ilmakuva pelloista
5.12.2019 / Artikkeli

Valtakunta vai valta?

Julkaistu Kategoriat Artikkeli
Jaa:

Mikä ihmeen tarve meillä on rajoittaa mielikuviamme Jumalasta ja määritellä Jumalan valtaa? Yksi tehokkaasti rajoittava tekijä on perinteinen käännös ”Jumalan valtakunta”.

Jumalan valtakunta kaikuu Jeesuksen julistuksen kertosäkeenä:

”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle.” (Mark. 1:15)

”Mihin vertaisimme Jumalan valtakuntaa?” (Mark. 4:30)

”Totisesti: tässä joukossa on muutamia, jotka eivät kohtaa kuolemaa ennen kuin näkevät, että Jumalan valtakunta on tullut voimassaan.” (Mark. 9:1)

”Sallikaa lasten tulla minun luokseni, älkää estäkö heitä. Heidän kaltaistensa on Jumalan valtakunta. Totisesti: joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, hän ei sinne pääse.” (Mark. 10:14–15)

”Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.” (Mark. 10:25)

Valtakunta kuulostaa suomeksi jotenkin sadunomaiselta: prinsessa ja puoli valtakuntaa. Valtakunnalla on rajat, siellä asuu onnellinen kansa, jota hallitsee hyvä ja oikeudenmukainen kuningas. Hän takaa rauhan – tarvittaessa sotimalla naapurivaltakuntia vastaan tai ainakin riistämällä niitä oman kansansa tarpeiden tyydyttämiseksi.

Onko Jumalan valtakunta alueellinen, paikallinen, paikallistettavissa? Se sopisi nousevan nationalismin henkeen: @valtakunta.fi, tai @kingdom.[lisää-tähän-oma-viiteryhmäsi]. Silloin valtakunta olisi kulloinkin ”täällä” eikä ”tuolla”. ”Meikäläiset” kuuluvat siihen, toisin ajattelevat rajataan ulkopuolelle.

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.” (Luuk. 17:20–21)

Sana ”valtakunta” ei kuitenkaan ole ainut mahdollinen käännös. Heprean malkût ja aramean aramean malkû tarkoittavat myös kuninkuutta ja hallitsemista – siis ei ainoastaan tiettyä rajattua aluetta (kingdom) vaan myös hallitsijan valtaa (kingship) ja hänen valtakauttaan (reign). Uuden testamentin kreikassa sanalla basileia on yhtä laaja merkityskenttä. Taivaallisen basileian voisi kääntää Jumalan valtapiiriksi, Jumalan vallaksi.

Unohdetaan siis hetkeksi se kunta, ja keskitytään pelkkään valtaan. Miltä äskeinen kohta nyt kuulostaa?

Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valta tulee, hän vastasi: ”Ei Jumalan valta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: ’Se on täällä’, tai: ’Se on tuolla.’ Katsokaa: Jumalan valta on teidän keskellänne.” Tai toinen käännös: ”teissä”. (Luuk. 17:20–21)

Vallasta voi harvemmin sanoa, että se on ”täällä” tai ”tuolla”. Valta piiloutuu, se on pieninä murusina eri puolilla – ja sitten kuitenkin yhtäkkiä jossakin keskittyneenä, yleensä hieman piilossa.

Valta on kuin ameeba. Monelta osin näkymätön ja vaikeasti hahmottuva, mutta se ulottaa lonkeronsa pitkälle.

Valta on kuin ameeba. Monelta osin näkymätön ja vaikeasti hahmottuva, mutta se ulottaa lonkeronsa pitkälle.

Valtaa on se, että asioita määritellään, rajataan, lohkotaan. Valtaa on määritellä valtakunnalle rajat. Ja niitä on Jumalan valtakunnalle vedetty milloin mitenkin. Jos Jumala joskus näyttää jättäneen oman valtansa rajat hämmentävän väljiksi, inhimillisiä rajanvetäjiä on maanpäällisissä valtakunnissa kyllä tarjoutunut pilvin pimein hänen avukseen.

Evankeliumeissa Jumalan valtakunta / valta / herruus / kuninkuus ei jää salatuksi mielentilaksi sydämen sopukoihin. Se ei ole pelkkää mielenrauhaa, se ei pyöri yksilön sielunpelastuksen ympärillä. Se ei myöskään keskity tuonpuoleiseen. Jumalan kuninkuus, Jumalan valta on lähellä (Mark. 1:15). Tässä ja nyt, konkreettisessa arkisessa todellisuudessa. Jeesus tuo sen näkyville: hän syö ja juo, puhuu ja kuuntelee, jakaa ja koskettaa, kutsuu yhteyteen. Ja hän kutsuu seuraajiaan tekemään samoin.

Jännite säilyy: jo nyt – ei vielä. Siellä, missä Jeesus kohtaa ihmisen tai ihminen lajitoverinsa tai muun luomakunnan, Jumalan valta jo vaikuttaa. Samalla se on vielä keskentekoinen.

Miltä apokalypsi näyttää nyt? Ekokatastrofilta, totuuden jälkeiseltä ajalta, loppumattomilta sodilta. Jää sulaa navoilta, mutta ei ihmisen oman navan ympäriltä.

Miltä apokalypsi näytti Raamatun syntyaikoina? Katastrofilta, joka uhkaa mutta ei ole loputon. Vallan väärinkäytön rakenteet lopulta sortuvat, Jumalalla on viimeinen sana, niin kuin hänellä oli ensimmäinenkin. Apokalypsi on crescendo kohti riitasointuja, mutta kenraalibassona kulkee toivo.

Milloin on aika korottaa ääni vallan väärinkäyttöä vastaan, milloin on aika katsoa peiliin?

Toivo muuttaa muotoaan eri aikoina. Sitten kun…

Sitten kun … päästään luvattuun maahan. Paitsi että valtakunnan sijaan koittaa valtataistelujen aika. Vallan kahvaan päässeistä alistetuista tulee alistajia.

Sitten kun … päästään Babylonian pakkosiirtolaisuudesta takaisin kotimaahan ja temppeli rakennetaan uudelleen. Paitsi etteivät susi ja karitsa vielä silloinkaan mahdu samaan valtakuntaan, vaan vallan epätasapaino säilyy. Miksi tuon epätasapainon pitikin ängetä muuttokuormaan mukaan?

Sitten kun … messias tulee ja perustaa valtakunnan. Hoosianna! Paitsi ettei perustakaan. Ristiinnaulitse! Vai perustiko sittenkin? Hän on noussut kuolleista, ei hän ole täällä.

Sitten kun … perustetaan messiaan seuraajien yhteisö, jossa kaikki vetävät yhtä köyttä. Paitsi että eivät vedä. Paitsi eri suuntiin.

Missä valta luuraa? Kuka kaappaa tulkintaetuoikeuden? Kuka käyttää valtaa minun ylitseni, ja kenen ylitse minä käytän valtaa? Milloin on aika korottaa ääni vallan väärinkäyttöä vastaan, milloin on aika katsoa peiliin? Milloin kätken oman vallankäyttöni, milloin olen liian sokea edes huomatakseni sitä itse?

Tulkoon sinun valtakuntasi. Tulkoon sinun valtasi. Myös maan päälle niin kuin taivaaseen.

Mika Aspinen

Mika Aspinen on Kirkon koulutuskeskuksen raamattuteologian kouluttaja