tekoäly_malkavaara
20.5.2021 / Artikkeli

Tekoälyn etiikka on ihmisen etiikkaa

Julkaistu Kategoriat ArtikkeliAvainsanat
Jaa:

Jos algoritmi vakoilee, houkuttelee kuluttamaan tai ymmärtää ajatuksia, se tekee niin, koska algoritmin kirjoittaja on siten tahtonut.

Muinaisen kreikkalaisen myytin mukaan Prometheus suututti ylijumala Zeuksen luomalla ensin ihmisen ja varastamalla sitten jumalien Olympos-vuorelta tulen ihmisten käyttöön. Rangaistukseksi ja kostoksi tästä Zeus lähetti maan päälle jumalten katkeran lahjan, Pandoran. Hänelle jumalat opettivat hyödyllisiä taitoja ja tarjosivat monien lahjojen joukossa lippaan, jonka avaaminen merkitsi vitsauksien ja pahuuden leviämistä maailmaan.

Käynnissä on jatkuva eettinen keskustelu siitä, ovatko uusi teknologia, robotit, automaatio ja tekoäly huomispäivän uusi Pandoran lipas. Esimerkiksi geeniteknologiaa sovelletaan eettisistä syistä kapeammin kuin mikä olisi teknologisesti mahdollista. Jarruttaja on inhimillinen eettinen harkinta, mitä kutsutaan myös omaksitunnoksi tai moraalitajuksi. Jossakin on raja, joka arvioidaan riskirajaksi, mutta kukaan ei tiedä, missä se on ja miten se määritellään.

Kun elämä muuttuu

Tekoälyn kehitys on synnyttänyt pelon, että koneiden uusi sukupolvi kykenisi syrjäyttämään ihmisen, koska kone kykenee ajattelemaan itse. Tekoälyyn liittyviä kysymyksiä on tehty jo kauan. Tunnetuin tekoälyn filosofisten ja psykologisten edellytysten kriitikko 1960-luvulta lähtien oli amerikkalainen Hubert L. Dreyfus.

Pelkoa ovat lietsoneet myös vaikkapa englantilainen fyysikko ja kosmologi Stephen Hawking, Microsoft-ohjelmistoyhtiön perustaja ja pitkäaikainen johtaja Bill Gates ja PayPalin, SpaceX:n ja Tesla-autojen kehittäjä Elon Musk.

Pelottavasti maailman tulevaisuutta tekoälyn suhteen ennusti israelilainen historioitsija ja menestyskirjailija Yuval Noah Harari, jonka mukaan ihmisen lopulta korvaa tekoäly, joka voi tehdä kaiken mitä mekin – ja enemmän.

Tekoälystä ja digitaalisesta teknologiasta on julkaistu viime vuosina paljon. Jonkun mielestä digitalisaatio ja tekoäly eivät tuota mitään hyvää vaan pikemmin tuhoavat kaiken arvokkaan. Toinen kertoo, miten moninaisin tavoin internet ja sosiaalinen media ovat muuttaneet elämämme. Joku tietää, mitä automaation yleistyessä työelämässä tulee tapahtumaan. Jonkun mielestä tekoäly on suuri mahdollisuus, eikä se tuhoa työpaikkoja vaan antaa pikemmin yhteiskunnille uusia supervoimia. Joku näkee tekoälyn keskeiseksi välineeksi kestävän rauhan luomisessa.

Todellisuudessa koneet ovat vain osaavia ja pystyviä; ne kykenevät seuraamaan sääntöjä. Algoritmi on aina ihmisen tekemä.

Suomalaisista filosofeista Maija-Riitta Ollila on julkaissut kirjan Tekoälyn etiikkaa (2019), Ilkka Niiniluoto Tekniikan filosofian (2020) ja Panu Raatikainen on koonnut toimittajana artikkelikokoelman Tekoäly, ihminen ja yhteiskunta – Filosofisia näkökulmia (2021). Kysyntää tekoälyn etiikan pohdinnalle riittää.

