Miehet vieraantuvat silotellusta moralistikirkosta ja perustavat omia piirejään. Vievätkö kaltaiseni feministikristityt naiset heiltä vallan, vai onko meillä vielä toivoa mahtua samaan kirkkoon?
Tuoreessa Kirkko ja kaupungin jutussa (20.11.2019) kerrotaan Malmin seurakunnan miesten piiristä ja mieslähtöisyydestä kirkossa. Kirkkoherra Heikki Arikka kokee, ettei kirkon ”siloteltu” puhetapa tavoita miehiä. Tämän lisäksi hän viittaa miehiä vieraannuttavana tekijänä ”moralistiseen ilmapiiriin” ja identiteettipolitiikkaan, jossa keskitytään yksilön etiikkaan, sukupuoleen ja ruokavalioon. Hän ei henkilöi, ketkä puhuvat miesten ohi ja moralisoivat. Yksi mahdollinen tulkinta on, että minun kaltaiseni naiset ja sukupuolivähemmistöt. Olen seurakunnassa keskimääräistä aktiivisempi nuori nainen, sekä enimmäkseen kasviksia syövä ja eettisesti virittynyt feministi.
Kuitenkin kaipaan seurakunnalta yllättävän samoja asioita kuin mitä Malmin miestyössä toteutetaan. Vaikeiden elämänkysymysten jakamista, saunomista, nikkarointia. Jeesus-juttujen raaputtamista, muttei liikaa. Ennen kaikkea toivon, että saisin olla osa jotain suurempaa ponnistelua niin maallisessa kuin hengellisessä mielessä. Tiedän jo, kuinka kestämätön elämäntapani on ja kuinka voisin olla parempi ihminen. Toivon, että kirkossa tarjottaisiin yksilökeskeisen moraalisaarnan sijaan konkreettista ihmisen osan jakamista ja ihmistä suurempaa armoa.
Minulle kirkon yhteisöllinen ja ei-moralistinen olemus tarkoittaa rankkaakin taakkojen jakamista, jossa on parhaimmillaan syvällinen hengellisyys ja ilo mukana. Miesten piireistä voisi versota mieslähtöistä monikulttuurisuustyötä tai tukea eronneille. Haluaisin kuulla messussa maallikkomiehen ei-siloteltua rukousta tai saarnaa. Sukupuolierityiselle seurakuntaelämälle on oma paikkansa. Silti toivon, että yhden ryhmän rehelliset tarpeet herättelisivät koko seurakuntaa.
Kirkko voisi olla harvinainen yhteisö, jossa etsitään ihmisten pienimpiä yhteisiä nimittäjiä. Tämä haastaa kaikkia identiteettejä. Minä en voi typistää cis-miehiä vain sediksi tai etuoikeutetuiksi uhriutujiksi. Yhtä lailla toivon, ettei miesten kuunteleminen tarkoita sukupuolivähemmistöjen redusoimista miehistä erilliseksi identiteettipolitiikaksi.
Linkki Kirkko ja kaupungin juttuun:
Tiia Orpana on viittä vaille TM Religion, Conflict and Dialogue -maisteriohjelmasta.