punainen matto portailla
5.12.2019 / Artikkeli

Valta vallattomille ja ääni äänettömille: saarnavuorossa Elina Lehdeskoski

Saarna Artjärven kirkossa 1. adventtina 1.12.2019

Valtionpäämiehille ja muille mahtaville on tapana levittää punainen matto, jota pitkin he kävelevät. Ihmiset heittelivät vaatteitaankin maahan, kun Jeesus saapui Jerusalemiin. Hän sai kuninkaallisen vastaanoton, vaikka ratsastikin aasilla, eikä hevosella, kuten senaikaiset kuninkaat yleensä. Jeesuksen kulkue oli aika kummallinen kulkue ja rinnastui aikalaisten mielessä siihen kuinka kuningas Herodes ratsasti sotaratsullaan Kesareasta Jerusalemiin. Hän toi armeijansa pitämään järjestystä pääsiäisjuhlien ajaksi.

Jerusalemin pääsiäisjuhla oli vuoden suurin tapahtuma, johon mahdollisimman moni koko maasta halusi päästä osallistumaan. Jerusalemin kapeilla kujilla oli ihan mahdoton tungos, jossa kauppiaat kauppasivat tuotteitaan kovaäänisesti, ja kaukaa tulleet taikurit ja ihmeidentekijät esittelivät taitojaan. Väkijoukko houkutteli paikalle toki myös taskuvarkaita – ja terroristeja. Maailma oli levoton ja olot epävarmat. Jerusalemilaiset olivat huolissaan monista arjen asioista: mistä asunto ja työ, riittääkö ruoka ja miten lapset, vanhukset ja sairaat selviytyvät.

Entäpä jos Jeesus eläisikin nyt täällä Suomessa, mihin hän menisi ja millä? Ja mitä siellä tapahtuisi? Olisiko Jeesus lentänyt helikopterilla Lahden torille viikko sitten joulunavaukseen kuten joulupukki? Tai mikä muu tapahtuma voisi olla sellainen? Häntä ehkä odotettaisiin paikalle limusiinilla mutta millä hän oikeasti menisi? – Ratsastaisiko hän ehkä lainapyörällä tai ikivanhalla pappatunturilla…

Ja Jeesukselle levitettäisiin punainen matto kuin valtionpäämiehille tai jääkiekkojoukkueelle ja kansa heiluttaisi hurraten siniristilippuja. Kamerat räpsyisivät huutomyrskyn keskellä ja julkkistähdet liimautuisivat hänen kylkeensä ottamaan selfieitä. Eiköhän kyseessä olisi vuoden suurin mediatapahtuma?

Maailma on yhä levoton ja ihmiset kaipaavat rauhaa.

Ajatusleikkiä voisi jatkaa vaikka kuinka kauan, mutta mitä sitten? Maailma on muuttunut valtavasti parissa tuhannessa vuodessa – tai sitten ei oikeastaan ollenkaan. Tekniikka on toki kehittynyt, mutta ihminen ei juurikaan. Samanlaiset arjen asiat askarruttavat. Maailma on yhä levoton ja ihmiset kaipaavat rauhaa. Edelleen monia kansoja hallitaan väkivaltaisesti aivan samoin kuin Jeesuksen aikaan. Rooman valtakunta ja Herodekset pitivät järjestystä yllä kovin ottein sotilaiden avulla.

Tämä vallan teema on nyt vähän kuin jatkokertomusta viime sunnuntain eli kirkkovuoden päättävän Kristuksen kuninkuuden sunnuntain pohdintoihin. Kummassakin puhutaan Jeesuksesta kuninkaana. Millainen kuningas Jeesus on? Millaisen vastaanoton hän haluaa?

No, ei hän ainakaan ole ylpeä tai väkivallalla pakottava. Eikä hän odota, että me kumartelemme ja mielistelemme häntä. Eikä hän vaadi meiltä palvelua, vaan päinvastoin: Hän tahtoo tulla meidän luoksemme hiljaisena ja kuunnella huolemme. Hän tahtoo kulkea rinnallamme ja kantaa väsymystä ja tuskaa yhdessä meidän kanssamme. Ja toki hän tahtoo myös iloita kanssamme. Hän tahtoo antaa vallan vallattomille.

Hän tahtoo tulla luoksemme ja antaa meille rauhan. Hän antaa meille avaimet sovintoon itsemme ja läheistemme sekä Jumalan kanssa. Kaiken epävarmuuden ja epätoivon keskelle saapuu Jeesus Kristus – Rauhan ruhtinas, vanhurskas kuningas, jonka valtakunta on rauhan, rakkauden ja toivon valtakunta.

Hän ei kutsu meitä lyömään toinen toisiamme Raamatulla päähän vaan hoivaamaan haavoitettuja.

Jeesus kutsuu meitä mukaansa riemuitsevaan joukkoon, yhteiselle matkalle kulkemaan kohti tämän valtakunnan lopullista toteutumista. Hän ei käske ylläpitämään järjestystä pakolla tai uhalla kuten Herodes johti sotilaitaan. Hän ei kutsu meitä lyömään toinen toisiamme Raamatulla päähän vaan hoivaamaan haavoitettuja. Hän kunnioittaa hiljaisia ääniä eikä aseta etusijalle niitä, jotka eniten huutavat vaan ne, joiden ääntä kukaan muu ei kuule. Hän tahtoo, että oikeasti kunnioitamme eri tavoin ajattelevia emmekä pakota ketään samaan muottiin, joka on minulle tai sinulle hyvä.

Punainen matto onkin nyt levitetty sinua varten. Sinä olet se tärkeä henkilö, jota Jeesus odottaa voidakseen palvella sinua. Sinun kuninkaasi tahtoo antaa sinulle juhlailon ja riemun.

Elina Lehdeskoski, Artjärven kappeliseurakunnan kappalainen, Orimattilan seurakunta