Sosiaalisen median voima

Avoin viestintäympäristö oli 2000-luvun alun yhteiskunnallisen keskustelun toiveikas suuri idea. Barack Obama voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit uudenlaisella ruohonjuuritason kampanjalla, joka hyödynsi laajamittaisesti sosiaalista mediaa. Vuosien 2010 ja 2011 arabikevääksi kutsutut kansannousut Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä virittivät sosiaaliseen mediaan liittyvää toivoa. Tärkeässä roolissa uusi teknologia ja sosiaalinen media olivat myös Ukrainassa vuonna 2014, kun kansanliikkeet kaatoivat hallituksen. Espanjalainen sosiologi Manuel Castells oli jo hahmotellut verkostoyhteiskunnan filosofian, ja näytti oikeasti siltä, että mennään sitä kohti.

Uuden teknologian ongelmalliset ominaispiirteet tulivat toteen, kun Britannian EU-kansanäänestys ja Yhdysvaltain presidentinvaalit vuonna 2016 muuttivat käsityksen sosiaalisen median voimasta. Ne eivät olleet väline vain demokratiaan, avoimeen tiedonvälitykseen ja oikeaan tietoon, vaan myös ihmisten todellisuuksien eriytymiseen toisistaan, manipulaatioon, trollaukseen, väärien tietojen levittämiseen ja totuuden jälkeiseen aikaan.

Perinteiset tiedotusvälineet, jotka ovat toimineet tiedon portinvartijoina ja laadun takaajina, ovat heikentyneet. Ne joutuvat toimimaan internetissä ja turvautumaan klikkiotsikoihin, mikä tarkoittaa, että lehtiä luetaan yhä valikoivammin ja että lukijaa ohjaa jonkun laatima algoritmi.

Median alustoja ohjaavat algoritmit eivät ole arvoneutraaleja. Niillä valikoidaan käyttäjille sisältöä, joka saa heidät viipymään alustalla mahdollisimman pitkään. Samalla tietysti maksimoidaan maksettujen sisältöjen ja mainosten näkyvyyttä.

Koneet eivät ymmärrä, mutta ne oppivat

Tekoälykeskustelussa on samoja sävyjä kuin ilmastoahdistuksesta, ilmastonmuutoksesta tai vaikkapa Amazonin alueen tahallisista ja tahattomista metsäpaloista käytävissä keskusteluissa. Kaivataan polttoaineeksi alarmismia, vaikuttavaa draamaa, pelottavia asioita, hätätilan tuntua ja muitakin suuria tunteita. Tosiasioihin perustuvaa asiallista keskustelua on vähemmän.

Aikaisemmin vain tieteisromaaneista ja scifi-elokuvista tutut ilmiöt ovat totta ja nykypäivää. Tietokoneet pystyvät toimintaan, jonka on ajateltu vaativan ihmisälyä ja jotka kykenevät itsenäisesti mukauttamaan toimintaansa datan perusteella. Kone siis oikeasti oppii datasta. Tekoäly voittaa ihmisaivot laskemisessa, suurten tietomäärien analysoinnissa ja varastoinnissa sekä erilaisten kaavojen ja sääntöjen hahmottamisessa. Myös sellaiset käyttöliittymät, jossa ihmismieli ja tietokone oikeasti kommunikoivat toistensa kanssa, ovat jo nyt todellisuutta.

Tietokoneet eivät kuitenkaan ymmärrä, mitä ne tekevät, vaan tarvitaan aina algoritmia, koneelle kirjoitettua toimintaohjetta. Todellisuudessa koneet ovat vain osaavia ja pystyviä; ne kykenevät seuraamaan sääntöjä. Algoritmi on aina ihmisen tekemä. Jos algoritmi vakoilee, houkuttelee kuluttamaan tai ymmärtää ajatuksia, se tekee niin, koska algoritmin kirjoittaja on niin tahtonut.

Tekoälyn etiikka on inhimillistä etiikkaa, koska tekoälyä sisältävät robotit ja muut laitteet ovat koneita, ihmisten suunnittelemia ja tekemiä. Suurin kysymys liittyy siihen, voiko koneoppiminen ylittää rajan, voiko tietokoneista tulla tietoisia ja oikeasti ihmisiä älykkäämpiä.

Tekoälyä seuraa sosioekonomisia uhkia, jotka liittyvät taloudellisten hyötyjen jakautumiseen yhteiskunnassa. Alhaisen palkkatason, osaamisen ja koulutuksen työpaikat ovat alttiita häviämään automaation edistyessä.

Nykyinen tekoäly määritellään kapeaksi. Vielä ei ole varmuutta, saavutetaanko vahvaa tekoälyä, jolla olisi ihmisen kaltainen ymmärrys ja tietoisuus, joiden avulla se pystyisi tekemään itsenäisiä päätöksiä. Tekoälyn perusidea keksittiin jo 1950-luvulla, mutta viime vuosien läpimurron takana on tekoälylle annetun datan huima kasvu. Sen takia tekoäly vaikuttaa jo työelämässämme ja arjessamme välittömästi. Kukaan ei tiedä, milloin tapahtuu seuraava harppaus ja millainen se on.

Työelämän murros haastaa uuteen

Tekoälyn uskotaan edistävän innovaatioita ja taloudellista kasvua. Tekoälyä seuraa kuitenkin sosioekonomisia uhkia, jotka liittyvät taloudellisten hyötyjen jakautumiseen yhteiskunnassa.

Alhaisen palkkatason, osaamisen ja koulutuksen työpaikat ovat alttiita häviämään automaation edistyessä. Sosiaalisuutta, abstraktia ajattelua ja luovuutta, samoin kuin kaoottiset ja nopeaa reagointikykyä vaativat tehtävät säilyvät parhaiten.

Valtava huoli syntyy siitä, mitä ihmisille tapahtuu, jos paljon työtehtäviä katoaa. Rakenteelliset muutokset taloudessa tarkoittavat myös, että työntekijöiden taidot eivät välttämättä enää vastaa markkinoiden tarpeita. Työmarkkinat jakautuisivat entistä vahvemmin häviäjiin ja voittajiin.

Tekoälyn tulemisen yhä laajempaan käyttöön on ennakoitu merkitsevän laajaa Engelsin paussia. Sana tarkoittaa Karl Marxin työtoverin Friedrich Engelsin mukaan nimettyä aikaa, kun palkat eivät reaalisesti kasva, vaikka tuotannon arvo ja kokonaistalous kasvavat. Sellainen tilanne merkitsee yhteiskunnalle vakavia eettisiä ja yhteiskuntarauhaan liittyviä ongelmia.

Puhe Engelsin paussista voi olla turhaa pelottelua ja dramatisointia. Työpaikkojen väheneminen tekoälyn aikaansaaman mullistuksen myötä ei ole varmaa. Ihmiset ovat aina olleet taitavia keksimään uusia tarpeita ja niihin liittyviä työtehtäviä. Vanhat elinkeinot ovat korvautuneet uusilla. Varallisuuden keskittyminen harvojen käsiin on todennäköistä. Työpaikkojen katoaminen ja varallisuuserot ovat huolestuttavia, sillä ne iskevät pahiten huono-osaisimpiin.

Koottu data voi kostautua

Tekoälyn yksi suuri eettinen haaste on sen valtava energiankulutus. Tekoäly on energiasyöppö. Sen saavutukset perustuvat uudenlaiseen tietokoneiden ohjelmointiin, jossa ohjelmat oppivat miljoonien tai miljardien yritysten jälkeen, miten niille annetut ongelmat voidaan ratkaista. Jokainen koneen laskutoimitus vaatii sähköä ja energiaa, ja uusi koneoppimisen menetelmä edellyttää moninkertaisen määrän laskutoimituksia perinteiseen ohjelmointiin verrattuna.

Joidenkin arvioiden mukaan tekoäly tulee jo lähivuosina kuluttamaan kymmenesosan maailman sähköstä. Tekoäly kiihdyttää siis myös ilmastonmuutosta.

Parhaat tekoälymallit vaativat miljoonia kertoja enemmän energiaa kuin perinteinen tietojenkäsittely. Hyvin harvoilla on varaa pysytellä kehityksen eturintamassa.

Joidenkin arvioiden mukaan tekoäly tulee jo lähivuosina kuluttamaan kymmenesosan maailman sähköstä. Tekoäly kiihdyttää siis myös ilmastonmuutosta.

Digitalisaatiossa ei ole kysymys vain aineettoman tuotannon kasvusta. Arvioidaan, että suorituskykyisimpien tekoälysovellusten energiankulutus kaksinkertaistuu noin kolmen tai neljän kuukauden välein.

Uudenlaiset pulmat liittyvät myös datan keräämiseen ja käsittelyyn. Koneellinen datan kerääminen ja käsittely luovat mahdollisuuden koota ja käyttää mitä tahansa tarjolla olevaa dataa. Ihmisiä koskeva data tarjoaa pohjan kaupallisille ansaintamahdollisuuksille. Arkisesta elämästä jäävät jäljet, kuten kaupassakäynti tai netin selailu, ovat harvojen mielestä taloudellisesti hyödynnettävää raaka-ainetta. Huolettomuus voi kostautua, koska tekoälyohjelmilla ajatteluun ja toimintaan voidaan vaikuttaa ja käyttää koneellisesti kerättyä dataa tulevaisuudessa aikojen kuluttua.

Kohti hyvää ja ekologista kestävää lopputulosta

Tekoäly edellyttää paljon valvontaa ja pelisääntöjä. Koko ajan kehitetään myös tekoälyn arvioinnin yhteisiä lähtökohtia.

Vastuullisuuden vaatimus on itsestään selvä, mutta tarvitaan paljon tarkempia sopimuksia, kenellä on vastuu algoritmien päätöksistä, haittavaikutuksista ja vahinkotilanteista. Moraalisen toiminnan keskeinen piirre on vastuun tunnistaminen.

Koska tekoäly on ihmisen luomus, ihmiset ovat vastuussa tekoälystä ja siitä, että tekoälyä kehitetään toteuttamaan hyviä tavoitteita.

Tekoälyn etiikkaa varten on hahmoteltu lukuisia periaatelistauksia ja säännöstöjä, jotka ovat lopulta lähinnä kehotuksia noudattaa keskeisiä yleisesti hyväksyttyjä arvoja. Sovellettaviksi ohjeiksi ne ovat yleensä liian yleisiä ja abstrakteja.

Koska tekoäly on ihmisen luomus, ihmiset ovat vastuussa tekoälystä ja siitä, että tekoälyä kehitetään toteuttamaan hyviä tavoitteita sekä ihmisten hyvää ja ekologista kestävyyttä palvelevaa lopputulosta.

tekoäly_malkavaara

Yhteiskunnan moraalinen arvopohja perustuu kaikille kuuluvaan ihmisarvolle, perusoikeuksille ja ihmisten keskinäisriippuvuuteen pohjautuvalla ajatukselle: hyvässä yhteiskunnassa hyvä elämä kuuluu kaikille, ja jokaisen elämä vaikuttaa jokaisen toisen elämään.

Kirjoittaja on Diakonia-ammattikorkeakoulun yliopettaja ja Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti. (Kuva Kaisa Raittila.)

Kuva Alexander Sinn / Unsplash.

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Maansuola Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: