Uhkakuvilla mässäilyn sijaan kannattaa ajatella tekoälyn mahdollisuuksia, sanoo tekoälyn etiikkaa tutkiva professori Jaana Hallamaa.
Ensin ajan ja paikan rajat mursi kirjoitustaidon tuottama informaatiovallankumous. Kirjapaino moninkertaisti savitauluun kirjoittamisen mahdollisuudet. Sitten tieto alkoi kulkea sähkösanomana, radioaalloilla, kuvana, digitaalisena. Nyt pidämme itsestään selvinä kaupan bonusjärjestelmiä, verkkopankkeja, sähköistä tiedonhakua tai navigaattorien taitoa kertoa ajoreitin ruuhkat.
Tekoälysovellukset moninkertaistavat datan käsittelyn tarkkuuden ja nopeuden. Niiden älykkyys on kuitenkin vain niiden rakentajien älykkyyttä. Chattibotti on opetettu ihmisten kysymysten avulla tietämään, mitä ihmiset useimmiten haluavat tietää. Lastausrobotti on opetettu tunnistamaan tarvittava tila.
– Parhaimmillaan tekoäly on kärsivällinen kartanlukija, joka ei moiti virheistä vaan neuvoo ystävällisesti ja laskee reitin uudelleen. Mieti, miten vastaava sovellus opettajana jaksaisi kannustaa ja kärsivällisesti toistaa, Jaana Hallamaa sanoo.
– Sovelluksen asenne on sen tekijän käsikirjoittama. Askelmittari voi kehua pientäkin suoritusta tai muistuttaa, miten paljon vähemmän olen kävellyt kuin edellisellä viikolla.
Keskittyvä valta
– Tekoälyssä hyvä ja paha kietoutuvat toisiinsa. Näköpuhelin on hieno keksintö, mutta se johtaa myös oikeiden kohtaamisten vähenemiseen. Tinderissä kaikki tuntuu olevan saatavilla, mutta parinvalinta ei muutu yhtään helpommaksi.
Trollaaminen, grooming, nettimanipulaatiot, huijaaminen ja rikollisuus ovat saavutetun hyvän vastapuoli. Mutta väärinkäytökset eivät johdu välineestä. Vaikka varastokirjanpitoa tekisi nuolenpääkirjoituksella, voi senkin väärentää. Ja kirjapainotaidolla voi tuottaa myös anaalihuumoria, Jaana Hallamaa muistuttaa.
Pelottavat visiot eivät johdu tekoälystä. Pelottavaa on keskittyminen.
Sovellusten kehittyminen tarkoittaa tietenkin myös sitä, että asiakaspalvelu vähenee. Ja sitä, että se, jolla ei ole älylaitteita tai kykyä käyttää niitä, jää ulkopuolelle. Koko ajan vaaditaan uudenlaisia taitoja. Koko ajan tarvitaan uudenlaisia laitteita.
Laskevien koneiden demonisointi kääntää kuitenkin katseen oikeista ongelmista, Jaana Hallamaa sanoo. Tekoäly ujuttautuu ohjaamaan valintojamme ilman, että tunnistamme sitä.
– Pelottavat visiot eivät johdu tekoälystä. Pelottavaa on keskittyminen. Isot jätit kahmivat sovellukset itselleen ja vaativat monipoliasemaa. Käyttäjistä tulee niistä riippuvaisia ja demokraattinen päätöksenteko on niiden edessä voimaton.
Tekoäly edellyttää vahvaa kuluttajaliikettä ja suurta läpinäkyvyyttä.
– Ilmaiselta näyttävän palvelun hintana suostumme itse tuotteiksi, joista dataa kerätään ja myydään eteenpäin. Sovellukset yhdistävät tietoja, manipuloivat ja tunnistavat meissä olevan heikon kohdan. Siihen ne suuntaavat vaikutuksensa niin hienovaraisesti, että luulemme itse päättävämme, mitä ostamme tai ajattelemme.
Hyvä lähimmäinen
Tekoäly paljastaa traagisia puutoksia: Kelan ystävällisesti tervehtivää chattibottia käytetään eniten juhannuksensa ja tapaninpäivänä. Mutta se pelastaa myös ihmishenkiä.
– Kuka voisi vastustaa pelastusrobottia, joka voi mennä tuleen tai kaasuun? Tai kirurgista robottia, joka osaa erityistä tarkkuutta vaativan leikkauksen? Ja onhan ihmeellistä, että suoratoistopalveluissa tieto saadaan pakatuksi niin tiiviiksi, että sen voi lähettää valokuitua pitkin jokaiseen talouteen. Tai miten hakukoneet löytävät saatavilla olevan tiedon, Hallamaa luettelee.
Terveydenhuollossa tekoäly voi oppia lukemaan hiljaisia signaaleja, joita ihminen ei vielä tunnista.
– Kolme terveyskeskuskäyntiä, kuollut omainen ja maksuhäiriömerkintä saattavat olla ennusteita sille, että kolmen vuoden kuluttua ihminen on jo paljon huonommassa jamassa. Tekoäly pystyy erilaisia indikaattoreita laskemalla osoittamaan, että kun tämä ja tämä yhdistyvät, siitä seuraa tätä.
Yhdistäjä vai erottaja
Ihmissuhdeongelmainen voi haaveilla seksirobotista tai ihannekumppanista, jonka saa lepertelemään. Mutta onko ihmissuhteessa tärkeintä omien toiveiden toteutuminen vai inhimillinen roso ja ristiriita? Onko hyvä mutta persoonaton hoiva aina parempi kuin se, missä eletään koko tunteiden kirjo?
– Tekoäly on apuväline. Mutta muita apuvälineitämme enemmän se muokkaa sosiaalisia suhteitamme ja tapaamme toimia tai olla olemassa. Polttomoottorikäyttöinen auto on vain kulkuneuvo, mutta miten paljon se on sadassa vuodessa muuttanut maailmaa. Ja se on kuitenkin vain auto, Jaana Hallamaa vertaa.
Tekoäly on apuväline. Mutta muita apuvälineitämme enemmän se muokkaa sosiaalisia suhteitamme ja tapaamme toimia tai olla olemassa.
Kirkolle tekoäly tarjoaa perinteisesti enkeleille kuuluneita kykyjä tunnistaa tarpeita ja kuljettaa viestejä. Mutta mitä tekoäly tekee yhteydelle? Ketkä se päästää sisään ja ketkä jättää ulkopuolelle? Millaiseksi se muovaa sen, mitä kirkko erityisesti haluaa rakentaa? Käytetäänkö sitä tiedon jakamiseen vai ihmisten välisen yhteyden rakentamiseen?
Sovellukset eivät putoa taivaasta, ne tehdään. Hallamaa muistuttaa, että kirkolla on valta valita.
Sosiaalietiikan professori Jaana Hallamaa on tekoälyn etiikkaa tutkivan ETAIROS-hankkeen varajohtaja ja on sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) puheenjohtaja.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.