’Sukupuoli’ sanana viittaa kaksijakoisuuteen – ja kahdesta puolikkaasta tulee kokonainen. Toiseen luomiskertomukseen pohjautuen rakennetaankin usein traditionaalista kristillistä sukupuoliajattelua. On mies ja miehen kylkiluusta luotu nainen.
Luomiskertomukseen pohjautuen kristillisessä perinteessä ajatellaan miehen ja naisen yhdessä muodostavan eheän kokonaisuuden Jumalan edessä. Toinen luomiskertomus myös rakentaa miehen ja naisen kategoriaa. Miehen kylkiluusta luodun naisen olemassaolo on miehestä riippuvaista. Nainen saa merkityksen miehen kautta.
Ymmärrys sukupuolesta on lisääntynyt. Samalla ristiriita sukupuolen perinteisen hahmotuksen ja tutkimukseen pohjautuvan laajemman, sukupuolten moneutta korostavan ajattelun välillä on kasvanut.
Kirkossa kipuillaan aiheen kanssa niin, että suhtautuminen ihmisen sukupuoleen ja seksuaalisuuteen on kriteerinä mitä moninaisimmissa ratkaisuissa ja päätöksissä – toki eksplisiittisesti asiaa mainitsematta.
Paikoin tunnutaan ajattelevan, että asia ratkeaa itsestään tai haipuu pois, jos siitä ei puhuta. Kirkossamme ja kirkostamme usein sanotaan, että sen seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Ilmaisulla luodaan kuvaa suvaitsevasta ja mitä moninaisemman uskon ja ajattelun kirkosta.
Toisinaan ajattelen, että ehkä ilmaisulla pikemminkin kuvataan kirkkoa, jossa vain puhutaan suvaitsevasti moniäänisyydestä. Mutta todellisuudessa ei rohjeta ottaa askelia eteenpäin ja jättää taakse sellaista ajattelua, joka on syrjivää.
Ei Raamatulla naisen päähän
Kyse on pohjimmiltaan ratkaisujen tekemisestä. Luterilainen Maailmanliitto (jonka kolmanneksi suurin jäsenkirkko Suomen evankelis-luterilainen kirkko on) hyväksyi vuonna 2013 linjauksen sukupuolten välisestä oikeudenmukaisuudesta. Linjaus ohjaa siis Suomen evankalis- luterilaisen kirkonkin toimintaa. Linjauksessa todetaan:
”Joitakin Raamatun tekstejä sekä sellaisia kirkollisia perinteitä, jotka tukevat naisten syrjäyttämistä, on syytä tulkita uudelleen siitä näkökulmasta, että kaikki ihmiset ovat Jumalan edessä tasa-arvoisia, Jumalan antama vastuu ihmiskunnalle on yhteinen ja kaikki saavat kasteen kautta uuden identiteetin.”
Raamattuun pohjautuu varsin usein naisen pappeuden kieltävä argumentaatio. Tai Raamatulla perustellaan, millainen naisen tulisi olla. Me olemme kuitenkin kirkkona sitoutuneet edistämään näiden syrjivien Raamatun käyttötapojen loppumista ja tasa-arvoa rakentavaa raamatuntulkintaa. Asiakirjassa todetaan:
”Raamatuntekstien kontekstuaalinen tulkinta, joka ottaa huomioon sukupuolinäkökulman, auttaa tekemään näkyväksi naisten ja miesten välisen epätasa-arvon nykypäivän yhteiskunnissa ja kirkoissa.
Kriittisen lukutavan avulla voidaan purkaa etuoikeuksien järjestelmää ja sortoa ylläpitäviä rakenteita. Patriarkaalinen järjestys on yksi näistä rakenteista.”
Mitä silloin edistetään, kun tehdään tasa-arvotyötä? Tasa-arvon etenemisen yksi keskeinen vaikeus on, ettei ole olemassa tasa-arvoa, jonka kaikki tunnistavat ja ymmärtävät samalla tavoin. Tasa-arvoja on monia.
Tasa-arvotyön tavoitteet hämärtyvät ja eteneminen kompastuu usein siihen, ettei ole riittävää yhteisymmärrystä siitä, millaista tasa-arvoa tavoitellaan. Tasa-arvoista onkin neuvoteltava. Ja mikä on monesti vielä mutkikkaampaa, on pystyttävä sopimaan, millaista tasa-arvoa edistetään.
Suomalaista tasa-arvokeskustelua on leimannut eräänlainen ”päiden laskeminen”. Tasa-arvolain voimaantulon (1987) jälkeen on opeteltu lain noudattamista. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa arvioitiin 1990, mikä oli riittävä määrä naisia tietyissä valtion ja kunnan toimielimissä tasa-arvolainsäädännön vähimmäismäärää ajatellen. Yksi riitti. Vaikka tasa-arvolaissa puhuttiin monikollisesti naisista ja miehistä, yksi nainen riitti edustamaan ”naisia”.
Suomalaista tasa-arvokeskustelua on leimannut eräänlainen ”päiden laskeminen”
Sittemmin tulkinta on kehittynyt, ja on päädytty kiintiömalliin, jonka mukaan vähemmistössä olevaa sukupuolta tulee olla 40 %. Lukumääräajatteluun pohjautuva tasa-arvon edistäminen on tärkeää siksi, että meidän yhteiskunnassamme vähemmistöjen tasa-arvoista asemaa ei pystytä valitettavasti muutoin tehokkaasti edistämään.
Yksi ihminen – moninainen sukupuoli
Päiden laskemisen ajattelumalli pohjaa kuitenkin varsin kategoriseen hahmotukseen sukupuolesta. On nainen ja on mies.
Sukupuoli on kuitenkin moninaisempi; sukupuolen kehitys ja sen kokeminen vaihtelee. Sukupuolen moninaisuus on osa meitä jokaista: me emme ilmennä omaa sukupuoltamme keskenämme samalla tavoin – olemme ainutkertaisia yhdistelmiä miehisenä ja naisellisena pidettyä.
Päiden laskemisen periaatteesta käsin Suomessa puhutaan paljon naisista ja johtamisesta – ja lasikatoista, jotka estävät naisten etenemisen johtaviin tehtäviin. Sama teema puhuttaa myös kirkossamme, jossa n. 75 % kirkkoherroista on miehiä. Kysymys tasa-arvotyöstä johtavien tehtävien ja sukupuolen suhteen ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen.
Tasa-arvokysymys ei ole koskaan kysymys vain sukupuolesta
Uskonnollisessa yhteisössä teologisella ajattelutavalla on suuri merkitys tehtäviin valitsemisen suhteen. Toisaalla halutaan johtavaan tehtävään niin sanottu uudistusmielinen, toisaalla perinteisestä kristinuskon tulkintaa edustava.
Jos naisen valinta tehtävään pohjautuu oletetukseen kategorisesta naisesta, joka ei tule liikauttamaan saavutettua status quota teologisen ajattelun osalta, vahvistaa hänen valintansa vain kategorisoitunutta sukupuoliajattelua.
Yhtenä tasa-arvotyön elementtinä niin meidän kirkossamme kuin koko yhteiskunnassakin tulisikin olla naisen ja miehen kategorian purkaminen. Me olemme monta. Ja siksi kirkossa tasa-arvokysymys ei ole koskaan kysymys vain sukupuolesta – siitä toisesta – vaan sukupuolten moninaisuudesta ja siihen tiiviisti kytkeytyvästä teologisesta ajattelutavasta.
Minna Rikkinen on tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden projektiasiantuntija Kirkkohallituksessa
Artikkelikuva: Tommi Toijan näyttelystä Omia Kuvia /Minna Rikkinen