Yle:n kolumnisti Inka Mero kertoi tuoreessa kirjoituksessaan ”Maijaksi” kutsumastaan älykkäästä pilvipalvelusta, jolle hän on ulkoistanut kalenterinsa hoidon ja tapaamisten sopimisen:
”Tulevaisuudessa kun Maija on älykkäämpi, voin todennäköisesti jutella Maijalle kännykkäni kautta autolla ajellessani lapsia harrastuksiin. Maija ymmärtää ja hoitaa tehtäviäni, auttaa minua yhtiöni markkinointitoimenpiteissä ja huolehtii asiakasraportoinnista puolestani. Työmatkastani tulee työaikaa. Toisaalta ehdin olla lasteni kanssa enemmän, enkä välttämättä tarvitse robottiautokyytiä viemään heitä harrastuksiinsa.”
Euroopan Unionin hankkimien asiantuntija-arvioiden mukaan ”Maijan” kaltaisten älypalveluiden ja robottien tulisi tulevaisuudessa maksaa veroa tekemästään työstä. Millaiseen maailmaan teknologinen kehitys on meidät viemässä, ja onko muutos ennennäkemätön?
Teollinen vallankumous
Niin sanottu ”teollinen vallankumous” on ollut yksi merkittävimmistä ihmiskuntaa ja ennen muuta länsimaisia yhteiskuntia mullistaneista historian ajanjaksoista. Joidenkin mukaan se on ollut merkittävin sitten siirtymän metsästyskulttuurista maanviljelykseen. Erona on kuitenkin se, että siinä missä maanviljelyn kehittyminen ja leviäminen vaati tuhansia vuosia, teollinen vallankumous on tapahtunut parissa vuosisadassa.
Nimestään huolimatta teollinen vallankumous ei kosketa vain tuotantoa tai työelämää, vaan kyse on laaja-alaisesta tiedettä ja teknologiaa, talouselämää, yhteiskuntarakenteita, politiikkaa, aatevirtauksia ja ihmisten sosiaalisia suhteita perustavalla tavalla mullistaneesta kehityskulusta.
Muutoksen on katsottu käynnistyneen 1700-luvun lopun Britanniasta, josta se levisi Manner-Eurooppaan sekä Pohjois-Amerikkaan. Kehruukoneiden kaltaiset teknologiset innovaatiot mahdollistivat käsityötä nopeamman tuotannon ja tarjosivat työtä maaseutujen kasvavalle väestölle. Tämä johti sisäiseen muuttoliikkeeseen ja kaupunkien kasvuun.
Teollisen vallankumouksen toinen vaihe on ajoitettu Britanniassa vuosiin 1840–1870, jolloin höyrykoneen kehittäminen paitsi tehosti huomattavalla tavalla teollisuustuotantoa myös johti uudenlaisten kulkuvälineiden kuten höyrylaivojen ja rautatieverkoston syntyyn. Yhdysvalloissa vastaava kehitys pääsi täyteen vauhtiinsa sisällissodan jälkeen 1860-luvun lopulla, ja varsin nopeasti Yhdysvallat ohitti Britannian ja Manner-Euroopan suurmaat ja nousi maailman johtavimmaksi teollisuusvaltioksi.
Muutoksen mittakaava tulee ymmärrettäväksi tarkasteltaessa Yhdysvaltain kehitystä 1860-luvulta vuosisadan lopulle. Sisällissodan päättyessä Yhdysvallat oli, kasvustaan huolimatta, yhä pitkälti sama maa, jollaiseksi se oli syntynyt seitsemän vuosikymmentä aiemmin: brittiläistaustainen, protestanttinen maatalousyhteiskunta, joka oli vahvasti riippuvainen ulkomaankaupasta. Kolme vuosikymmentä myöhemmin se oli voimakkaasti kaupungistunut koko mantereen kattava teollisuusmaa, joka oli tuotannollisesti pitkälti omavarainen. Samaan aikaan maan väestö oli kasvanut liki 40 miljoonalla ja muuttunut etnisesti, kielellisesti ja uskonnollisesti monikulttuuriseksi.
Ratkaisevassa roolissa oli rautatieverkosto, joka tarjosi työvoimaa, mahdollisti raaka-aineiden, teollisuustuotteiden ja ihmisten liikkuvuuden, synnytti uusia, kasvavia kaupunkeja ja yhdisti alueita toisiinsa. Nopeasti kasvanut teollisuus tarvitsi yhä enemmän rautaa, terästä, hiiltä ja muita raaka-aineita, mikä johti kaivosteollisuuden kasvuun. Valtava työvoiman tarve imi Yhdysvaltoihin kymmeniä miljoonia siirtolaisia Euroopasta ja Kaukoidästä.
Teollisen vallankumouksen toinen aalto merkitsi samanaikaisesti sekä elintason yleistä nousua että tuloerojen valtavaa kasvua
Siirtolaisväestö oli halpatyövoimaa, joka korvasi nopeasti tehtaissa aiemmin työskennelleet puritaaniperheiden tyttäret ja ajoi orjuudesta vapautetun mustan väestön yhä kauemmas amerikkalaisen yhteiskunnan laitamille. Valtaosa siirtolaisista pakkautui kasvavien suurkaupunkien slummeihin, joissa syntyi uusia yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ongelmia.
Teollisen vallankumouksen toinen aalto merkitsi samanaikaisesti sekä elintason yleistä nousua että tuloerojen valtavaa kasvua. Yhteiskuntien vauraus lisääntyi huomattavasti, mutta kasvu peitti taakseen kaksi täysin erilaista todellisuutta: kurjuudessa miltei ilman oikeuksia eläneen köyhälistön ja teollistumista yksityisellä pääomalla rahoittaneen superrikkaiden teollisuusjohtajien harvalukuisen joukon.
Nopeat yhteiskunnalliset muutokset synnyttivät myös uusia poliittisia aatteita, joiden turvin yritettiin löytää vastauksia ongelmiin sekä joko synnyttää uutta vaurautta tai jakaa sitä uudella tavalla. Niin sosialismi ja kommunismi kuin kapitalismikin olivat teollisen vallankumouksen aatteellisia lapsia.
Kilpailu demokratiasta ja vallasta
Kolmantena teollistumisen aaltona on venäläisen Nikolai Kondratievin tulkinnan mukaan pidetty sähköistymisen ja kemikaaliteollisuuden nousuvaihetta 1800-luvun lopulta 1930-luvun alkuun. Tuota kautta varjostivat kuitenkin niin ensimmäinen maailmansota kuin 1920-luvun lopun pörssiromahdus. Aikakaudella tapahtuneen sähköistymisen merkitystä ihmiskunnalle ei kuitenkaan voi olla korostamatta.
Neljäs aalto oli toisen maailmansodan jälkeen kiihtynyt ja 1970-luvun alussa päättynyt autoistumisen ja öljyteollisuuden kausi. Ajanjakso on ollut erityisen merkittävä Yhdysvalloissa, sillä se oli myös amerikkalaisen identiteetin ja suurvalta-aseman rakennuskautta. Globaalisti kausi merkitsi ihmisten liikkuvuuden kasvua paitsi autojen yleistymisen myös lentoliikenteen synnyn myötä.
Globaali öljykriisi päätti 1970-luvun alussa petrokemian aikakauden, ja sitä seurasi digitaalisen teknologian nousu reilu vuosikymmen myöhemmin. Tämän teollistumisen viidennen aikakauden on arvioitu päättyvän käynnissä olevan vuosikymmenen lopulla.
Talouden aaltoliikkeessä tapahtunutta kolmea viimeistä merkittävää käännettä on mahdollista tarkastella myös toisesta näkökulmasta. 1900-luvun merkittävimpiin yhdysvaltalaisiin vasemmistoälyköihin lukeutuva Noam Chomsky on useissa puheenvuoroissaan pyrkinyt korostamaan talouden ja demokratiakehityksen suhdetta toisiinsa, erityisesti Yhdysvaltain historiassa mutta myös globaalisti.
Chomskyn mukaan Yhdysvaltain demokraattinen järjestelmä luotiin alusta saakka sellaiseksi, että se pyrkii suojaamaan omistavan luokan asemaa, ensin maanomistusta ja myöhemmin pääomaa. Yksi Yhdysvaltain historian punaisista langoista on muodostunut yrityksistä purkaa tai vahvistaa tätä asetelmaa. 1900-luvulla nämä kamppailut ovat heijastuneet voimakkaasti myös muualle maailmaan.
Teollistumisen aikakauden varhaisvaiheissa amerikkalainen työväestö oli vahvasti tietoinen yhteiskunnan luokkajaosta. He katsoivat, että työläisten asema eroaa orjuudesta lähinnä vain siinä, että se on tilapäistä. Omistavan luokan etujen mukaista oli kitkeä tuollaiset ajatukset ihmisistä ja siten torjua vastaava työväestön nousu, kuin mitä muutamissa Euroopan maissa oli tapahtumassa.
Ratkaisuna ryhdyttiin 1920-luvulta alkaen kehittämään PR- ja mainosaloja, joiden tietoisena tavoitteena oli luoda kuluttajia. Ensimmäisen maailmansodan kaltaiset kriisit olivat osoittaneet, että voima oli huono keino massojen hallitsemiseen, joten hallinta pyrittiin toteuttamaan kontrolloimalla asenteita ja uskomuksia. Mainosten avulla kuluttamisesta pyrittiin luomaan ihailtava elämäntapa, jolloin uusia tuotteita hankittaisiin silloinkin, kun niitä ei tarvita. Samalla pystyttäisiin ohjaamaan ihmisiä pinnallisiin asioihin, jotta he eivät häiritsisi taloudellista ja poliittista päätöksentekoa. Pohjimmiltaan mainosalassa on Chomskyn mukaan kyse vallan ja varallisuuden keskittämisestä rikkaan vähemmistön haltuun, ja tässä on kiistatta onnistuttu.
Ensin kulutuksen kasvuun ja sitä kautta tuottavuuden nousuun pyrittiin nostamalla ihmisten elintasoa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa Fordin autotehtaat korottivat huomattavalla tavalla työntekijöiden palkkoja, jotta he ostaisivat tehtaansa tuotteita ja loisivat siten uusia työpaikkoja. Yleinen elintaso nousi 1950- ja 1960-lukujen ajan voimakkaasti niin Yhdysvalloissa kuin Länsi-Euroopassa, ja vaurautta ohjattiin korkean verotuksen avulla muun muassa koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Keskiluokkaisen kulutuskyvyn saavutettuaan työväenliike lakkasi tavoittelemasta tuotantovälineiden hallintaa, mikä käytännössä rajoitti heidän autonomiaansa.
Vaikka elintaso kohosi, valta ja varallisuus olivat epätasaisesti jakautuneet ja vähemmistöjen oikeudet olivat rajalliset. 1960-lukua on pidetty merkittävänä taitekohtana naisten, rodullisten vähemmistöjen ja köyhien oikeuksien kannalta, mutta samaan aikaan kyse oli myös lähihistorian merkittävimmästä demokratisoitumisen vuosikymmenestä. Kansa vaati muutosta, kieltäytyi antamasta periksi ja lopulta sai haluamansa.
Radikaalin 1960-luvun seurauksena tapahtunut kansanvallan kasvu herätti omistavassa luokassa voimakasta pelkoa. Yritysmaailma oli demokratisoitumiskehityksen myötä menettämässä valta-asemaansa, joten se ryhtyi suojaamaan intressejään varallisuuttaan hyödyntämällä. Työväestön järjestäytymistä oli toki pyritty Yhdysvalloissa rajoittamaan aiemminkin, mutta 1970-alussa käynnistynyt vastareaktio oli aiempaa suunnitelmallisempi, laajempi ja voimakkaampi. Taloudellisen eliitin ajamat lainsäädännön muutokset mahdollistivat sen, että yritykset saattoivat käyttää rajattomia määriä rahaa vaalikampanjoihin, mikä Noam Chomskyn mukaan synnytti demokratian kannalta tuhoisan kehän. Mittavan vaalirahoituksen ja tehokkaiden PR-koneistojen avulla valtaan saatiin taloudelliselle eliitille myötämielisiä johtajia. Nämä puolestaan nimittivät tuomareita ja säätivät lakeja, jotka suosivat eliittiä. Amerikkalainen poliittinen päätöksenteko oli tullut riippuvaiseksi rahasta.
