26.9.2016 / Yleinen

Onko Jumala reilu ja oikeudenmukainen

Julkaistu Kategoriat Yleinen
Jaa:

Yhteiskunnallisen työn neuvottelupäivien saarna Naarilan ruuhikirkossa 23.8.2016

Joskus tulee ajatus, että onko Jumala reilu ja oikeudenmukainen? Onko se oikein, että sama palkkio tulee kaikille? Myös Pietaria ja opetuslapsia se alkuun järkytti. Olivathan he olleet valmiina luopumaan kaikesta! Toki myös rikas nuorukainen oli hyvällä tiellä ja halusi olla yhä täydellisempi, mutta ei ollut vielä valmis liittymään Jeesuksen matkaseurueeseen.

Evankeliumi avaa myös näkökulman Jeesuksen ajan työelämään. Työ oli hyvin epävarma asia, josta ei suinkaan riittänyt tasapuolisesti kaikille. Torilla joutilaina seisseiden työläisten osa oli kova. Joutilaisuus ei ollut valinta, vaan pakko. Jos ei ollut töitä piti mennä torille. Siellä heissä kyti toivo, että josko päivä tai ilta toisi työtä.

Ei tukipaketteja, ei sosiaaliturvaa

Jeesuksen ajan yhteiskunta ei tuntenut tukipaketteja, saati sosiaaliturvaa. Yhteiskunta oli jakautunut kerroksiin. Suunnattomaan rikas yläkuokka, jonka muodostivat suuryhtiöiden pääomistajina toimivat senaattorit ja heidän sukulaisensa päättivät käytännössä kaikesta.

Heidän johdettavinaan olivat niin suunnattomat maatilat kuin ajan mahtavat rakennusfirmat. Yhä tänään on tallella lukuisia heidän liike-elämän oppaitaan.

Yhä tänään luetumpia oppaita tuolta ajalta ovat oppaat, joissa kerrotaan miten voi ohjata ja hallita kansaa muun muassa psykologian keinoin. Noita oppaita monet teistäkin ovat ehkä lukeneet, mutta niiden alkuperäinen tarkoitus on ehkä monelta unohtunut. Puhun esimerkiksi Aristoteleen (384–322 eKr.) kirjoittamista oppaista, jotka käsittelevät muun muassa puhetaitoa ja politiikkaa.

Aristoteles kirjoitti nuo oppaat noin 300 vuotta ennen Jeesuksen syntymää rikkaille ja valtaapitäville. Ne olivat kovassa huudossa yhä Jeesuksen aikana. Niissä neuvottiin, miten hallita ja manipuloida työläisiä ja kansaa kaikkein tehokkaimmin.

Aristoteleen käsitys demokratiasta oli hyvin karu. Demokratia tuli rajata vain ylimmän eliitin oikeuksiin. Heillä tuli olla oikeus päättää miljoonien äänioikeutta vaille olevien elämästä. Muu johtaisi Aristoteleen mukaan kaaokseen. Aristoteles puolusti kiivaasti ajatusta, että ylivertaisella älyllä varustettujen tuli hallita niitä, joilla ei ole riittävää päättely- ja järkeilykykyä. Hän viittasi muun muassa orjiin ja vapaana elävään väestöön.

Uusliberalistiset ajatukset Jeesuksen aikana

Nykypäivän uusliberalistiset ajatukset olivat tuttuja myös Jeesuksen aikaan, vaikka kulkivat silloin eri nimellä. Sitä saatettiin kutsua silloin valistuneeksi demokratiaksi ja markkinataloudeksi, joskin nykyajan termein se oli rikkaiden harvainvaltaa. Rooman valtio oli ehkä pisimmälle viety laaja vapaa markkinatalousalue mitä läntinen maailmanhistoria on koskaan tuntenut.

