Asunnoton ihminen tavaroinen
12.9.2019 / XL-artikkeli

Paperiton – aikamme lainsuojaton?

Julkaistu Kategoriat XL-artikkeliAvainsanat ,
Jaa:

Lukuisat kiristykset ulkomaalaislainsäädännössä ovat synnyttäneet Suomeen jopa tuhansien henkilöiden joukon, joka elää paperittomina ilman laillisia oikeuksia. Tarvitaan pikaisia toimia, ettei maahamme synny varjoyhteiskuntaa.

Paperittomia enemmän kuin koskaan

Maailmassa on YK:n tilastojen mukaan noin 257,7 miljoonaa siirtolaista. Siirtolaisista 70,8 miljoonaa on syystä tai toisesta pakkosiirrettyjä. Heistä 41,3 miljoonaa on paossa omassa maassaan, lähes 25,9 miljoona on saanut pakolaisstatuksen ja 3,5 miljoonaa on turvapaikanhakijoina eri puolilla maailmaa. Iso osa kotoaan lähteneistä jää paperittomiksi vailla oleskeluluvan tuomia oikeuksia.

Suomessa olevien paperittomien määrää on vaikea arvioida. Jonkinlaista arviota on mahdollista tehdä laskemalla yhteen niiden henkilöiden määriä, jotka ovat saaneet negatiivisen turvapaikkapäätöksen, mutta joita ei ole voitu poistaa maasta. Paperittomaksi voi kuitenkin joutua muistakin syistä. Arvioinnit paperittomien määristä vaihtelevat muutamasta tuhannesta aina kymmeneen tuhanteen asti. Paperittomiksi voivat päätyä kielteisen turvapaikka- tai oleskelulupapäätöksen saaneet; ne, joiden viisumi tai oleskelulupa on umpeutunut tai ne, jotka eivät koskaan ole hakeneetkaan oleskelulupaa.

Turvapaikanhakijasta paperittomaksi

Suomessa ei juurikaan ole tunnettu ilmiötä nimeltä paperittomuus ennen viime vuosia. Paperittomia on toki ollut, mutta he ovat olleet yksittäisiä henkilöitä siellä täällä. Ensimmäinen paperittomiin liittyvä hanke alkoi Pakolaisneuvonnassa 2012. Vuoden 2015 turvapaikanhakijoiden määrän kasvaminen toi useita kiristyksiä ulkomaalaisia koskevaan lainsäädäntöön.

Yksi merkittävä tekijä paperittomien määrän kasvulle on humanitaarisen oleskeluluvan lakkauttaminen vuonna 2016. Ennen tätä turvapaikanhakija saattoi saada oleskeluluvan Suomeen, jos oman maan tilanne oli epävakaa ja väkivaltainen, ja mikäli häneen ei kohdistunut henkilökohtaista uhkaa. Tätä oleskelulupaa kutsuttiin humanitääriseen suojeluun perustuvaksi. Päätös lopettaa humanitaarisen oleskeluluvan myöntäminen liittyi osittain politiikkaan, jolla pyrittiin vähentämään Suomeen kohdistuvan turvapaikanhaun vetotekijöitä.

Osa negatiivisen päätöksen saaneista on käännytetty tai karkotettu kotimaahan, osaa puolestaan ei ole voitu palauttaa kotimaahansa. Esimerkiksi Irak on kieltäytynyt ottamasta vastaan pakkopalautettuja, joten monet irakilaiset kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet ovat jääneet Suomeen paperittomina, koska eivät ole uskaltaneet palata Irakiin.

Turvapaikanhakijat ovat oikeutettuja työskentelemään kolmen kuukauden jälkeen, mikäli heillä on mukanaan passi. Sen puuttuessa työnteko on mahdollista vasta kuuden kuukauden jälkeen. Työpaikan saaminen mahdollistaa työperusteisen oleskeluluvan vireillepanon. Se voi olla vireillä myös yhtä aikaa kuin turvapaikkahakemus.

Työperusteisen oleskeluluvan myöntämisessä käytetään kuitenkin saatavuusharkintaa, mikä tarkoittaa, että Maahanmuuttovirasto pyytää Ely-keskukselta lausunnon, onko kyseisellä työalalla työvoimapulaa suomalaisesta tai EU-peräisestä työvoimasta. Mikäli pulaa on, työperäinen työlupa on mahdollista saada. Työvoiman saatavuus vaihtelee Ely-keskusalueittain ja siten työlupien saaminen vaihtelee aloittain.

Matkustusasiakirjojen puuttuminen tai niiden vanheneminen haittaavat myös oleskelun laillistamista. Vain kansainvälistä suojelua voi hakea ilman matkustusasiakirjoja. Työlupaa ei voi hakea ilman passia. Passittomille on aiemmin myönnetty helpommin muukalaispassi, mutta nykyisin sen saaminen on vaikeampaa.

Paperittomuuden vakavat riskit

Paperittomuuteen liittyy monenlaisia riskejä. Suurin riski on hyväksikäyttö ja ihmiskauppa. Hyväksikäytön kohteeksi paperiton ihminen ajautuu helposti tilanteessa, jossa hän epätoivoisesti etsii toimeentuloa. Tällöin on helppo tarttua huonoihin tarjouksiin. Ihminen voi esimerkiksi saada työsopimuksen mukaan toimeentuloedellytyksen mukaista palkkaa, jonka avulla hän saa työperäisen oleskeluluvan. Palkka maksetaan tilille, mutta työnantaja saattaa vaatia, että henkilö maksaa puolet takaisin käteisenä heti palkkapäivänä. Tällöin ihminen on loukussa. Hän ei uskalla ilmiantaa epäreilua työnantajaa työn ja oleskeluluvan menettämisen pelossa. Kiristäminen on kuitenkin mahdollista palkasta riippumatta, sillä työperäisen oleskeluluvan saanut on riippuvainen työnantajasta.

Paperittomuus houkuttaa tekemään myös täysin pimeää työtä. Tällöin palkat voivat olla vain muutaman euron tunnilta ja olosuhteet epäinhimilliset. Tällaisissa tapauksissa ihmiskaupan tuntomerkit täyttyvät. Tilanteen ratkaiseminen ilman ulkoista tukea on kuitenkin hankalaa, sillä paperiton työntekijä on riippuvainen sekä tuloista että työnantajasta. Tällaisen työnantajan ilmiantaminen vaatii rohkeutta, varsinkin kun ei ole varmuutta, voiko ihmiskaupan perusteella saada oleskeluluvan.

Toinen huolenaihe on syrjäytyminen ja ajautuminen yhteiskunnan ulkopuolelle. Paperittomat ovat käytännössä yhteiskunnan ulkopuolella ja toisten ihmisten avun varassa, vaikka heillä on perustuslain tuoma oikeus yösijaan, ruokaan ja akuuttiin terveydenhuoltoon. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan joka puolella Suomea vielä toteudu. Syrjäytyminen johtaa helposti edellä mainittuun työperäiseen hyväksikäyttöön, mutta myös kriminalisoitumiseen. Paperittomia voidaan houkutella erilaisiin rikoksiin tai he voivat oma-aloitteisesti tehdä rikoksia saadakseen esimerkiksi rahaa ruokaan.

Yhteiskunnan ulkopuolelle ajautuminen voi ruokkia radikalisoitumista. Jos suomalainen yhteiskunta pitkän ja rasittavan turvapaikkaprosessin jälkeen vaikuttaa vihamieliseltä paikalta, ihminen on vaarassa katkeroitua niin, että ajautuu ihannoimaan väkivaltaista radikalismia. Epäluottamus suomalaista yhteiskuntaa kohtaan voi olla vaarallinen käyttövoima. Lisäksi pitkän turvapaikkaprosessin ja odottelun aikana monen turvapaikanhakijan psyyke on kovilla. He kärsivät masennuksesta ja erilaisista ahdistustiloista, jotka ovat omiaan heikentämään henkilön kokemusta turvallisesta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta, jossa elämä on mahdollista yrittää rakentaa uudelleen.

Erityisenä huolenaiheena on paperittomien perheiden lasten tilanne. Vaikka monet kunnat myöntävätkin lapsiperheille kriisiasuntoja, luo elämän epävarmuus ja vanhempien huono psyykkinen kunto erityistä epävakautta heidän elämäänsä. Unicef on tutkimuksessaan (2018) todennut Suomen rikkovan räikeästi turvapaikanhakijoina tulleiden lasten oikeuksia. Paperittomien lasten tilanne on vielä huonompi kuin turvapaikanhakijalasten.

Käytännön apua paperittomille

Käytännön apua paperittomille annetaan eri puolilla Suomea. Pääkaupunkiseudulla toimivassa Mosaiikki-päiväkeskuksessa työskentelevät Khadija Abdisalan ja Eva Kuhlefelt Suomen Punaisesta Rististä, Friba Majeed ja Anna Hyytiäinen Sininauhasäätiöstä sekä Johanna Harjunkoski ja Nora Repo-Saeed Helsingin seurakuntayhtymästä tuntevat paperittomien arkea. Khadija kertoo, että SPR kartoittaa paperittomien palveluita valtakunnallisesti ja yrittää vaikuttaa kuntiin paperittomien tilanteen parantamiseksi. SPR koordinoi myös valtakunnallista paperittomien parissa toimivien verkostoa.

Päiväkeskustoiminnassa paperittomat henkilöt saavat tukea, neuvontaa, palveluohjausta ja pientä syötävää. Työntekijät ovat ihmisten tukena ja saattavat heitä kunnan palveluihin. Mukana olemalla on mahdollista kerätä myös tietoa siitä, mitä paperiton oikeasti saa kunnissa sekä miten häntä kohdellaan. Sosiaalihuoltolaki (12§) ja perustuslaki (19§) velvoittavat kuntaa huolehtimaan alueellaan olevan hädänalaisen välttämättömästä huolenpidosta. Paperittomalle kuuluu lain mukaan välttämätön toimeentulo ja huolenpito, eli käytännössä ruoka, hätämajoitus tarvittaessa, välttämättömät lääkkeet ja kiireellinen terveydenhuolto. Lisäksi paperittomilla lapsilla on oikeus käydä koulua.

