18.4.2019 / Armo

Pääsiäishomilia: Yö päivää kirkkaampi

Julkaistu Kategoriat ArmoAvainsanat ,
Jaa:

Kristus nousi kuollesta!
Totisesti nousi!
Kristus nousi kuollesta!
Totisesti nousi!
Kristus nousi kuollesta!
Totisesti nousi!

Tähän iloiseen huutoon me kristityt tänä yönä liitymme.

Tämä on se yö, jona Jumalan kirkkaus karkottaa synnin pimeyden. 

Tämä on se yö, jona Jumala vapauttaa Kristukseen uskovat maailman orjuudesta, tempaa heidät synnin syövereistä ja vie heidät armon valtakuntaan. 

Tämä on se yö, jona Kristus mursi kuoleman kahleet ja nousi syvyyksistä voittajana.
(Pääsiäisylistyksestä)

Tämä on se yö, joka loistaa valoa, jota pimeys ei ole saanut valtaansa.
Yö päivää kirkkaampi. Yö jonka merkitys kirkastuu meille vasta vähitellen.

Pyhässä evankeliumissa kuulimme, kuinka tällä yöllä ei ollut todistajia. Aivan kuin luomisen alussa, Jumalan työ tapahtui salassa ja toi maailmalle elämän.

Olemme juuri opetuslasten kanssa todistaneet pitkän pimeän yön, matkan epätoivoon; Getsemanen yön, jossa öinen palvelus suistui raiteiltaan. Iltavirsi jaksettiin vielä laulaa, mutta sitten yksi toisensa jälkeen ei jaksanut valvoa, vaan nukahti, lankesi ja Kristus jäi yksin; aivan yksin; niin yksin, että vielä ristiltäkin hän huusi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?” (Markus 15:34)

Ja kuitenkin tämä yö muuttaa kaiken

Opetuslasten kiirastorstaina alkanut yö jatkui syvänä ja pimeänä läpi pitkän perjantain kauhun ja katkeran pettymyksen sekä hiljaisen lauantain ankean epätoivon. Ja kuitenkin tämä yö muuttaa kaiken, aluksi kuin huomaamatta ja sitten vähitellen valon levitessä kaikki näyttää tämän yön valossa toiselta. Yö päivää kirkkaampi.

Tästä on kyse päivän evankeliumissamme. Se ei kerro meille tästä yöstä sanoin, joita voitaisiin kuulla ja joilla tämä yö voitaisiin alistaa kriittisen mielen tutkittavaksi. Päin vastoin tämän yön kirkkaus kohtaa haudalle tulevat naiset odottamattomalla tavalla. He eivät löydä Jeesusta, eivät edes kiveä haudan suulta, vaan tämän yön valosta todistavan nuorukaisen.

Kuoleman yö pitää kuitenkin vielä vallassaan tyhjän haudan todistajia: ”Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.” (Markus 16:8) Tämän yön kirkkaus oli saavuttanut heidät, muttei vielä muuttanut heitä. Pelko piti heitä otteessaan. Otti aikansa ennen kuin kuoleman yössä harhailevien silmät tottuivat taivaan valoon, mutta lopulta näin kävi. Muutoin me emme tuntisi naisten todistusta.

Sama pätee muihin opetuslapsiin. Turhaan ei enkeli erikseen kehota viemään sanaa myös Pietarille. Samaan aikaan kun Jeesus tunnusti lopulta ylipapille olevansa Messias, ylistetyn Jumalan Poika, kielsi Pietari edes olleensa tämän seurassa. (Markus 15: 53-72) Tämän yön valossa Pietari saa kuitenkin armon. Häntä kehotetaan muiden opetuslasten tavoin palaamaan Galileaan, mistä Jeesuksen matka kohti Jerusalemia ja ristiä oli alkanut. ”Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.” (Markus 16:7)

Jumala ilmestyy sinne, missä me emme häntä tunne

Tyhjän haudan evankeliumi kutsuu meitä palaamaan alkuun. Juuri kun kuvittelemme ymmärtävämme kaiken ja tavoittavamme ylösnousseen todellisen sanoman, todistaa tämä yö, että me olemme vasta alussa, etsimässä elävää kuolleiden joukosta, etsimässä ylösnoussutta, joka kulkee meidän edellämme ja on jo meidän keskellämme.

Sanoma rististä ja ylösnousemuksesta ei tyhjene meidän sanoihimme ja selityksiimme. Yö päivää kirkkaampi valaisee meidän pimeytemme ja haastaa meidän selityksemme. Jumala ilmestyy sinne, missä me emme häntä tunne, suurimman pimeyden ja pahuuden keskelle. Ottaa orjan muodon, jakaa kärsivien kivun ja sorrettujen hiljaisuuden, jopa kuoleman, muttei jää sen vangiksi. Lopulta elämä voittaa ja vetää kaikki mukanaan:

Kristus nousi kuolleista.
Kuolemallaan kuoleman voitti.
Ja haudoissa oleville elämän antoi. 

Tyhjä hauta todistaa pimeyden päättymisestä. Kuolemalla ei ole viimeistä sanaa. Siksi me yhä uudelleen laulamme ylistystystä ylösnousseelle Kristukselle, ristiinnaulitulle Herrallemme, Isän ikuiselle Pojalle.

Tämä yö palauttaa meidät hetkeen, jossa kaikki merkitykset muuttuvat

Siksi me joka vuosi palaamme alkuun ja aloitamme alusta: otamme tuhkaristin otsaamme; seuraamme Kristusta kohti kärsimystä ja kuolemaa, seuraamme ja lankeamme. Ja yllättäin, vastoin kaikki odotuksia, liitymme tämän yön juhlintaan, aina aivan kuin ensimmäistä kertaa. Havahdumme yöhön, joka lähettää meidät takaisin alkuun, Jumalan armon lähteille.

Tyhjän haudan evankeliumi on meille kaksoispiste.
Se on kertomus, jonka loppu jää avoimeksi;
kertomus, jonka jatko jää meille;
kertomus joka kutsuu meitä vastaamaan,
miten otamme vastaan tämän yön omassa elämässämme.

Tämä yö palauttaa meidät hetkeen, jossa kaikki merkitykset muuttuvat:
Hänen lopustaan tulee meidän alkumme;
hänen kuolemastaan meidän elämämme;
hänen ylösnousemuksestaan meidän suuri juhlamme:
Kasteen haudasta armon meri.
Ristinpuusta elämänpuu.
Haudan suusta ikuisen elämän ovi.
Yöstä päivää kirkkaampi.

Enää ei risti todista vain kuolemasta vaan myös ikuisesta elämästä

Enää ei risti todista vain kuolemasta vaan myös ikuisesta elämästä.
Kuoleman ja kauhun todellisuus ei poistu vaan näkyy uudessa valossa.

Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (Joh. 1:5)

Ristiinnaulittu on ylösnoussut ja ylösnoussut on ristiinnaulittu.
Jumalan armo ei tee tehtyä tekemättömäksi vaan kirkastaa sen.
Meille loistaa yö päivää kirkkaampi.

Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

1 Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria ja Salome ostivat tuoksuöljyä mennäkseen voitelemaan Jeesuksen. 2 Sapatin jälkeisenä päivänä ani varhain, kohta auringon noustua he lähtivät haudalle. 3 Matkalla he puhuivat keskenään: »Kuka auttaisi meitä ja vierittäisi kiven hautakammion ovelta?» 4 Mutta tultuaan paikalle he huomasivat, että kivi oli vieritetty pois; se oli hyvin suuri kivi. 5 Sisälle hautaan mentyään he näkivät oikealla puolella istumassa nuorukaisen, jolla oli yllään valkoiset vaatteet. He säikähtivät. 6 Mutta nuorukainen sanoi: »Älkää pelästykö. Te etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka oli ristiinnaulittu. Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä. Tuossa on paikka, johon hänet pantiin. 7 Menkää nyt sanomaan hänen opetuslapsilleen, myös Pietarille: ’Hän menee teidän edellänne Galileaan. Siellä te näette hänet, niin kuin hän itse teille sanoi.’» 8 Ulos tultuaan naiset pakenivat haudalta järkytyksestä vapisten. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.    Markus 16: 1-8

Kuva: Esko Jämsä

 

Mika K T Pajunen on Hiljaisuuden Ystävien toiminnanjohtaja, joka ei yleensä itse saarnaa pääsiäisyönä, vaan turvautuu sen sijaan Johannes Krysostomoksen pääsiäissaarnaan.