6.2.2020 / Pääkirjoitus

Pääkirjoitus: Yksintekemisen kuolemansynti

Kirkko ei ole yhteisö vaan kirkollisverojen hallinnointi- ja käyttöyksikkö.

Niinkö ajattelet?

Jos olet samaa mieltä väitteen kanssa, niin en suosittele lukemaan eteenpäin. Vaikka hallinnollisesti ja sosiologisesti väite onkin jossain määrin tosi, niin sen toteuttaminen merkitsee lopulta kirkon yhteisöllisen olemuksen kieltämistä.

Kirkko on Jeesuksen seuraajien yhteisö.

Hajanaisena, kuppikuntiin jakautuneena ja monin tavoin erehtyväisenä joukkona kirkko on tien kulkijoiden joukko, jonka ei tule ykköstehtävänään pysähtyä hallinnoimaan ja varjelemaan saavutettua omaisuutta ja asemaansa.

Yhteisössä yksintekemiseen ajautuminen ja suostuminen ovat yksi suurimpia ongelmia erityisesti Suomessa

Yhteisössä yksintekemiseen ajautuminen ja suostuminen ovat yksi suurimpia ongelmia erityisesti Suomessa. Liian usein haasteisiin on viimeisen puolen vuosisadan aikana vastattu perustamalla uusia virkoja. Työkulttuuri on samalla rikkaassa kirkossa individuaalistunut.

Manchesterin anglikaanipiispa David Walker antoi vahvan mallin omasta ideaalistaan viime syksynä käydessään Suomessa. Co-design, co-produce eli yhdessä suunnittelu ja yhdessä tekeminen ovat erinomaiset tienviitat opiksi kaikille kirkon toiminnan tasoille.

Mitä tapahtuu seurakunnalle, joka alkaa toteuttaa näitä periaatteita?
Miten sinun työsi muuttuu, jos sitä ohjaa yhdessä suunnittelu ja yhdessä tekeminen?

Kari Latvus on Maan suolan päätoimittaja ja Kirkkohallituksen Jumalanpalvelus ja yhteiskuntayksikön johtaja

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Maansuola Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: