Vastuullinen kulinaristi tekee ruokansa hartaudella

Kaiken sen kanssa värkkääminen, mikä tulee maasta ja vedestä, on erottamaton osa Risto Nordellia. Mutta kokki tai ruokafriikki hän ei ole.

Tämä ei ole paras mahdollinen tapa aloittaa keskustelu hartaasta ruuanlaitosta intohimoisen kalastajan kanssa, mutta minusta on reilua kertoa se Ylen musiikkitoimittaja Risto Nordellille heti.

Vaikka olen sukua, jossa enot jo pieninä poikina pitivät perheen ruuassa kalastamalla ympäri vuoden, ajan virtaukset ovat muuttaneet ajatteluani. Kun Risto Nordell esittelee sosiaalisessa mediassa upeaa kalansaalistaan, olen alkanut nähdä laiturilla perattujen kalojen sijaan riviin aseteltuja ruumiita.

Risto Nordell kestää muuttuneen asenteeni hyvin. Hänellä on kokemusta tiukoistakin vegaaneista, jotka eivät vedä edes villasukkia jalkaansa. Ortodoksina Nordell kuitenkin näkee, että kaikki luotu on hyvää. Metsän eläimet ja järvien kalat ovat vastuullisuuden rajoissa ihmisen hyödynnettävissä. Kristus itsekin kalasti. Hänen oppilaansa olivat kalastajia.

– Huolissaan pitäisi olla niistä, jotka nostavat kalan ja työntävät sen muovikassiin sätkimään. Se on kiduttamista, lainvastaista. Vastuullinen kalastaja tainnuttaa ja verestää kalan heti.

Vastuullinen kalastaja ei Nordellin mukaan myöskään syö tonnikalaa eikä meritaimenta. Vastuullinen kalastaja syö roskakalaa, pasuria, lahnaa ja särkeä, koska niiden runsas kalastaminen parantaa vesistöjen tilaa. Vastuullinen kalastaja käyttää suositeltua suurisilmäisempää verkkoa, etteivät meritaimenen poikaset vahingossa jää kiinni.

Kaikki luotu on hyvää.

– Vaimoni on kasvissyöjä, mutta koska hän tietää, että kalastan hellästi, hän syö pyytämääni kalaa.

Samasta syystä minäkin olen jo laiturilla makaavia vainajia katsellessani antanut Risto Nordellille anteeksi. Olen lukenut tarpeeksi hänen kuvauksiaan kalastuksestaan ja ruuanlaitostaan. Kokemukseni ruumiista laiturilla on kuitenkin osa prosessia, joka kasvattaa minusta itsestäni vastuullista ruokailijaa.


Esi-isien vesillä

Risto Nordell tulee tavallisen pikkukaupungin pikkuporvarillisesta kodista, jossa sunnuntaisin syötiin paistia ja perunaa. Paljon tärkeämpää hänen ruokaetiikassaan ja -estetiikassaan on Kemiön saaren Västanfjärd, josta kaikki Nordell-nimiset monen polven päähän ovat kotoisin ja jossa myös Risto Nordell viettää vapaa-aikansa suvun kalavesillä ja marjamailla.

– Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä tärkeämmältä minusta tuntuu, että esi-isäni ovat viritelleet pyydyksiään samoilla vesillä. Viisikymppisenä se minulla alkoi, villasukat jalassa kotona hiihtäminen, kynttilöiden polttaminen, kiireetön ruuanlaitto.

Nordell pitää kalapäiväkirjaa. Siihen hän ei kirjaa parhaita reseptejään vaan saaliin, sijainnin ja tuulen suunnan ja nopeuden.

– Jos haluan madetta, menen tietyn kallion kupeeseen helmikuussa. Jos haluan kuhaa, hankkiudun tiettyyn syvänteeseen lokakuussa. Ajattelen toivorikkaana, että jonakin päivänä lapsenlapset löytävät päiväkirjan ja oppivat, mistä isoisä mitäkin haki.

Koska aikaa on

Sosiaalisessa mediassa Nordellin suositun Riston Valinta -ohjelman viisi tuhatta ystävää pääsee tuon tuosta seuraamaan Nordellin kiireetöntä ruuanlaittoa. Hänen joulukalaansa on laitettu sadoissa suomalaiskeittiöissä.

Illan aterian valmistelu alkaa jo aamulla, kun Nordell arvioi tuulen suuntaa, työntää veneen vesille, nostaa verkot, selvittelee ne ja perkaa saaliin. Usein hän ennen lieden ääreen käymistään kulkee vielä tutut sienipaikat, jotta saa muutaman suppilovahveron ja kantarellin kalalle kaveriksi tai marjat jälkiruokapiirakkaan.

Kalassa ja leivässä olemme kristillisen symboliikan ytimessä.

Sitten Nordell kaataa ensimmäisen lasillisen valkoviiniä ja alkaa kokoilla illallistarpeita. Elävä tuli rätisee. Nordell ei kiirehdi. Pitkätkään työvaiheet eivät vaivaa, koska aikaa on. Nordell täyttää lasin uudelleen ja jatkaa. Kun ruoka on valmiina, hän on päivän askelista, aalloista, katajaisista kallioista ja hyvästä viinistä sopivan raukea nauttiakseen hartaasti veden ja metsän antimet.

– Sitten vielä kuppi hyvää espressoa ja lasi hyvää grappaa päälle, niin kaikki on täydellistä.

Jos Västanfjärd on Nordellin ensimmäinen sielunmaisema, Rooman Trastevere on toinen.

vastuullinen kulinarismi

Gloriaa herkkutateille

Risto Nordell ei ole kiinnostunut ruuanlaitosta. Hän ei ole kokki eikä varsinkaan huippukokki.

– Mutta kulinaristi kyllä olen. Vaikka pyrin käymään joka sunnuntai kirkossa, kilvoittelu on koetuksella, jos Västanfjärdissä pukkaa sientä.

Hän on kiinnostunut kalastuksesta ja leivän leipomisesta.

– Kalassa ja leivässä olemme kristillisen symboliikan ytimessä.

Kristillinen symboliikka on vahvasti esillä myös Nordellin ohjelmissa, joissa hän on kuljeksinut luostareiden puutarhoissa ja kirkkojen holvistoissa jo 33 vuotta. Musiikkimaultaan hän tunnustautuu auliisti kapeaksi. Hän nauttii musiikin klassisena, mielellään vanhana. Ominta hänelle ovat keskiaika, renessanssi ja barokki.

– Klassisen musiikin brändi on edelleen huono. Sitä pidetään sosiaalisen yläluokan musiikkina, jota ei voi opiskelematta ymmärtää. Olen aina kapinoinut sellaista ajattelua vastaan ja yhdistänyt klassisen musiikin ihan tavalliseen elämään. Kun löydän syksyn ensimmäiset herkkutatit, sen kunniaksi pitää soittaa Bachin h-mollimessun Gloria, koska herkkutattien löytäminen on niin ylistettävä asia.

© Kirkkohallitus / Toiminnallinen osasto

Seuraa meitä: Kytkin Facebookissa     Maansuola Twitterissä

Tilaa Kirkko ja yhteiskunta -uutiskirje: