äänestyslippu

Usko demokratiaan koetuksella

Pohjoismainen yhteiskuntamalli on ollut kuin hengitysilmaa: siihen reagoi vasta, kun se vähenee. Tutkijan mukaan politiikan maineen pelastaminen voisi alkaa käytöstavoista.

Joskus vaikuttaa siltä, että politiikka on poissa muodista. Ilmassa on epävarmuutta siitä, onko perinteisellä politiikalla mahdollisuuksia vaikuttaa tulevaisuuteen. Uhkakuvia ja globaaleja muutoksia arvellaan joskus politiikalle liian suuriksi haasteiksi.

Poliittisen historian dosentti, ajatushautomo Magman tutkija Mikko Majander on huolissaan uskosta edustukselliseen demokratiaan. Hänestä sitä uhkaa yleistynyt puhe politiikan alasajosta. Itseään toteuttava ennuste heikentää suomalaisen yhteiskunnan perustaa.

Käsitystä ihmisten poliittisen kiinnostuksen vähenemisestä vaalitaan sitkeästi. Tutkimusten mukaan esimerkiksi nuorten kiinnostus on kuitenkin pikemminkin kasvussa. Perinteisten vaikutuskeinojen rinnalle ovat nousseet myös suora toiminta, sosiaalinen media, kansalaisaloitteet ja järjestöt.

Mikko Majanderin mielestä yleistynyt puhe politiikan alasajosta uhkaa uskoa
edustukselliseen demokratiaan. (Kuva Max Majander)

Politiikan mainekriisi

Majanderin mukaan esimerkiksi äänestysaktiivisuus on vastoin yleistä käsitystä tosiasiassa pysynyt melko tasaisena 30 vuotta.

– Toimivat poliittiset instituutiot ja kansalaisten luottamus niihin ovat demokratian selkäranka. Nyt on syntynyt mielikuvia siitä, että on parempia vaihtoehtoja, Majander sanoo.

Hänestä aktiivinen kansalaisyhteiskunta on hyvä suunta, mutta esimerkiksi kansalaisaloitteet eivät voi korvata sitkeää eduskuntatyöskentelyä. Suoran toiminnan ideat ovat tuoneet ilmapiiriin eloa, mutta kun niitä tarjotaan vaihtoehdoksi perinteiselle vaikuttamiselle, tehdään hallaa demokratialle.

– Poliittista järjestelmää ei voi korvata nopealla toiminnalla. Ja toisaalta, kun käsillä on jokin suurempi kriisi, vaikkapa Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutukset, meillä ei ole kuin valtio, jonka puoleen kääntyä.

Pohjoismaista yhteiskuntaa on testattu, ja se on pärjännyt hyvin.

– Mallimme on pystynyt luomaan yhteiskunnallista eheyttä. Ehyt yhteiskunta taas on osoittautunut taloudelliseksi menestystekijäksi. Epävarmassa maailmassa sillä, jos jollain, pitäisi olla edellytykset auttaa meitä selviytymään, Majander sanoo.

Edustuksellisen demokratian huonosta maineesta ovat vastuussa myös poliitikot itse. Majanderin mielestä esimerkiksi kansanedustajien tulisi kohdella toisiaan arvostavasti. Huomiotaloudessa kohut, riidat ja tunteet myyvät.

Poliitikkojen pitäisi ymmärtää toisensa kilpailijoiksi, muttei vastustajiksi, saati vihollisiksi.

– Pohjoismaisen demokratian yhtenä mittarina voitaisiin pitää sitä, miten oppositiota kohdellaan. Poliitikkojen kesken pitäisi olla vastakkaista näkemystä edustavien keskinäistä arvostusta. Esimerkiksi kyselytunnilla hyökkäily on kovaa, kun media on paikalla, hän toteaa.

Poliitikkojen pitäisi ymmärtää toisensa kilpailijoiksi, muttei vastustajiksi, saati vihollisiksi.

– Jos energia menee toisten kampittamiseen, nakerretaan uskottavuutta. Ellei itse arvosta instituutiota, sen työtä ja politiikkaa yleensä, miten kansalaiset voisivat sitä arvostaa?

Puolueet tarjosivat roolia suuressa kertomuksessa

Edustuksellisen demokratian vanhat instituutiot, eduskuntavaalit puolueineen ovat menettäneet luottamusta. Yksittäiset kysymykset ja persoonat ovat nousseet pääosaan. 1900-luvulle jäi usko kansanliikepuolueisiin, joihin miltei synnyttiin.

– Pitkään puolueisiin sosiaalistuttiin jo lapsuudessa. Ne tarjosivat suuren kertomuksen itsestä yhteiskunnassa, päämäärän ja vision, jota kohti mennään. Ihmiset eivät enää kiinnity lainkaan näin suuriin kertomuksiin, Majander pohtii.

Äänestäjistä on tullut osallisten sijaan puolueiden asiakkaita, jotka haluavat helposti palauttaa tuotteen. Edustuksellinen demokratia vaatii kärsivällisyyttä.

