Vihreitä katumusharjoituksia matkustajille

Jaa:

Lentäminen merkitsi vielä vähän aikaa sitten kiinnostusta maailmaa kohtaan. Nyt kiinnostus maailman tilasta vaatii lentopuritanismia. Jos kiusaus nousta ilmaan on ylitsepääsemätön, katumusharjoituksetkin ovat käden ulottuvilla. 

Parasta, mitä yläilmoille voi tehdä, on pysyä mahdollisimman kaukana ja pitää jalat maassa. Niin uskovat useimmat ympäristöasiantuntijat. Vaikka lentoliikenteen aiheuttamien päästöjen on arvioitu olevan vain muutamia prosentteja kaikesta ilmakehään pääsevästä hiilidioksiidista, ongelmana on lentoliikenteen valtava kasvu. Sen arvioidaan jopa tuplaantuvan seuraavan 15-20 vuoden aikana.

Yksittäisen kuluttajan aiheuttamista päästöistä lentäminen voi sen sijaan muodostaa suurenkin osan. Autoiluun nähden lentämisellä saa aikaan valtavat määrät hiilidioksiidia nopeasti – New Yorkin lentojen päästöillä voi henkilöautolla huristella kuukausia. 

Ekoaneiden vertailu on vielä vaikeaa

Seuraavaksi parhaana vaihtoehtona kuluttajille kaupataan mahdollisuuksia hyvittää lentelynsä päästöjä. Tarjolla on  hiilidioksiidia varastoivien kasvualustojen, kuten metsien istuttamista edistäviä projekteja, osuuksia ilmastonmuutosta hidastavista hankkeista ja mahdollisuuksia ostaa lentoyhtiölle biopolttoainetta. Lentojaan on voinut moraalisesti kompensoida vasta vähän aikaa, mutta verkko pursuilee jo erilaisia omantunnon kauppoja. Niiden vertailu ja yleiskuvan saaminen palveluista on varsin vaikeaa.  

New Yorkin lentojen päästöillä voi henkilöautolla huristella kuukausia  

Lentoyhtiöt ovat halunneet helpottaa lentosyyllisyyttä luomalla ohjelmia, joiden avulla voi hyvittää lentämisestään aiheutuvia hiilidioksiidipäästöjä. Markkinoille on nopeasti tullut vaikeaselkoinen joukko erilaisia tuotteita. Yksi tapa vertailla erilaisia kompensaatioita on miettiä, onko niiden vaikutus hiilidioksiidin määrään ilmakehässä suora vai epäsuora, nopea vai pitkän tähtäimen suunnitelma.

Saasteesta tuli kauppatavaraa

2000-luvun alussa kehitellyn EU:n päästökauppajärjestelmän tavoitteena on seurata päästöjä ja vaikuttaa niiden määriin.  Ilmailuala kuuluu päästökaupan piiriin toisin kuin muu liikenne toistaiseksi. Ilmailualan tekemän sopimuksen mukaan lentoliikenteen kasvua pyritään kompensoimaan ostamalla päästöoikeuksia niiltä teollisuuden ja energiantuotannon aloilta, joissa päästöjä vähennetään konkreettisesti. Kyse on siis päästöjen kansainvälisestä tasaamisesta.

Energiavirasto hallinnoi Suomen päästökaupparekisteriä, jonne raportoidaan yhtiöiden päästöoikeudet ja niiden siirrot. Yhtiöt palauttavat edellisen vuoden päästöjään vastaavan määrän päästöoikeuksia ja käyvät niillä kauppaa. Esimerkiksi Finnairin kestävän kehityksen johtaja Kati Ihamäen mukaan yhtiö maksoi päästöistään viime vuonna 11,8 miljoonaa euroa. 

Päästöoikeuksille on markkinapaikka ja niitä ostetaan esimerkiksi valtioiden huutokaupoista. Järjestelmä on niin monimutkainen, että sen selittäminen omassa organisaatiossakin on vaikeaa”, Ihamäki toteaa. Päästökauppa koskee EU:n sisäisiä lentoja sekä kaikkia EU:n alueelta lähteviä ja sinne saapuvia koneita.

Kuluttaja voi ostaa parempaa polttoainetta koneisiin

Lentämisen hiilidioksiidipäästöihin vaikuttavat koneen ominaisuudet ja lastaus, paino ja tekniikka, välilaskut ja reitit sekä käytössä oleva polttoaine. Suoran lennon hiilipäästöt ovat välilaskulentoja pienemmät ja kevyen koneen vähäisemmät kuin raskaan, koska polttoainetta kuluu vähemmän.

Biopolttoaine, jota valmistetaan kertaalleen käytetystä rasvasta, on vielä kallista. Sen kehittely ja myynti on kuitenkin kasvanut viime vuosina. Ruotsissa on tehty ensimmäinen poliittinen ehdotus lentoliikenteen velvoitteista lisätä biopolttoaineiden käyttöä. On arvioitu, että biopolttoaineet vaikuttaisivat päästöihin myös välillisesti, sillä kalliimpi polttoaine näkyisi myös lentolipun hinnassa ja vähentäisi niiden ostamista.

Toistaiseksi lentolippuja ostaessaan ilmastoahdistunut kuluttaja voi yrittää kompensoida päästöjään monella tavalla. Finnair on tämän vuoden alusta saakka tarjonnut asiakkailleen kahta järjestelmää. Toinen on muutaman euron arvoinen tuki päästövähennyshankkeeseen Mosambikissa. Siinä käytetään Ihamäen mukaan WWF:n standardoimaa ohjelmaa, jonka tulokset ovat mahdollisimman tehokkaat ja varma.

“Halusimme valita ohjelman, jolla ei ole ainoastaan ekologisia, vaan myös sosiaalisia vaikutuksia. Ohjelmaan kuuluu pienhiukkaspäästöjen vähentäminen, joka kehittyvissä maissa on tärkeää ja tyttöjen ja naisten koulunkäyntimahdollisuuksien nostaminen.”

Toivottavasti biopolttoaineen käyttö kasvaa

Toinen, muutaman kympin vaihtoehto Finnairin sivuilla on ostaa biopolttoainetta koneisiin. Ihamäen mukaan päästövähennysvaikutus tulee siitä, että polttoaineen valmistus on ilmastoystävällisempää ja sitoo hiilidioksiidia, ei taivaalle koneen nielusta pääsevien yhdisteiden  laadusta.

“Toivottavasti biopolttoaineen käyttö kasvaa. Toistaiseksi joudumme tankkaamaan käyttämämme keitinrasvasta valmistetun aineen Kaliforniassa”, Ihamäki sanoo.

Lähetysseuran ilmastorahaston kohderyhmänä ovat seurakunnat

Suomen Lähetysseuran ilmastorahastotyössä projektina on kehittää erityisesti yhteisöjen ja yritysten mahdollisuuksia kompensoida lentopäästöjään. Ilmastorahasto lanseerataan Lähetysjuhlilla toukokuussa.

“Taustalla on muun muassa kirkon uusi ilmasto- ja energiastrategia. Toukokuuksi saamme oman työkalun, jonka kohderyhmänä ovat erityisesti seurakunnat. Ilmastotyö kuuluu profiiliimme jo sen vuoksi, että meidät tunnetaan kirkon suurimpana kansainvälisenä toimijana. Seurakunnat ovat jo kyselleet meiltä, miten voisimme vähentää omia päästöjämme”, projektipäällikko Ruusa Gawaza kertoo.

SLS:n omassa toiminnassa on arvioitu, että lentämisen osuus organisaation ilmastovaikutuksista on melko suuri. Konkreettisten päästömäärien laskeminen on kuitenkin yksittäiselle kuluttajalle yllättävän vaikeaa. Netin laskurit antavat samalle matkallekin eri tuloksen.

Uusi ilmastorahoitustuote on suunniteltu SLS:n työn visioiden mukaisesti. Idea on siinä, että lentomatkailun aiheuttamia ilmastovaikutuksia voisi korvata tukemalla hiilinielujen eli metsäisten alueiden luomista Tansaniassa ja Nepalissa. Paino on yhteisöllisyydessä. 

Ei ilmastokolonialismille

“Lähestymistapamme on vähän erilainen. Se liittyy aina ihmisoikeuksiin ja yhteisöpohjaisuuteen. Metsityshankkeissammekin tärkeintä on se, että puut istutetaan paikallisvoimin, ne palvelevat monin tavoin paikallista yhteisöä ja niiden ympärillä myös asutaan. Takapihoilla yhteisön ihmiset kasvattavat mehiläisiä ja hedelmäpuita.

Metsästä tulee heille tärkeä ja he haluavat seurata sen kehitystä ja myös tarvittaessa puolustaa sitä. Ihmiset kokevat metsän omakseen ja tietävät tarvitsevansa sitä muun muassa luonnonlääkinnässä. Kysymys on myös asennekasvatuksesta, sillä samat ihmiset ovat hakanneet polttopuiksi edellisen metsän. Kutsumme sitä ekosysteemipalveluiksi. Sama yhteisö on alkanut valmistaa ja käyttää puuta säästäviä liesiä avotulen sijaan ja istuttaa pihoilleen erikseen polttopuita.

Ilmastohanke toteutetaan paikallisten kumppaniorganisaatioiden kanssa, joiden kanssa teemme muutakin yhteistyötä ja metsityksen seuraaminen on helppoa.”

Gawazan mukaan kansainvälisistä metsityshankkeista kaikki eivät ole yhtä yhteisöllisiä. Jos esimerkiksi hiilinieluksi rakennetaan yksityisomisteinen aidattu plantaasi, jonne paikallisilla ei ole asiaa ja josta paikalliset ihmiset eivät hyödy, voidaan puhua ilmastokolonialismista. 

“Meidän vaikutuksemme on vielä pientä globaalisti, mutta etenemme periaatteittemme mukaan ja hitaasti”, hän sanoo.

Salla Ranta on teologian sekatyöläinen, toimittaja ja opettaja

.