Mosaiikin työntekijät kokevat haastavaksi työssään sen, etteivät ihmiset saa tarpeeksi tukea. Paperittomuudessa mielenterveysongelmat kasvavat eikä niihin ole tukea välttämättä saatavilla. Kuitenkin ihmisten asioita yritetään selvitellä sekä edistää turvapaikkaprosessia tai muuten oleskelun laillistamista. Suurimmat haasteet ovat tilanteen toivottomuudessa ja vähäisissä keinoissa parantaa henkilön oleskelun laillistamiseen liittyviä tilanteita.

Haasteita lisää myös se, etteivät oleskelulupaprosessit ja päätökset ole ennakoitavissa. Lisäksi oleskelulupien vireille laittaminen on myös iso taloudellinen kysymys. Konkreettinen apu, kuten vaatteiden pesumahdollisuus ja pieni syötävä antavat väliaikaisen avun.

Tarina paperittomuuteen joutumisesta

Turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevät järjestöt Turvapaikanhakijoiden tuki ry:n sekä Kotimajoitusverkoston työntekijät ja vapaaehtoiset työskentelevät entistä enemmän paperittomien kanssa. Sanna Valtonen edustaa molempia järjestöjä ja on ollut mukana auttamassa monien paperittomien tilanteita. Sanna kertoo esimerkkinä irakilaisesta hyvin koulutetusta äidistä ja kahdesta pienestä tyttärestä, jotka tulivat Suomeen 2015. Taustalla oli aviomiehen katoaminen Irakissa. He päätyivät erään pikkukaupungin vastaanottokeskukseen ja verkostoituivat siellä nopeasti ja oppivat suomen kieltä.

Turvapaikkapuhuttelu kesti alle tunnin. Sitä seurannut kielteinen päätös oli shokki, koska myönteinen päätös oli vaikuttanut itsestään selvältä: naiset ja lapset ovat usein erityisen haavoittuvassa tilanteessa. Perheen asiaa hoiti huono juristi, joka laati heikkotasoisen valituksen, eikä toimittanut kirjallista vastinetta Migrin lausunnosta hallinto-oikeuteen. Myöskään myöhempi valituslupahakemus korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei ollut sen parempi.

Turvapaikanhakijoiden tuki ry auttoi perhettä tekemään uuden turvapaikkahakemuksen, avusti hyvän juristin hankkimisessa sekä auttoi kuulemisissa. Maahanmuuttovirasto päätti kuitenkin jättää uusintahakemuksen tutkimatta. Myös oikeusistuimet antoivat kielteiset päätökset. Perheen tukiverkosto huolehti perheen asumisesta ja hyvinvoinnista, ja lapset saivat jatkaa koulunkäyntiä.

Huoli ja ajankuluminen vaikuttivat äidin fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen. Perhettä ei voitu palauttaa Irakiin, mutta paperittomanakaan ei ollut helppo elää. Perhe koki kuitenkin ihmeen, kun perheen isä otti yhteyttä välikäsien kautta äitiin. Hän oli hengissä ja piileskellyt pitkän ajan. Häntä oli kidutettu ja hän oli huonovointinen. Järjestelyt eivät olleet yksinkertaisia ja suunnitelmat vaihtuivat monta kertaa, mutta viimein perheen isäkin saapui Suomeen. Perheen tilanne on uudessa prosessissa. Toivoa on ilmassa.

Keinot paperittomuuden poistamiseen

Tärkein asia paperittomuuden poistamisessa olisi viime vuosina kiristyneen ulkomaalaislainsäädännön muuttaminen siten, että jo pitkään Suomessa olleet saisivat mahdollisuuden laillistaa oleskelunsa. Tämä tarkoittaisi työlupaehtojen helpottamista ja muukalaispassin myöntämistä matkustusasiakirjattomille. Näin Suomi saisi tarvitsemaansa työvoimaa, joka on jo oppinut suomalaisen yhteiskunnan tavoille ja osaa kieltä.

Suunnan kääntäminen vaatii poliittista tahtoa ja ihmisoikeuksien todesta ottamista.

Viranomaiset pitävät yllä pakolaisuutta tuottavista maista maatietoa, jonka perusteella punnitaan mahdollisen palauttamisen riskit. Monet konfliktipesäkkeet on luokiteltu riittävän turvallisiksi, näin on esimerkiksi Afganistanin kohdalla. Viranomais- ja politiikkakielessä puhutaan edelleen laittomasti maassa oleskelevista ja paperittomia kohdellaan sen mukaisesti. Suunnan kääntäminen vaatii poliittista tahtoa ja ihmisoikeuksien todesta ottamista. Voimassa olevat lait antavat mahdollisuuden tehdä myös inhimillisempiä päätöksiä, jos poliittista ja hallinnollista tahtoa löytyy.

Ulla Siirto, asiantuntija, Kirkkohallitus. Piirroskuvien copyright: Sininauhasäätiö