Vapaistakin vain pienellä vähemmistöllä oli kansalaisoikeudet. Kansalaisuus antoi lain suojan, mutta se ei kuitenkaan tarkoittanut, että oli täydet poliittiset ja juridiset oikeudet sekä mahdollisuus vaikuttaa aktiivisesti valtion asioihin. Rooman valtakunnan asukasluku oli noin 50 miljoonaa, joista vain noin kahdeksalla prosentilla väestöstä oli kansalaisoikeudet. Osallistuminen päätöksentekoon edellytti kuitenkin myös aktiivista osallistumista omalla kustannuksella Roomassa pidettäviin kokouksiin. Koska matkustaminen oli aikaa vievää ja kallista se oli mahdollista vain erittäin rikkaille, joilla oli esimerkiksi omat tilanhoitajat, kuten evankeliumin rikkaalla isännällä.

Harvainvalta

On arvioitu, että oli alle 100 000 kansalaista, jolle matkustaminen Roomaan oli edes teoriassa mahdollista, eli vain noin 0,0017 prosenttia väestöstä. Se on sama kuin Suomen vaaleihin voisi osallistua vain alle 10 000 miestä. Haluttomuus osallistua Roomassa pidettäviin poliittisiin kansankokouksiin oli yleistä. Syynä oli muun muassa se, että kansalaiskokoukset eivät saaneet tehdä ehdotuksia, vaan pelkästään äänestää eliitin esittämiin lakiehdotuksiin ”puolesta” tai ”vastaan”. Moni ei myöskään uskaltanut tulla paikalle pelosta, että äänestäisi väärin ja voisi joutua senaattorien epäsuosioon. Todellisuudessa kokouksiin osallistui hyvin pieni joukko, ehkä muutama tuhat enimmillään.

Rikkaiden valta

Koko yhteiskunta oli ylimmän eliitin eli senaattorien ja keisarin vallassa. Eduskunnan eli senaatin valintaan ei Rooman kansalaisilla ollut mitään vaikutusmahdollisuutta. Markkinatalous määräsi suoraan senaatin koostumuksen. Nimitys senaattoriksi edellytti yleensä sijoittumista 600 rikkaimman miehen joukkoon Rooman valtakunnassa. Rooman laki määräsi, että senaattorinimitys edellytti, että maaomaisuuden arvon oli oltava vähintään 1 miljoona sestertiusta, joka vastaa nykyrahassa noin 6 miljoonaa euroa (kaksi isoa leipälimppua maksoi tuolloin yhden sestertiuksen, nykyään noin 5-7 euroa). Käytännössä senaatin jäsenet valittiin kaikkein rikkaimmista, jolloin 6 miljoonan omaisuus ei riittänyt lähellekään nimitykseen, muutamaa keisarin suosioon päässyttä poikkeusta lukuun ottamatta.

Senaattorit päättivät kaikesta, koska senaatilla oli veto-oikeus kaikkiin kansankokousten äänestystuloksiin. Lisäksi keisarilla oli veto-oikeus senaatin esityksiin. Todellinen valta oli siten keskitetty kaikkein rikkaimmista rikkaimmille Jeesuksen ajan yhteiskunnassa. Jos sitä vertaa tämän päivän rikkaimpiin ihmisiin pelkästään Euroopassa, niin sijoittuminen 600 rikkaimman ihmisen joukkoon vaatisi tänään noin 1 miljardin (= 1 000 000 000 miljoonaa) omaisuuden, vasta sitten voisi olla mukana päättämässä valtiollisista asioista. Voi vain kuvitella mihin se johtaisi yhteiskunnassa!

On tärkeä ymmärtää, miten paljon tämä hallintomalli vaikutti koko Jeesuksen ajan yhteiskuntaan. Ylimmän eliitin yritykset ja elämäntapa tarvitsivat kiihkeästi halpaa työvoimaa. Se oli myös syy miksi Rooman valta perustui jatkuvalle sodankäynnille. Sotaa käytiin ennen kaikkea halvimman mahdollisen työvoiman, eli orjien hankkimiseksi suuryritysten tuotantolaitoksiin.

