Kellari leikkipaikkana

Yhteiskuntarakenteiden kadotessa pakolaisiksi joutuneet lapset aidataan, saarretaan, ympäröidään vierailla ihmisillä. Monien vapaaehtoisten mielestä muuttuviin olosuhteisiin tarvitaan lääke- ja ruokajakelun lisäksi leikkiä.

Pääkirjoitus: Kirkon perhekäsitys on laaja

Kirkon Aamenesta Öylättiin sanastosta (evl.fi/sanasto) ei löydy selitystä sille, mikä luterilaisessa kirkossa tekee perheestä perheen. Esimerkiksi perhemessu ja perheneuvontatyö sanastossa kyllä selitetään. Onkohan tämä niin itsestään selvää, että määrittelylle ei ole nähty tarvetta? Vai kertooko tämä siitä, että kirkossa ei ole tarpeellista lukita perheen määritelmää?

Keitä ovat arjensankarit?

Viimeinen leivänkannikka lojuu leipälaatikossa. Vanhempi ei ole se turvallinen aikuinen, jonka syliin voi juosta, kun pelottaa. Nälkä kipristää pientä vatsaa, mutta vanhempi ei herää, vaikka mitä yrittäisi. Tätäkin on arki lapsen silmin.

Hyvä ja paha kaupunki

Lapsuuteni vahva kaupunkikokemus oli kesäisen asfaltin huumaava tuoksu. Helsingin serkkujen luona katuvalot ja yömyöhäinen ratikan kiskojen kirskunta pitivät pienemmän kaupungin pojan hereillä. Aika ajoin joku pelastaja-auto ajoi ikkunan alta pillit soiden ja huoneen kattoon heijastuivat vilkkuvat siniset valot.

En näe rakenteita, vain ihmisiä – Juhani Rekola ja yhteiskunta

Juhani Rekola kirjoitti usein teemoista, joilla on selkeä yhteiskunnallinen ulottuvuus: vähäosaiset ja hyljeksityt ihmiset sekä pahuus ja kärsimys. Tästä huolimatta Rekola ei kuitenkaan juuri ottanut suoraa kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Tässä artikkelin nostan esiin niitä piirteitä, mitä Rekolan kirjoituksilla on yhteiskunnallisesta näkökulmasta ja pohdin mitä annettavaa Juhani Rekolalla on nykyiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Uskontojen merkitys korostuu EU:n jakolinjoissa

EU:n jäsenmaiden on kautta historian ollut vaikea löytää yhteistä säveltä integraatioprojektin suuntaviivoista. Etelä-Euroopassa liittovaltiolliselle unionille on usein ollut vahvempaa tukea kuin Britanniassa tai Pohjoismaissa, joissa valtiosuvereniteetin rooli on vahva. Tämä ja monet muut EU:n kehittämiseen liittyvät periaatteelliset näkemyserot palautuvat hieman yllättäen jakolinjoihin kristinuskon kulttuuriperinnössä.

Piispa kehottaa kirkkoa suuntautumaan ulospäin

Piispa Kaisamari Hintikan mukaan elämme murroskautta, joka houkuttelee kääntymään sisäänpäin ja hakemaan yksinkertaisia ratkaisuja. Parasta kuitenkin olisi, ettei kirkko keskittyisi oman etunsa ajamiseen, vaan etsisi uusia mahdollisuuksia rakkautena vaikuttavalle uskolle.

Joosefin poliittinen tarina

Kuka Raamatun hahmoista voisi tänään olla Suomen kirkon poliittinen, ekologinen ja turvallisuuspoliittinen neuvonantaja? Kuka ylipäätään edes haluaisi olla idoli maailmassa, jossa ydinaseista ei puhuta pelotteena vaan avoimesti puhutaan jopa niiden käytöstä?