Armo, oikeudenmukaisuus ja arjen politiikka
Olipa kerran kuningas joka Jumalan armosta hallitsi yksinvaltiaana maataan kaukana, kaukana täältä. Kuninkaalla oli ahkeria alamaisia, jotka viljelivät, kasvattivat, paimensivat ja tuottivat monenlaista hyvää. Vaan kuningas tottui helppoon elämäänsä, laiskistui ja kävi aina vain mukavuudenhaluisemmaksi. Kuninkaan vaatimukset kävivät kohtuuttomiksi. Hän nosti jatkuvasti veroja ja käytti varat kansansa hyvinvoinnin sijaan omiin …
Vaalien alla lähes kaikki kiinnittivät huomionsa puolueisiin ja niiden lupauksiin ja keskittyivät valitsemaan oman puolensa. Ilmastoasiat olivat pinnalla, mutta väärällä tavalla. Hienoa oli huomata ihmisten tietoisuus ongelmasta, mutta ratkaisu on vielä kaukana.
Kuka Raamatun hahmoista voisi tänään olla Suomen kirkon poliittinen, ekologinen ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja? Kuka ylipäätään edes haluaisi olla idoli maailmassa, jossa ydinaseista ei puhuta pelotteena vaan avoimesti puhutaan jopa niiden käytöstä?
Lentäminen merkitsi vielä vähän aikaa sitten kiinnostusta maailmaa kohtaan. Nyt kiinnostus maailman tilasta vaatii lentopuritanismia. Jos kiusaus nousta ilmaan on ylitsepääsemätön, katumusharjoituksetkin ovat käden ulottuvilla.
Kesän 2018 jälkeen olemme viimein, näin toivon, yhteisönä ja yhteiskuntana avanneet silmämme. Luomakunnan haavat ovat haavoja Kristuksen ruumiissa. Luomakunnan haavat, ne, jotka ihminen on siihen iskenyt, eivät jätä enää rauhaan.
Maapallolla etenevä elinympäristöjen ja yhteisöjen tuhoutuminen on oire syvemmästä kriisistä. Vanhan testamentin tekstien näkökulmasta kyse on ideologisesta, eettisestä ja hengellisestä kriisistä.
IPCC jätti viikolla raporttinsa ilmaston lämpenemisestä. Sinänsä raportin ei pitänyt enää olla uutinen kenellekään. Jää nähtäväksi, pysyykö uutinen pääuutisena vai hätkähdyttääkö ensi viikolla jo enemmän se, kenen poikaystävän Veera vie Love Islandilla.