Samaan aikaan muuttui myös Yhdysvaltain veropolitiikka. Rikkaiden verotuksen voimakasta alentamista perusteltiin – Chomskyn mukaan virheellisesti – sillä, että se lisäisi investointeja ja työpaikkoja. Aiemmin vastaavaan tavoitteeseen oli onnistuneesti päästy vaurastuttamalla työväestöä ja kasvattamalla keskiluokkaa. Enää työväestön ei ollut välttämätöntä olla kulutuskykyistä, sillä globalisaation myötä tuotteet oli mahdollista myydä hyvin toimeentuleville ja rikkaille eri puolilla maailmaa. Mikäli työväestö vaati liian korkeita palkkoja, tuotanto oli mahdollista siirtää halvempiin maihin. Lisäksi Yhdysvalloissa Ronald Reaganin ja Bushien valtakausilla yritykset saivat oikeuden tukahduttaa työtaisteluita miltei rajattomin valtuuksin. Maasta katosivat niin ammattiliittojen valta kuin työväestön luokkatietoisuus.
Tuorein teollistumisen aalto, digitalisaation aikakausi, on tietotekniikan, matkapuhelinten ja internetin myötä entisestään supistanut maapalloa ja nopeuttanut globalisaatiota. Tehdastuotannon siirtäminen globaaliin etelään on tehnyt ”kehitysmaista” ”kehittyviä maita”, mikä tarkoittaa teollisen vallankumouksen levittäytymistä. Tuotannon lomassa leviävät myös läntinen yhteiskuntamalli ja kulttuuri hyvine ja huonoine puolineen
Matkapuhelinten, sosiaalisen median ja globalisaation syvempiä vaikutuksia yhteiskuntiin ja ihmisten sosiaalisiin suhteisiin on vaikea vielä kokonaisuudessaan arvioida, mutta tuoreimman teollisen vallankumouksen aallon aikaan saamat muutokset ovat epäilemättä yhtä perustavanlaatuisia kuin ensimmäistenkin. Vieläkin vaikeampaa on arvioida tulevaa.
Digitaalikaudesta älyteknologiaan
Useiden tulevaisuustutkijoiden mukaan olemme niin teknologisesti kuin kulttuurisestikin uuden vaiheen edessä. Puhutaan älykkään teknologian kaudesta, jota uskotaan leimaavan tekoälyn kehitys, ihmistyövoiman osittainen tai laajamittainen korvautuminen roboteilla sekä kestävään kehityksen panostaminen.
Olemme jo nyt tilanteessa, jossa tavaroiden myymisestä ollaan siirtymässä palveluiden myymiseen, ja valmistettavat tuotteet ovat vain osa myytäviä palveluita. Emme tulevaisuudessa esimerkiksi välttämättä osta lainkaan autoja, vaan ostamme liikkumiseen liittyvän palvelun, jonka osana voimme tarpeen tullen käyttää yhtä lailla autoa kuin julkista liikennettä.
Kaikessa tavaran tuotannossa kierrätettävyys on otettava suunnittelun perustaksi viimeistään siinä vaiheessa, kun joko kysyntä ihmisten valveutuneisuuden vuoksi ohjaa siihen tai lainsäädäntö niin pakottaa. Koska teknologian ja yhteiskunnallisen kehityksen aallot kulkevat eri puolilla maailmaa eri tahtiin, myös muutokset tapahtuvat vaiheittain.
Jos tehdastuotannon siirtäminen länsimaista globaaliin etelään on johtanut teollisen vallankumouksen etenemiseen kehittyvissä maissa ja työttömyyden lisääntymiseen länsimaissa, robotisoitumisen seuraukset voivat olla vieläkin mittavampia. Esimerkiksi teollisuuden työpaikat eivät tällöin vähenisi voimakkaasti vain länsimaissa vaan myös kehittyvissä maissa, mikä tuottaisi ongelmia kaikkialla. Lisäksi liikenteen automatisoitumisen ja 3D-tulostuksen kehittymisen odotetaan vievän työpaikkoja kuljetuksen ja varastoinnin sekä kaupan aloilta. Rohkeimmissa arvioissa puhutaan työpaikkojen katoamisesta myös palvelualoilta ja jopa koulutussektorilta ja terveydenhuollosta.