Aristoteles on todennut, että sota on hyvä ja laillinen keino hankkia lisää orjia, koska se tekee mahdolliseksi metsästää sellaisia ihmisiä, jotka ovat syntyneet alistettaviksi eli orjiksi, vaikka eivät sitä itse vielä tiedosta. Politiikka teoksessaan hän kuvailee orjia eläimiin rinnastettavina olioina, jotka eroavat muista sekä ruumiillisten että sielullisten ominaisuuksiensa perusteella, joilta puuttuu siten kyky rationaaliseen järjen käyttöön (niin sanotut ”luonnolliset orjat”).

Euroopassa oli Jeesuksen aikaan lukuisia maatiloja, joista suurimmilla tiloilla työskenteli lähes 100 000 orjaa hirvittävissä olosuhteissa. Orjia oli yksi kolmannes väestöstä, noin 15–20 miljoonaa, joista puolet työskenteli noiden 600 senaattorin tiloilla ja yrityksissä. Joidenkin arvioiden mukaan orjia oli jopa kaksi kolmannesta väestöstä. Suurin osa orjista eli maatiloilla, kaivoksissa ja rakennusteollisuuden parissa.

Löytyy myös oppaita orjien tehokkaan käytön suhteen, jossa aikuisen hankitun orjan kustannustehokas hyödyntäminen edellytti riittävä ravintoa, niin että hän esimerkiksi jaksaa työskennellä kolmen vuoden ajan raskaassa peltotyössä. Annokset olivat tarkoin mitattuja. Kun orja ei enää ollut taloudellisesti hyödyllinen kolmen vuoden kuluttua, työtehon laskiessa liikaa, orjan annettiin menehtyä työn ääreen. Silloin hankittiin uusi orja menehtyneen tilalle. Jeesuksen ajan markkinataloudessa kustannustehokkuus oli kaiken A ja O.

Orjuus jatkuu

Yhä orjuutta muistuttavissa oloissa työskentelee yhä tänään miljoonia ihmisiä eri puolilla maailmaa. Ihmiskauppa kukoistaa edelleen monin paikoin muodossa tai toisessa. Suuryritysten tehtaat sijoittuvat sinne missä liukuhihnatyötä tekevät voidaan palkata pienimmin kustannuksin. Siellä missä riittävän korkea laatu ja halvat työvoimakustannukset ja olemattomat työläisten oikeudet kohtaavat. He eivät ole orjia, mutta yhtymäkohtia on helppo löytää.

Jeesuksen mainitsemat torilla joutilaina kulkevat työläiset kuuluivat tähän näennäisesti vapaiden työläisten joukkoon, mutta ilman yhteiskunnan ja lain suojaa. Valtaosa heistä oli muuttanut kaupunkeihin maaseudun köyhyyttä pakoon.

Tori eli Jeesuksen työvoimatoimisto

Kuva: Kari Latvus
Kuva: Kari Latvus

Tori, jolta Jeesus kertoo yritysjohtajan värvänneen lisätyömiehiä viinitarhaansa, oli ajan työvoimatoimisto. Tähän tilanteeseen sijoittuu Jeesuksen kuvaus hyvin omalaatuisesta yritysjohtajasta, jonka ajatusmaailma sai sekä opetuslapset että kertomuksen työläiset kuohuksiin. Jo ennen auringon sarastusta torille oli suunnannut valtaisa joukko köyhyydessä kituuttavia työmiehiä siinä toivossa, että juuri he saisivat sinä päivänä töitä.

Kun maatilojen orjatyövoima ei riittänyt, sai ensin töitä vahvimmat miehet. Työläisten määrän tarvetta arvioitiin uudelleen myös päivän mittaan. Puolelta päivin tarvittiin lisää työvoimaa. Myös muut, jotka eivät enää ole nuoruuden parhaassa terässä saivat töitä. Yhä sinne jäi paljon työttömiä. Illan viimeisinä tunteina, töitä saivat myös kaikkein raihnaisimmat työläiset.

Yllätys koetaan, kun rikas isäntä käskee kaikki työpäivän päättyessä koolle palkanmaksua varten. Siihen aikaan oli tapana, että maksetaan kunkin päivän päättyessä palkka. Jos teki koko päivän töitä, palkka oli yleensä hopeadenaari. Yllätys koettiin, kun isäntä aloitti palkanmaksun viimeiseksi tulleista. He saivat kokonaisen hopeadenaarin. Ilo levisi heidän kasvoilleen. Kun koko päivän töitä paiskineet tulivat palkanmaksuun, myös he saivat kaikkien hämmästykseksi ”vain” tuon yhden denaarin. Kaikki saivat palkan käteen, jolla työläisperhe saisi elannon seuraavaksi päiväksi.

Se oli jyrkässä ristiriidassa arkitodellisuuden kanssa. Vahvimmat saivat perinteisesti parhaan palkan. Muille riitti normaalisti vain senttejä. Vaikka viimeiseksi illalla tullut olisi saanut vain viiden sentin päiväpalkan, se olisi hyväksytty jopa työläisten keskuudessa. Yritysjohtajan oikeustajuun se ei kuitenkaan olisi sopinut!

Kun Jeesuksen vertauksen yritysjohtaja maksoi työläisperheiden elannon turvaavan minimipalkan kaikille, myös vain vähän aikaa töitä tehneille, se herätti kiivaita tunteita pitkän päivän tehneissä työläisissä. Vahvimmat olivat raivostuneita heidän kohtelustaan ja kateellisia. He vaativat, että heille piti maksaa kaksin-, kolmin- tai kymmenkertaisesti mitä tuo viimeiseksi tullut köyhä työläinen sai, olivat he tehneet kymmenkertaisen määrän töitä! Onhan se luonnollinen reaktio, että mitataan työn arvoa. Se on nykyaikaa. Miksi olemme sellaisia? Ajaako meitä kateus ja minä-minä -kulttuuri, hyvyyden sijaan? Sitä kysyy myös Jeesus.

Kuitenkin, juuri Jeesuksen vertauksen kuvaaman edistyksellisen yritysjohtajan ajatusmaailmasta nousi aikanaan tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuusperiaatteet kukoistukseensa. Siitä nousi myös yleinen äänioikeus, työväenliike, ammattiliittotoiminta, lakko-oikeus, peruspäiväraha, toimeentulotuki ja lukemattomat muut keinot, joilla turvaamme jokaiselle ihmiselle oikeuden hyvään elämään.

Siihen sisältyy myös Jumalan esimerkistä nouseva armollisuuden vaatimus toisiamme kohtaan, sillä tuo yritysjohtaja edusti juuri Jumalan ajatusmaailmaa.  Jeesuksen sanoma on yhä tänään: Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä, niin vahvoille kuin heikoille?

 

Ari Oinas toimii pappina Salon seurakunnan työpaikkatyössä

Ari Oinas
Ari Oinas

Evankeliumi

Jeesus lähti Galileasta ja tuli sitten Jordanin itäpuolta kulkien Juudeaan.

Eräs mies tuli kysymään Jeesukselta: ”Opettaja, mitä hyvää minun pitää tehdä, jotta saisin iankaikkisen elämän?” Jeesus vastasi hänelle: ”Miksi sinä minulta hyvästä kyselet? On vain yksi, joka on hyvä. Jos haluat päästä sisälle elämään, noudata käskyjä.” ”Mitä käskyjä?” mies kysyi. ”Näitä”, vastasi Jeesus, ”älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” ”Kaikkia niitä olen noudattanut”, sanoi nuorukainen, ”mitä vielä puuttuu?”

Jeesus sanoi hänelle: ”Jos tahdot olla täydellinen, niin mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille. Silloin sinulla on aarre taivaissa. Tule sitten ja seuraa minua.” Mutta kun nuorukainen kuuli nämä sanat, hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

”Entä me?” kysyi silloin Pietari. ”Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?” Jeesus sanoi heille:

  ”Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.

Päivän kolmannella tunnilla hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten.  ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’ Miehet lähtivät.

Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’ ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’

”Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’ Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa.

Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle: ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’

Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista? Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle, ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’ 

Matt. 19:1, 16-22, 27 ja 20:1-15