhteiskunnallisesti aktiivinen porukka, joka on valtava voimanpesä omalle yhteisölleen.

Paratiisi pilkahtaa esiin kaikessa, jossa unohdamme oman itsekkyytemme ja ahneutemme ja toimimme Jumalan tahdon mukaan: toteutamme oikeudenmukaisuutta ja pyrimme rinnakkaineloon, jossa jokaisella on sama ihmisarvo.

Matkalla otetussa kuvassa näkyy joukko suoraselkäisiä ja omanarvontuntoisia naisia.

Keittiön viimeinen ehtoollinen

Yhteisen maailman erilaisista todellisuuksista muistuttaa Eeva Kemppi-Revon keittiön seinällä oleva säkkikankaalle tehty ristipistotyö viimeisestä ehtoollisesta. Se on peräisin Chilestä, katolisen kirkon myymälästä. Myynnissä on poliittisten vankien tekemiä käsitöitä, joihin kirkko on tarjonnut myös tarvikkeet.

– Halusin juuri tämän työn muistuttamaan itseäni joka päivä siitä, että teen ruokani maailmassa, jossa ihmiset näkevät nälkää, kärsivät ja joutuvat kidutetuksi mielipiteidensä takia.

Latinalaisamerikkalaiseen tapaan kuva on kirjottu kirkkain värein, kärsimyskin.

– Kuva on minulle vahva symboli kristinuskon voimasta: Nämä ihmiset, joilla ei ole ollut turvaa mistään, kaikkein vähiten hallituksesta, saavat voimaa ja samastumiskohteen Kristuksesta, joka valmistautuu itse kärsimään ja kuolemaan sanomansa johdosta. Yhteisessä pöydässä jaetaan uskon ja toivon leipää, jonka varassa ihmiset jaksavat.

Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja maansuola.fi:n toimitussihteeri.

Maailman uskonnollisten yhteisöjen ja järjestöjen moraalinen ja hengellinen vetoomus äärimmäisen köyhyyden poistamiseksi vuoteen 2030 mennessä: https://endingchildpoverty.org/en/what-we-do/knowledge-centre/documents/statements/document/1116-ending-extreme-poverty-a-moral-and-spiritual-imperative

Agenda 2030 ja Suomen tavoitteet: https://um.fi/agenda-2030-kestavan-kehityksen-tavoitteet

YK-järjestöjen ruokaturvan ja ravitsemuksen tilaa koskeva vuosiraportti 2020: https://docs.wfp.org/api/documents/WFP-0000117812/download/?_ga=2.10216309.1787176843.1613577823-1343500360.1613577823

Kirkkojen maailmanneuvoston tiekartta seurakunnille ja kirkoille oikeudenmukaisen ja kestävän yhteisön rakentamiseksi: https://www.oikoumene.org/resources/documents/roadmap-for-congregations-communities-and-churches-for-an-economy-of-life-and-ecological-justice-pdf-for-home-printing

Luterilaisen maailmanliiton ekumeeninen aloite kirkkojen panoksen vahvistamiseksi YK:n Agenda 2030 tavoitteiden toteuttamiseksi: https://wakingthegiant.lutheranworld.org/

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Maansuola Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: