”Yhden maailman loppu…” oli otsikkona Helsingin Sanomien koko aukeaman mittaiselle Heikki Aittokosken esseelle (13.11.2016, B1-3), joka koski Donald Trumpin vaalivoittoa. Jos ei aivan maailmanlopusta, niin vähintään aikakauden päättymisestä puhuivat monet muutkin.
Brittiläinen, sosiaalista ja taloudellista liberalismia kannattava yhteiskunnallinen aikakauslehti The Economist (12.11.2016) rinnasti Trumpin vaalivoiton 9. marraskuuta samaan päivämäärään 27 vuotta aikaisemmin, vuonna 1989, jolloin Berliinin muuri murtui. Tuota tapahtumaa tulkittiin historian päättymisenä ja liberaalin demokratian lopullisena voittona. Lehden pääkirjoituksen mukaan Trumpin vaalivoiton myötä murtuivat tällaiset illuusiot historiasta.
Vaikka gallupit toista povasivatkin, mikään täydellinen yllätys Trumpin voitto ei ollut. Merkkejä yhteiskunnallisen tyytymättömyyden lisääntymisestä on ollut ilmassa jo pitkään sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa. Monet älymystön edustajat eri puolilla maailmaa ovat viime vuosina tuoneet julki enemmän tai vähemmän synkkiä tilannekuviaan yhteiskunnasta ja sen kehityksestä. Mikko Malkavaara tarkastelee monia näistä katsausartikkelissaan (Kytkin, 9.5.2016). Vaikka artikkeli on julkaistu jo puoli vuotta sitten, sen lukeminen auttaa hahmottamaan niitä avaintekijöitä, jotka selittävät Trumpin vaalivoittoon siivittänyttä yhteiskunnallista murrosta.
Todennäköisesti merkittävin Malkavaaran esiin nostamista trendeistä on tuloerojen kasvu ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden lisääntyminen talouden globalisaation ja markkinoiden sääntelyn purkamisen seurauksena. Myös maailmanpolitiikan painopisteen muutos kylmän sodan aikaisesta kaksinapaisuudesta kohti yhä monenkeskisempää maailmaa vaikuttaa tähän talouden globalisaation dynamiikkaan. Muutosvoimien listaan voidaan lisätä ilmastonmuutos, Lähi-idän levottomuudet, pakolaisuuden lisääntyminen sekä kasvava populismi ja epäluottamus yhteiskunnallisiin instituutioihin ja päätöksentekoon.
Monet mainituista kehityskuluista ovat jo itsessään merkittäviä, mutta niillä on myös keskenään vahvistavia syy-yhteyksiä toisiinsa. Globalisaation myötävaikuttama moniulotteisen keskinäisriippuvuuden lisääntyminen on lisäksi eräs vallitsevan talouspoliittisen ajattelun sokea piste. Valtavirtaisen uusklassisen talousteorian ja sen varaan rakennettujen politiikkasuositusten ongelma piilee juuri siinä, että talous nähdään liian usein irrallisena niistä lukuisista inhimillisistä, sosiaalisista ja institutionaalisista puitteistaan, joiden varaan se viime kädessä tukeutuu.
Globalisaatio koettelee inhimillistä sopeutumiskykyä
On hätkähdyttävää, kuinka yksimielisiä ihmiset kaikkialla maailmassa ovat siitä, että modernisaation ja globalisaation tuoma muutos on liian nopeaa. Tämä käy ilmi vaikkapa Pew Global Attitudes Projectin keväällä 2007 tekemästä kyselytutkimuksesta, jossa kartoitettiin ihmisten asenteita mm. maailmankauppaan, vapaisiin markkinoihin, demokratiaan, maahanmuuttoon sekä uskontoon ja moraaliin. Kyselyyn osallistui yli 45 000 vastaajaa 47 maasta kaikista maanosista. Yhtä maata lukuunottamatta kaikissa maissa yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän perinteinen elämäntapansa on katoamassa. Malissa, Etelä-Koreassa ja Bangladeshissa yli 90 prosenttia vastaajista oli tätä mieltä. Poikkeuksen muodosti Ruotsi, jossa sielläkin 49 prosenttia oli väitteestä samaa mieltä.
Yhtä maata lukuunottamatta kaikissa maissa yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän perinteinen elämäntapansa on katoamassa
Perinteisen elämäntavan katoamiseen ei myöskään suhtauduta neutraalisti. Ruotsia lukuun ottamatta kaikissa maissa yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että heidän elämäntapaansa tulee suojella ulkomaisilta vaikutteilta (”Our way of life needs to be protected against foreign influence”). Intiassa, Tansaniassa, Keniassa, Indonesiassa, Turkissa ja Egyptissä yli 85 prosenttia vastaajista oli väittämästä samaa mieltä.
Jälkimmäisessä kysymyksessä ero länsimaiden ja muun maailman välillä oli suuri: Iso-Britanniassa, Saksassa ja Ranskassa vain niukka enemmistö ja Ruotsissa vain 29 prosenttia oli sitä mieltä, että niiden elämäntapa tarvitsee suojelua. Yhdysvalloissa ja Kanadassa 62 prosenttia piti oman elämäntavan suojelemista tarpeellisena. Kannattaa kuitenkin huomata, että kysely on tehty lähes kymmenen vuotta sitten, ennen vuonna 2008 puhjennutta finanssikriisiä. Tänä päivänä luvut olisivat todennäköisesti vieläkin korkeampia.
On aivan ilmeistä, että modernisaatiossa ja siihen kytkeytyvässä globalisaatiossa on kyse vaihtokaupasta: perinteisestä elämäntavasta ollaan valmiita luopumaan siinä määrin, kun korvauksena on aineellista hyvää ja elinolojen kohentumista. Globalisaatiosta hyötyjät ovat selvästi valmiimpia luopumaan perinteisestä elämäntavastaan. Sen sijaan he, joille elinkeinorakenteen nopea muutos näyttäytyy kielteisenä, kannattavat todennäköisemmin oman perinteisen elämäntapansa suojelemista ja torjuvat modernisaation ja globalisaation.
Polarisaatiot lisääntyvät
Tämä asetelma johtaa kahtalaiseen dynamiikkaan. Yhtäältä modernisaatiosta hyötyneet länsimaat ovat etääntyneet arvojen ja elämäntapojen muutoksessa muusta maailmasta, mikä aiheuttaa kulttuurisia jännitteitä ja konflikteja. Islamismin nousu ja sen edustama länsimaiden vastaisuus selittyy pitkälti asetelmasta, jossa modernisaatio nähdään ulkomaiden tai niiden kanssa veljeilevien eliittien ohjailemina samalla kun väestön enemmistön elinolosuhteissa ei käytännössä näy mitään oleellista parannusta. Tämä synnytti islamistista populismia jo vuosikymmeniä sitten: Yhdysvallat liittolaisineen on suuri saatana, joka on kaiken pahan takana.
Länsimaissa puolestaan sama kehitys tuottaa maiden sisäistä polarisaatiota. Populismi kasvaa samassa suhteessa kun niiden osuus, jotka kokevat kansainvälistymisen tuomat muutokset elämäntapoihin ja elinolosuhteisiinsa pääosin kielteisinä. Tästä syystä vapaiden markkinoiden talouspolitiikan ruokkima tuloerojen kasvu pitää sisällään suuren riskin. Kun globalisaatiosta hyötyvien ihmisryhmien elämäntapojen ja elintason erot suhteessa muihin kasvavat ja tulevat näkyviksi, se ruokkii yhteiskunnallista tyytymättömyyttä ja epäluottamusta poliittisiin instituutioihin siinäkin tapauksessa, että lisääntyvästä vauraudesta hyötyisi suurempi osa väestöstä.
Tästä syystä länsimainen oikeistopopulismi ja islamistinen populismi ruokkivat ja vahvistavat toinen toisiaan
Globalisaatio voidaan määritellä rahan, hyödykkeiden, informaation ja ihmisten kiihtyvänä ylirajaisena liikkuvuutena. Globalismiksi voidaan nimittää sellaista ideologiaa, joka pyrkii edesauttamaan globalisaatiota poistamalla pääoman, kaupankäynnin tai työvoiman vapaan liikkuvuuden esteitä. Vaikka populismiin liittyy usein irrationaalisia piirteitä, sen ytimessä on vastareaktio tällaiselle ideologialle.
Länsimaisten populistien erityisenä maalitauluna on ollut lisääntyvä maahanmuutto. Kun maahanmuuttajien joukossa on ihmisiä, jotka voidaan kulttuuritaustan puolesta assosioida aggressiiviseen islamismiin, tämä ruokkii vieraspelkoista populismia. Islaminvastaisuus on ollut keskeinen osa viime vuosina noussutta populistista liikehdintää eri puolilla Eurooppaa. Tästä syystä länsimainen oikeistopopulismi ja islamistinen populismi ruokkivat ja vahvistavat toinen toisiaan.
Uskontojen poliittinen vaikutus kasvaa
Uskontojen kiistautuminen nostaa esiin laajemman kysymyksen uskonnon poliittisesta roolista globalisoituvassa maailmassa. Toistaiseksi kenties huolellisimman katsauksen aiheeseen ovat kirjoittaneet yhdysvaltalaistutkijat Monica Duffy Toft, Daniel Philpott sekä Timothy Samuel Shah. Heidän vuonna 2011 julkaisemansa kirja, God’s Century: Resurgent Religion and Global Politics, dokumentoi seikkaperäisesti uskonnon yhteiskunnallisen roolin muutosta 1900-luvun jälkipuoliskolta tähän päivään. Heidän johtopäätöksensä on selvä: viimeisten noin neljän vuosikymmenen aikana uskonnon vaikutus politiikkaan lisääntynyt kaikissa maanosissa ja kaikissa suurissa uskontoperinteissä.
Tutkijoiden mukaan kaikkialla maailmassa on nähtävissä kehitys, jossa uskonto on siirtynyt yksityisyydestä julkisuuteen, yhteiskunnallisesta passiivisuudesta osallistumiseen, paikallisuudesta globaaleihin verkostoihin, sekä valtiovallan myötäilystä profeetallisuuteen. Vaikka luterilaisissa Pohjoismaissa kehitys on hädin tuskin havaittavissa, joitakin merkkejä tällaisesta on silti ollut ilmassa.
Tärkeä tekijä uskontojen vaikutusvallan lisääntymisessä on uskonnollisten yhteisöjen kasvava riippumattomuus valtiovallasta. Tutkijoiden mukaan uskonnot ovat tänä päivänä itsenäisempiä suhteessa valtiollisiin instituutioihin kuin kenties satoihin vuosiin. Uskonnolliset toimijat ovat myös lisääntyvässä määrin oppineet hyödyntämään demokratisoitumisen ja informaatiotekniikan kehityksen tuomia välineitä omissa pyrkimyksissään.
Kirkot globalismin ja populismin vastavoimana
Länsimaissa oletetaan usein itsestäänselvyytenä, että uskonnolliset toimijat asettuvat tukemaan perinteisen elämäntavan puolustamista ja autoritaarisuutta. Lähemmin tarkasteltuna ajatus paljastuu kuitenkin kapeaksi ja yksipuoliseksi.
Uskonnollisilla toimijoilla on esimerkiksi ollut erittäin merkittävä myönteinen rooli 1900-luvun viimeisten vuosikymmenien aikana tapahtuneessa maailmanlaajuisessa demokratisoitumiskehityksessä. Toftin ja työtovereiden (2011) laskelmien mukaan maailman noin 200 maasta 78:ssa tapahtui merkittävää demokratisoitumiskehitystä vuosina 1972–2009. Näistä maista yli kolmessa viidestä uskonnolliset toimijat olivat tärkeässä roolissa demokratian edistäjinä.
kirkot ovat asettuneet vastustamaan sekä globalistien myötävaikuttamaa taloudellista eriarvoistumista että populistien suosimaa etnistä ja kulttuurista eriarvoisuutta
Se, minkälaisen roolin uskonnolliset toimijat yhteiskuntien murroksessa ottavat, vaikuttaa joka tapauksessa merkittävästi kehityksen suuntaan. Yksi harvoja valopilkkuja vallitsevassa tilanteessa on, että läntisen Euroopan kirkot ovat johdonmukaisesti kieltäytyneet lähtemästä tukemaan uskontojen vastakkainasettelua populistien toivomalla tavalla. Sen sijaan kirkot ovat puhuneet hädänalaisten auttamisesta uskontoon katsomatta sekä korostaneet uskontojen vuoropuhelun tärkeyttä.
On kuitenkin tärkeää huomata, että kirkot ovat suhtautuneet kriittisesti myös taloudellista eriarvoisuutta lisäävää politiikkaa kohtaan. Kirkot ovat puheenvuoroissaan ottaneet kantaa myös oikeudenmukaisemman tulonjaon ja hyvinvointivaltion puolesta.
On varsin huomionarvoista, että juuri kirkot ovat asettuneet vastustamaan sekä globalistien myötävaikuttamaa taloudellista eriarvoistumista että populistien suosimaa etnistä ja kulttuurista eriarvoisuutta. Vaikka kirkkojen kanta on herättänyt lisääntyvää arvostelua molemmista leireistä, niiden ja muiden uskonnollisten yhteisöjen vaikuttamismahdollisuuksia ei ole syytä aliarvioida maallistuneessa Euroopassakaan. Joka tapauksessa ne ovat harvoja vastavoimia eriarvoistumiskehitykselle ja yhteiskunnalliselle polarisaatiolle.
Kirjallisuus
Aittokoski, Heikki (2016), Yhden maailman loppu… Helsingin Sanomat (13.11.2016): B1-3. http://www.hs.fi/sunnuntai/a1478845291290?jako=b655c11e1b9e92e7aa2fed84668a6056
The Economist (2016). The Trump era. The Economist (12.11.2016): 9. http://www.economist.com/news/leaders/21709951-his-victory-threatens-old-certainties-about-america-and-its-role-world-what-will-take
Ketola, Kimmo; Hytönen, Maarit; Salminen, Veli-Matti; Sohlberg, Jussi & Sorsa, Leena (2016): Osallistuva luterilaisuus – Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2012–2015: Tutkimus kirkosta ja suomalaisista. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 125. Tampere: Kirkon tutkimuskeskus. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/4D9073DDB9C38745C22576F20030A70E/$FILE/Kirkon%20nelivuotiskertomus_II%20osa_Osallistuva%20luterilaisuus_netti.pdf
Malkavaara, Mikko (2016), Niukkuuden ajan historisismit ja ennustukset. Kytkin (9.5.2016). http://77.240.19.22/~maansuola/niukkuuden-ajan-historisismit-ja-ennustukset/
Pew Global Attitudes Project (2007), World Publics Welcome Global Trade – But not Immigration. 47-Nation Pew Global Attitudes Survey. http://www.pewglobal.org/2007/10/04/world-publics-welcome-global-trade-but-not-immigration/
Toft, Monica Duffy; Philpott, Daniel & Shah, Timothy Samuel (2011), God’s Century: resurgent religion and global politics. New York: W.W. Norton.