Kaikki aiemmat teollisen vallankumouksen aallot ovat merkinneet useiden omana aikanaan tärkeiden työalojen katoamista, mutta samaan aikaan ne ovat tuoneet uudenlaista työtä ja valtavasti uusia työpaikkoja.
Kaikki aiemmat teollisen vallankumouksen aallot ovat merkinneet useiden omana aikanaan tärkeiden työalojen katoamista, mutta samaan aikaan ne ovat tuoneet uudenlaista työtä ja valtavasti uusia työpaikkoja. Tämä on mahdollista myös tulevalla älyteknologian kaudella, mutta ihmistyövoiman korvautuminen roboteilla voi tehdä aikakaudesta perustavalla tavalla erilaisen ja merkitä työn laajamittaista katoamista.
Vaikeimmin ennakoitavaa on tekoälyn kehitys. Koneiden laskentatehot kasvavat jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla. Joidenkin ennusteiden mukaan parin vuosikymmenen päästä on mahdotonta erottaa koneiden puhetta ja ajattelua ihmisestä.
Pitkään haaveiltu mahdollisuus ennustaa luotettavasti ihmisjoukkojen käyttäytymistä saattaa olla jo nyt todellisuutta. Brittiläisen The Guardian -lehden laajassa artikkelissa arvioitiin teknologiamiljardööri Robert Mercerin hyödyntäneen menestyksekkäästi tekoälyä Donald Trumpin presidentinvaalikampanjassa, muun muassa sosiaalisen median ohjailussa. Mikäli hurjalta kuulostava väite pitää paikkansa, tekoälyä voidaan hyödyntää paitsi ihmisten käyttäytymisen ennakointiin myös sen ohjaamiseen.
Kuten aiempinakin teollisen vallankumouksen aikakausina myös tulevaisuudessa teknologian saavutuksia voidaan käyttää paitsi elintason kohottamiseen ja elämänlaadun parantamiseen myös vallan keskittämiseen ja elämän tuhoamiseen, vieläpä tehokkaammin kuin koskaan ennen. Siksi moraalin merkitys on tekoälyn hyödyntämisessä yhtä merkittävää kuin esimerkiksi ydinenergian kohdalla.
Ihminen muutoksen keskellä
Reilut 200 vuotta jatkunut teollinen vallankumous on astumassa uuteen vaiheeseen. Professori Juha Siltala on muistuttanut, että vaikka kansallisvaltiota on runsaasti kritisoitu nationalismin aiheuttamien kriisien ja maailmansotien vuoksi, kansallisvaltiot ovat myös lisänneet yhteenkuuluvuutta, suojelleet kansalaisia ja rakentaneet demokratiaa ja hyvinvointiyhteiskuntaa. Kansallisvaltioiden merkityksen heikkeneminen ja yksilöiden ”vapautuminen” kaikista siteistä ja velvollisuuksista ovat johtaneet ihmisten yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien heikkenemiseen. Tämä on merkittävä asia tiedostaa mittavan muutoksen edessä.
Länsimaiset ihmiset ovat tänä päivänä vapaampia kuin todennäköisesti koskaan aiemmin, mutta samaan aikaan voimme vaikuttaa omaan asemaamme kenties yhtä vähän kuin teollisen vallankumouksen alussa. Kysymys ei ole pelkästään siitä, kuinka paljon pystyisimme vaikuttamaan, vaan ennen muuta siitä, kuinka paljon osaamme tai edes haluamme sitä. Tähän Chomsky on toistuvasti viitannut puhumalla mainosteollisuuden luomista ja ohjailemista kuluttajista.
Teolliset yhteiskunnat ovat eronneet varhaisemmista maatalousyhteiskunnista siinä, että valtaosa kansalaisista on elättänyt itsensä ja perheensä myymällä aikaansa ja työpanostaan työnantajalle. Työn ja pääoman välisen tasapainon heilahtelut ovat sanelleet sen, kumpi osapuoli on saanut määritellä tämän vaihtokaupan ehdoista. Yhtä kaikki, työn merkitys toimeentulon, yhteiskunnallisen aseman ja identiteetin kannalta on ollut keskeinen. Mikäli ennustukset työn laajamittaisesta katoamisesta pitävät paikkansa, tuleva kausi saattaa muuttaa tämän lähtökohdan perustavalla tavalla, ainakin länsimaissa.