– 1990-luvun laman keskustelussa Suomessa sanottiin ensimmäisen kerran ääneen, ettei voi pitää annettuna, että lapset saavat paremman elintason kuin vanhempansa. Sitä ennen oli elänyt käsitys, että meistä on kaikista tulossa vaurastuvaa keskiluokkaa.

Populismi kasvaa pelosta

Jonkin aikaa kuviteltiin, että konservatiivi–liberaali-jako tulee korvaamaan oikeisto–vasemmisto-erottelun, mutta näin ei käynyt.

– 2000-luvulla esimerkiksi etnisyyteen, sukupuoleen ja seksuaalisuuteen, myös uskonnolliseen identiteettiin liittyvät kysymykset korvaavat vanhan luokkajaon yhteisöön kuulumisen tarpeen kannalta, hän pohtii.

Kieli on koventunut. Globaalien uhkien edessä on syntynyt perinteistä demokratiaa horjuttava populistinen aalto. Majander uskoo, että sen käyttövoimana on pelko. Kansallispopulismiksi Majanderin kutsuma liike lähtee näennäisesti uhatun kansallisen kulttuurin puolustamisesta.

– Helposti unohtuu, että juuri nationalismi on erittäin ylikansallinen aate. Vahva kansallisvaltio oli 1900-luvulla Suomessa voittaneen hyvinvointimallin keskeisin väline. Ajateltiin, että se myös pystyy jakamaan hyvää koko maailmaan.

Majanderin mukaan populismi elää identiteettipolitiikan aikana myös sukupuolimurroksesta.

– Nykyajan populismissa gender-ulottuvuus on olennainen. Kärjistäen voisi sanoa, että valkoinen lihaa syövä heteromies on menettämässä aikaisemman asemansa. Siihen on liittynyt itsellisyys ja arvostus. On huikeaa, miten naisten koulutus ja asema työmarkkinoilla on parantunut. Se ja maahanmuutto ovat yhdessä aiheuttaneet vähän sellaista kysymystä, että olemmeko me enää isäntiä omalla maallamme. Miehen asema ei ole enää itsestäänselvä ja annettu.

Politiikka ei voi lunastaa ihmisten kunnioitusta muulla kuin kunnioituksen arvoisella työskentelyllä.

Turvahakuinen populismi on ollut nousussa idässä ja lännessä. Siihen kuuluu myös kunnioittavan käytöksen ja väittelytaitojen hylkääminen politiikassa.

– Populististinen tapa tehdä politiikkaa on levinnyt laajalle. Esiin pääsee se, joka huutaa lujimmin. Politiikka ei kuitenkaan voi lunastaa ihmisten kunnioitusta muulla kuin kunnioituksen arvoisella työskentelyllä, hän uskoo.

– Politiikan vaikeus tällä hetkellä on kuitenkin siinä, että poliittiset liikkeet ja toimijat ovat jääneet jälkeen globalisoituneen maailman ja talouden kysymyksissä.

Miten hyvää jaetaan globaalisti?

Majander on huolissaan siitä, miten tulevaisuudessa resursseja jaetaan. Hänestä historia osoittaa, että tuotannon kehityksen suuret loikat hyödyttävät usein vain pientä joukkoa.

– Digitalisaatio, tekoäly ja koko neljännen teollisen vallankumouksen kerman kerääminen mietityttää minua. Poliittiset järjestelmät ovat jäljessä siitä, miten tuottavuuden hyvä jaettaisiin.

– Tulevaisuuden tuotantotaloudellisessa maailmassa tulee olemaan entistä vaikeampi kerätä hyvää, joka voidaan jakaa yhteisesti. Niillä henkisillä resursseilla, jotka meillä on, meillä pitäisi kuitenkin olla mahdollisuudet selvitä.

Majanderista yksi esimerkki rakenteellisista resursseistamme on julkinen päivähoito, joka mahdollistaa tasa-arvokehityksen.

Kuva: Markus Spiske / Unsplash

Vain politiikka pystyy vaikuttamaan ympäristöön

Tulevaisuuden suurimpia kysymyksiä on ympäristön selviytyminen. Nuoret osaavat tutkia ostosten tuotanto-olosuhteita ja kierrättää. Laajassa mittakaavassa ympäristön tulevaisuus on kuitenkin perinteisen politiikan käsissä.

– Valistus ei ole turhaa. Uskon markkinatalouden mekanismeihin, mutta suuret kysymykset, kuten energiantuotanto, eivät ole kulutuskysymyksiä.

– Maapallon kohtalonkysymykset on mahdotonta jättää yksilöiden valintojen varaan, vaikka ihmiset olisivat kuinka valveutuneita. Tarvitaan tuhansia päätöksiä ja niiden vaikutusten arvioimista, Mikko Majander painottaa.

Salla Ranta on vapaa toimittaja.

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Kytkin Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: