Kirkon viestinnän raju murros

Seurakuntien toiminnassa viestinnän merkitys on jatkuvasti kasvanut viime vuosikymmeninäa. Samaan aikaan yhteiskunnassa on ollut käynnissä valtava murros, jossa digitalisaatio, kirkon aseman heikkeneminen ja moniarvoistuminen saattoivat kirkon uuteen tilanteeseen. Pääkaupunkiseudulla kirkon asema valtaväestön tavoittavana kansankirkkona ei ole enää selviö, kun kirkkoon kuuluu vain noin puolet väestöstä.

Asiakkuuden aika kirkossa

Omaehtoisuus ja asiakkuusajattelu haastaa kirkon, joka on perinteisesti määritellyt jäsentensä roolin. Millaiset mahdollisuudet yhteisöllisyyden puolesta puhujalla on yksilöllisyyden aikana?

Auttajan vallankäytön paha ja hyvä

Diakoniatyössä valtaan liittyvät kysymykset ovat läsnä niin työn luonteessa ja rakenteissa kuin suhteessa avuntarvitsijoihin. Miten vallankäyttö näyttäytyy työntekijän ja diakoniassa asioineen näkökulmasta? Entä miten voidaan tukea kohdatun ihmisen valtautumista?

Diakoni ei halua paikata maaseudun katoavia peruspalveluja

Harvaan asutulla maaseudulla diakonin työajasta iso osa kuluu kotikäynneillä. Yksinäisyyden torjumisessa tarvitaan silloin luotettava auto ja puoli päivää aikaa. Teollisuuspaikkakunnalla diakoni auttaa maahanmuuttajia pääsemään osaksi yhteisöä. Yhteinen toive on, että saisi tulevaisuudessakin keskittyä siihen, minkä osaa parhaiten.

Diacorin kaupalla haetaan diakoniaan varmempaa tulovirtaa

Suomalaisen terveysalan myllerrys toi esiin keskiviikkona (23.11.2016) julkaistun suunnitelman diakoniataustaisen Diacorin fuusiosta lähinnä kansainvälisten sijoittajien omistamaan Terveystaloon. Diacorin pääomistaja on Helsingin Diakonissalaitos (HDL), siis yleishyödyllinen säätiö, jonka tarkoituksena on edistää diakoniaa osittain terveysliiketoiminnasta saaduilla rahoilla.

Piispa Kallialan visio: diakonian uusi rooli vanhuspalvelun organisoijana

Diakonialla on edessään raju muutos. Viime vuosien aikana on jo totuttu siihen, että diakonian erityisenä kenttänä ovat työttömät, velkaantuneet ja ruokaa tarvitsevat. Piispa Kaarlo Kalliala latasi kuitenkin rajun haasteen seurakunnille ja erityisesti diakoniatyölle: räjähdysmäisesti kasvavan vanhuusväestön tarpeisiin kaivataan monia sellaisia palveluita, joihin juuri seurakuntadiakonialla on erinomaiset mahdollisuudet.