Merkille pantavaa on, että valtaosa katoavaksi arvioitujen alojen työntekijöistä on matalasti koulutettuja miehiä. Tämä nostaa esiin kysymyksen, millaisia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja psykologisia seurauksia tuhansien ja tuhansien, Euroopan ja Yhdysvaltain mittakaavassa miljoonien, miesten pitkäkestoisella työttömyydellä olisi.
Merkille pantavaa on, että valtaosa katoavaksi arvioitujen alojen työntekijöistä on matalasti koulutettuja miehiä. Tämä nostaa esiin kysymyksen, millaisia yhteiskunnallisia, sosiaalisia ja psykologisia seurauksia tuhansien ja tuhansien, Euroopan ja Yhdysvaltain mittakaavassa miljoonien, miesten pitkäkestoisella työttömyydellä olisi.
Suomen kannalta kysymyksen tekee erityisen polttavaksi se, että Kirkon tutkimuskeskuksen tuoreiden tutkimusten mukaan huomattava osa suomalaisista pitää työtä erityisenä kutsumustehtävänä; työllä on merkitystä myös ihmisen identiteetille ja itsekunnioitukselle, jotka ovat vaarassa särkyä.
Näiden kolmen samanaikaisen kehityskulun – vapaa-ajan huomattavan lisääntymisen, identiteetin ja merkityksellisyyden särkymisen sekä vaikutusmahdollisuuksien katoamisen – yhteisvaikutus näyttää erittäin huolestuttavalta. Siksi ei riitä, että tulevaisuuden teollisuustuotantoa ja robotisoitumista suunniteltaessa mietitään tehokkuutta tai kestävää kehitystä, jotka nekin ovat eittämättä elintärkeitä. On myös mietittävä, mistä voitaisiin löytää uusia työntekemisen muotoja ja ennen kaikkea mielekästä ja sisältöä antavaa sekä yhteiskunnan kannalta rakentavaa tekemistä korvaamaan menetettyä työtä. Tarjoavatko kansalaispalkka ja kansalaisjärjestötoiminta vastauksia toimeentulon ja ajankäytön ongelmaan, vai onko ratkaisuja etsittävä muualta?
Se, että ihmisen tekemä työ kenties korvautuu koneiden tekemällä työllä, voisi lisätä hyvinvointia ja vapauttaa resursseja moneen ihmiskunnan kehityksen ja selviytymisen kannalta tärkeään tehtävään, mikäli ihmistä ei prosessin aikana unohdeta.
Lähteet ja kirjallisuus
Brogan, Hugh (2001). The Penguin History of the USA. London: Penguin Books.
Cadwalladr, Carole (2017). Robert Mercer: the big data billionaire waging war on mainstream media. – The Guardian 26.2.2017. <https://www.theguardian.com/politics/2017/feb/26/robert-mercer-breitbart-war-on-media-steve-bannon-donald-trump-nigel-farage>. Katsottu 26.4.2017.
Mero, Inka (2017). Kuka maksaa Maija-robotin verot? – Yle Uutiset 27.4.2017. <http://yle.fi/uutiset/3-9548303>. Katsottu 28.4.2017.
Noam Chomsky: ”Requiem for the American Dream” (2015). Documentary film directed by Kelly Nyks & Peter D. Hutchison & Jared P. Scott. Naked City Films & PF Pictures.
Osallistuva luterilaisuus. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2012-2015: Tutkimus kirkosta ja suomalaisista. Toim. K. Ketola et al. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 125. Tampere: KTK.
Siltala, Juha (2004). Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Helsinki: Otava.
Vehviläinen, Pekko (2016). Suomalaismiesten suurin ammattiryhmä katoaa 10 vuodessa – työllisyystavoitteen tulisi olla 50 prosenttia. – Helsingin Sanomat 18.4.2016 <http://www.hs.fi/ura/art-2000002896868.html>. Katsottu 27.4.2017.
Wilenius, Markku (2015). Tulevaisuuskirja. Metodi seuraavan aikakauden ymmärtämiseen. Helsinki: Otava.